14. kesäkuuta 1992, aikainen aamu, Virolahden Ravijoki. Johan Ivarsson on juuri ankkuroinut huskvarnalaisen IK Hakarpspojkarnan Vehka-Jukolan voittoon jätettyään Rajamäen Rykmentin Reijo Mattisen viimeisillä rasteilla taakseen. Tuosta hetkestä tulee sunnuntaiaamuna kuluneeksi täsmälleen 23 vuotta, ja samalla tuo hetki on viimeinen jolloin ruotsalaisjoukkue on Jukola-voittoa juhlinut.
66 kertaa on Jukolan herruudesta kisattu, ja näistä 10 kertaa on voitto länsinaapuriin mennyt. Noista kymmenestä peräti kahdeksan tuli ”kultakaudella” vuosina 1980–1992. Miksi menestys loppui siihen? Syitä tähän on haettu muiden maiden huippuseurojen voimakkaammasta keskittymisestä, ruotsalaisten kaikkien panosten laittamisesta Jukolan sijaan keväiseen Tiomilaan, riittävän kovien ankkurien puutteesta sekä hieman huonosta tuuristakin. Kaikissa näissä lienee ainakin ripaus totuutta.
Louna-Jukolassa kuivan kauden katkaisu on täysin mahdollista useallekin ruotsalaisseuralle. Se vaatii kuitenkin täydellistä onnistumista ja tiettyjen vastustajien hienoista epäonnistumista. Löytääkö Lukkarin oppi seuraavan kotinsa jostakin seuraavista osoitteista?
IFK Göteborg paukautti Tiomilassa jättipotin ja nappasi voiton, kun norjalaisässä Eskil Kinneberg loisti loppukirissä kukistaen Haldenin Magne Dæhlin ja KR:n Thierry Gueorgioun. Edellisestä ruotsalaisvoitosta ehti Tiomilassakin kulua jo kymmenen vuotta. Futispaitatiimi on tavan mukaan hyvin kansainvälinen yhdistelmä, joka ei kuitenkaan ole koskaan Jukolan mitalisijoille yltänyt. Parin muun huippuseuran tavoin myös IFK:lla on ”paikallisosaamista”, sillä ranskalainen MM-mitalisti François Gonon edusti Jukola-isäntä Paimion Rastia koko viime vuosikymmenen. Valmentaja, entinen maajoukkuemies Fredrik Löwegren pitää Jukolassa avainasiana tempovaihtelun hallintaa.
– Kolme ensimmäistä osuutta ovat jo ratkaisevia, sillä Jukolassa ei pysty samalla tavoin nousemaan takamatkalta kuin usein Tiomilassa. Löysimme Göteborgin läheltä samankaltaista maastoa, joissa olemme viime viikkoina treenanneet. Tiomila-menestyksen uusiminen on vaikeaa, mutta fiksusti juoksemalla se on mahdollista. Kalevan Rasti on ilman muuta suosikki erityisesti Tiomilan tappion jälkeen, sanoo Löwegren.
Eskil Kinneberg hoitelee loppukirin 10milan kaatosateisessa aamussa jättäen Haldenin ja Kalevan Rastin taakseen. Kuva: Antti Veijalainen.
Järla Orientering Tukholman kupeesta on tehnyt tuloaan viestimaailman huipulle viimeiset vuodet. Jukolasta parasta antia on Kuopio-Jukolan seitsemäs tila, eivätkä Tiomilassakaan aivan voittotaistoon asti ole rahkeet vielä riittäneet. Yöhirmu-maajoukkuemies Olle Boström etunenässä Järlalla on kuitenkin kaikki saumat yltää tänä vuonna aivan kärkisijoille. Valmentaja Axel Mattsson kertoo Tiomilan jälkeen kaiken olleen suunnattu vain Jukolaan, ja seura onkin jo saapunut asumaan Paimion Rastin seuramajalle tekemään viimeisiä valmistelujaan.
