Jämsä-Jukolan kilpailupäällikön pesti on langennut Kimmo Rauhamäelle, entiselle huippusuunnistajalle, joka on päässyt nauttimaan myös Jukolan voitosta. UPM:n leivissä olevan 61-vuotiaan prosessikehitysinsinöörin vapaa-ajan täyttävät uusioperheen kotihommat, kevyt lenkkeily ja vanhojen autojen ”ropaus”.

Armottomana harjoittelijana tunnetun Kimmon menestyksekäs suunnistusura alkoi vuonna 1964 Hämeen piirin piirinmestaruuskisoissa Kangasalan metsissä Längelmäen Urheilijoiden väreissä. Seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana Kimmo nähtiin Mäntän Eräpirkkojen, Jämsänkosken Retki-Veikkojen, Ikaalisten Nousevan Voiman, Tampereen Yrityksen, Jämsän Retki-Veikkojen, Vaajakosken Terän ja maajoukkueen edustuspaita yllään.

– Aika kultaa muistot, enkä muista aivan tarkasti näitä asioita, vastaa Kimmo, kun häneltä kysyy juostujen Jukolan viestien määrää ja millaista menestystä niistä on tullut. Hetken muistelemisen jälkeen selviää, että Kimmo pääsi menestyksen makuun Jukolan viestissä ensimmäisen kerran vuonna 1967, kun nuori suunnistajapoika toi Jämsänkosken Retki-Veikkojen kakkosjoukkueen vaihtoon viidenneltä osuudelta sijalla 5. Tuo vuosi olikin Retki-Veikkojen menestysvuosi, sillä lopputuloksissa ykkösjoukkue oli kahdeksas ja kakkosjoukkue 11. Kymmenen vuotta myöhemmin eli 1977 Kimmo pääsi nauttimaan Jukolan viestin voitosta Tampereen Yrityksen ankkurina. Samana vuonna Yritys voitti myös SM-viestin ja Cup- suunnistuksen. Aktiiviuransa viimeisenä vuonna 1983 Vaajakosken Terä nappasi kolmossijan Vierumäen Jukolassa.

Jukolan lisäksi menestystä tuli 1970-luvulla myös Suomen rajojen ulkopuolella: Taskussa on Ruotsin tunturisuunnistuksen voitto yhdessä Kari Sallisen kanssa, hopeaa vuoden 1975 Tiomilasta ja viides tai kuudes sija vuoden 1976 Pohjoismaiden mestaruuskisoista Joensuusta. Samana vuonna Kimmo ankkuroi Suomen viestimiehistön MM-pronssille.

Kilpauransa jälkeen Kimmoa ei ole juuri suunnistusareenoilla nähty. – Mieli tekisi palailla, mutta toistaiseksi olen pysynyt lujana, totesi Kimmo vielä syyskuun loppupuolella. Lokakuussa mies pehmeni sen verran, että päätti lähteä kokeilemaan taitojaan Halikkoviestiin. Taito oli edelleen tallessa, vaikka poissaolovuosien aikana kartan mittakaava on vaihtunut ja emitit tulleet pihtileimasimien tilalle.

Jämsä-Jukolassa Kimmon löytää varmimmin lähtö- vaihto- ja maalialueelta. Kilpailuvaliokunnan yhteyshenkilöksi itseään kutsuva kilpailupäällikkö vastaa varsinaisesta kilpailutoiminnasta – eli siitä perimmäisestä asiasta, minkä takia Jukolaa järjestetään. Joukkueiden pitää päästä matkaan sujuvasti ja turvallisesti. Kaiken pitää sujua mallikkaasti myös vaihtoalueella ja maalissa.

Kimmo on ollut töissä ja oppia ottamassa sekä Salpa-Jukolassa Virolahdella että Valio-Jukolassa Vantaalla. – Aikaisemmista kisajärjestelyistä otetaan oppia ja systeemit sovitellaan omaan kisakeskukseen sopiviksi. Mitä enemmän olen Jämsä-Jukolan kilpailukeskuksessa aikaani viettänyt, sitä tyytyväisempi siihen olen. Täytyy myöntää, että olen itsekin yllättynyt kilpailupaikan sopivuudesta näin isoon koitokseen.

Suurimmaksi haasteeksi sekä omassa tehtävässään että järjestelyissä kaiken kaikkiaan Kimmo näkee työvoiman rekrytoinnin. – Uusien vapaaehtoisten henkilöiden koulutus uuteen ympäristöön pieneksi hetkeksi tulee olemaan haasteellista. Olen kuitenkin luottavainen, että kaikki tulee sujumaan hyvin niin kilpailutoimintojen kuin muidenkin järjestelyjen suhteen. Olen saanut seurata näköalapaikalta valtavaa intoa seuran sisällä. Pitkät perinteet kilpailujen järjestäjänä on vain sovitettava valmiiseen Jukola-muottiin. Arvostan myös kilpailunjohtajan järjestelmällisyyden tuomaa jämäkkyyttä järjestelyjen edetessä.

Kilpailupäällikkö odottaakin jo innolla tulevaa Jukolaa. – Kilpailukeskus ja maasto sopivat hyvin Jukolaan ja uskon katsojille välittyvän todellisen urheilutapahtuman riemun. Kannattaa ilmoittautua myös järjestystehtäviin, niin saa kokea unohtumattoman tapahtuman, jossa voi livenä kuulla maastosta tulevan selittäjän riemut ja surut. odotan innolla tulevaa Jukola-koitosta!

 

 

« Takaisin