Kuopio-Jukolan kisakeskus levittäytyy Keijo ja Airi Puustisen kotitilan Hartikkalan ympärille. Ei arvannut pariskunta viisi vuotta sitten, mihin kaikkeen yksi puhelu johtaa.
– Ei siinä osannut ensin sanoa mitään, mietti vain, että no mitenkähän se onnistuu, Keijo Puustinen hymyilee.
– Silloin ei ymmärtänyt mittakaavaa ollenkaan, Airi sanoo. – Meillä oli vielä karjaa silloin, siitä ja aikaisesta rehunteosta kisan vuoksi oli huoli.
– Karja laitettiin pois kaksi vuotta sitten, muuten ei olisikaan voitu antaa tiloja tällä tavalla käyttöön, nyt ne sopivasti tähän vapautuivat, Keijo sanoo.

Puustisten navetan taakse on pystytetty saunateltat ja suihkut, heidän porakaivostaan tulee vesi varusteiden pesupisteeseen, entinen maatilan konehalli muuttuu Jukolan sairaalaksi. Rehulatoon tuotiin viime kesänä rekka-autoittain tavaraa suoraan Jämsä-Jukolasta, lato oli ääriään myöten täynnä saunanlauteita, kylttejä, pöytiä, tuoleja, kaikenlaista Jukola-rompetta. Telttakylät kohoavat peltoaukealle, aivan kotikulmille.

Käytännössä tilan pihapiirissä hyörii päivittäin monenlaista porukkaa.
– Ei tunnu kummemmalta, väkeä kulkee paljon sinne ja tänne, ja uusia ihmisiä on tullut hirveästi tutuiksi, Airi nauraa. – Milloin on putkimiehiä, vesimiehiä, milloin sähkömiehiä.
– Kun on asennoitunut, että näin mennään, niin ei ole tullut tunnetta yksityisyyden puutteesta, antaa tulla vaan mitä tulee, Keijo sanoo. – Mennään tämä kesä tällä lailla, onpahan mitä muistella, että oli pientä touhakkoo. On tämä vireyttä itsellekin antanut. Myö eletään nyt tätä Jukolaa, muita suunnitelmia ei tälle kesälle ole.
– Meillä puhutaan että ennen Jukolaa ja Jukolan jälkeen, Airi jatkaa. – Ja päivän suunnitelmat voivat mennä aina yhdestä puhelinsoitosta uusiksi.
– Traktoria tarvitaan päivittäin, konetta vain vaihdetaan eteen ja taas mennään, Keijo sanoo. – Tänään kerkesin juuri niittämään, hankala kun on korkeassa heinikossa juosta.

Jukola-viikonloppu on sekin täynnä suhinaa.
– Rytökylän Eränkävijöiden ja Rytökylän-Salmenrannan kyläyhdistyksen grillikojulle olen lupautunut paistajaksi, Keijo sanoo. – Lauantai-iltana pitäisi olla yhdeksältä laulamassa kirkkokuorossa Syvähiekan kesäteatterilla Jukolan Metsäkirkossa.
– Sukulaisia ja ystäviä tulee talo täyteen, lapset ja lastenlapsi, ja jonkun pitää välillä kotimiehenäkin olla, Airi sanoo. – Nukkua ehkä ehtii jossain välissä, jos pystyy.

Kuopio-Jukolaan on aikaa vain kymmenen yötä.
– Jännitys tiivistyy pikkuhiljaa, Keijo Puustinen sanoo.
– Odottava tunnelma on, Airi Puustinen sanoo. – Ei olla yksin.
– Jukolaa ei pysty toiselle sanoin kuvaamaan, se on itse koettava, Keijo summaa.

« Takaisin