– Aivan kuten naistenkin kanssa, keskitymme hyvää joukkuehenkeen ja suorituksiin. Tulos tulee sitten kuin itsestään. Näen Malungin tietynlaisena suosikkina, toisaalta sveitsiläistä OLV Basellandia (Järlan maajoukkuemies Anders Holmberg joukkueessa) kannattaa pitää tarkkaan silmällä, ennakoi Mattsson.
Olle Boström on Järlan syömähampaita. Kuva: Taneli Niinimäki / Jämsä-Jukola 2013.
IFK Lidingö kävi Kuopio-Jukolan voitosta kovan taistelun loppuun asti, mutta huippukuntoinen Fredrik Johansson ei hänkään voinut viime kilometrillä vastata Thierry Gueorgioun rynnistykseen. Kevään Tiomilassa voiton avaimet hävitti juuri Johansson ankkuriosuuden virheisiin ja lopputuloksena oli ”vasta” neljäs sija. Useaan otteeseen Suomen puolella leireillyt Lidingö on panostanut Jukolaan paljon, ja valmentaja Thomas Furuheim uskoo maaston sopivan heille erinomaisesti, joskin huhujen mukaan Johanssonin Jukola olisi viime hetken loukkaantumisen vuoksi vaakalaudalla.
– Koko talvi on painettu nimenomaan yö- ja viestitreenejä. Tavoittelemme naisjoukkueemme tavoin kärkisijoja, ja toisena tavoitteena on olla paras kakkosjoukkue. Kalevan Rasti kantakoon suosikin paineet, me aiomme haastaa heidät tosissamme, lupaa Furuheim.
IFK Lidingö kaulassaan Kuopio-Jukolan hopeiset mitalit. Kuva: Ilkka Seppä.
Södertälje-Nykvarn Orientering eli SNO on ollut vakuuttavan kova vuodesta ja viestistä toiseen. Tiomilassa seura otti tätä vuotta edellisen ruotsalaisvoiton vuonna 2005. Viime vuonna Jukolassa seura tipahti voittotaistosta vasta ankkuriosuudella päätyen lopulta kolmanneksi, ja viime vuosina SNO on ollut miltei aina Jukolan top 5:ssä. MM-mitalisti Jonas Leandersson etunenässään seuralla on Paimiossa kaikki saumat voittoon asti. Valmentaja Håkan Kleijn kertoo valmistautumisen perustavan monen muun tapaan joukkuehenkeen sekä viime viikkojen täsmäleireihin yöharjoituksineen.
– Maasto muistuttaa paljon Södertäljen aluetta, hieman suuremmin korkeuseroin. Näkyvyyttä varmasti riittää, ja kartta on epäilemättä selkeälukuinen. Tavoitteena on top 3 ja taistella viime vuoden tapaan voitosta. Kalevan Rasti sekä IFK Lidingö ja OK Linné haluavat varmasti revanssia Tiomila-pettymyksilleen, myös Turun Metsänkävijät ja Hiidenkiertäjät ovat vahvoja. Tyrving, IFK Göteborg ja Malung voivat jopa yllättää nytkin, eikä Haldeniakaan voi ikinä jättää laskuista, Kleijn analysoi.
Stora Tunaa ei monikaan veikkaisi Jukolan kärkitaistoihin, eikä tilastoissakaan seura erityisesti loista. Kevään Tiomilasta tuloksena oli 10. sija. Taalainmaalaisilla riittää kuitenkin nuoria taitavia miehiä ja nopeita jalkoja, eikä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuminen olisi minkäänlainen yllätys. Paljon riippuu väliosuuksien miesten tekemisistä, mistä sijoista ankkuriosuudella kamppaillaan. Joukkueen yhteishenki on valmentaja Staffan Erikssonin mukaan myös Stora Tunan valmistautumisen avainsana.
– Erityisesti yöosuudet ovat todella vaativia, ja pyrimme virheet minimoiden olemaan mahdollisimman hyvillä sijoilla neljännen osuuden jälkeen. Tavoitteena on onnistumisen tunne jokaiselle, sijoitus on mitä on. Kalevan Rasti ja Halden ovat mielestäni suosikkeja, mutta myös OK Linné on vaarallinen hylkäykseen päättyneen Tiomila-fiaskon jälkeen, sanoo Eriksson.
