Vaikka Suomen kesä on valoa tulvillaan, ei öisessä metsässä pärjää ilman lisävaloa. Jukolan sankareiden otsalamput muodostavat lähtösuoralle upean valomeren, sillä lamppu keikkuu lähes kaikkien lähtijöiden otsalla.
Lamppu saa virtansa selkätelineessä tai otsapannassa mukana kulkevasta akusta. Pietari Sorri Vaajakosken Terän 4 -joukkueesta kertoo, että vielä viitisen vuotta sitten akut olivat painavia ja pomppivat selässä eikä lamppujen valoteho ollut kovinkaan kummoinen.
-Teknikka on kuitenkin kehittynyt ja nykyään akut ovat jo melko kevyitä ja tehoa piisaa, Sorri sanoo.
Nykyakut myös kestävät pidempään kuin ennen mutta silti monilta suunnistajilta löytyy taskusta varavalo.
-Monet kantavat mukanaan kynälamppua, jota voi tarvittaessa käyttää kartanlukuun, jos otsalampusta loppuu teho.
Minunkin osuudellani oli pari kaveria huutelemassa,
että pääseekö peesiin, kun oma lamppu oli
sammunut, kuvailee Sorri juoksemaansa Jukolan viestin toista osuutta.
Lamppua tarvitaan Pietari Sorrin mukaan nimenomaan kartan lukemiseen, maastossa näkee edetä ilman lisävalojakin.
-Pilvettömänä yönä metsässä näkee kyllä kulkea mutta karttaa ei yön pimeimpinä tunteina tahdo nähdä, jos valoa ei ole, kertoo Sorri.
« Takaisin
