Vanhoista kartoista lienee moni havainnut, että Louna-Jukolan kilpailualueella on useita järviä ja lampia. Kaikki ne ovat kuitenkin keinotekoisia, toisin sanoen ihmisen aikaansaannoksia. Paitsi yksi.

Tuo yksi poikkeus, Vähäjärvi nimeltään, on Jukola-maaston lisäksi koko Paimion ainoa luonnonjärvi. Kooltaan noin puolen hehtaarin kokoinen järvi ei aina edes ole järvi sanan varsinaisessa merkityksessä.

– Sateisuudesta riippuen se saattaa olla järvi, suo tai heinikko, kertoo järven lukuisia kertoja nähnyt Venlojen viestin ratamestari Jyrki Kajavalta.

Järvi on aina ollut hieman suuren yleisön silmiltä piilossa. Tarinat kertovatkin paikan olleen suosittu muun muassa nuorten lemmenparien ”kutupaikkana”.

Vähäjärvenkin vesistä sai aikanaan alkunsa lohipuro, jossa eli luontainen purolohikanta. Lähialueen poikaviikarit pyydystivät itse nuppineuloista taittamillaan ongenkoukuilla näitä suhteellisen pieniä lohikaloja ja paistoivat niitä nuotiolla. Lohipuro laski vetensä Paimionjokeen, jossa elää vielä tänäkin päivänä lohikalojen kanta, joka nousee kutemaan aina noin seitsemän kilometrin päässä sijaitsevalle Askalan voimalaitokselle asti.

Järven ”kohtaloksi” koitui 1970-luvulla hiekanotto. Kaivuu ylettyi pohjaveden pinnan alapuolelle ja vedet valuivat isompiin altaisiin, jotka palvelevat nykyään paimiolaisten juomavesivarastoina.

Vähäjärvellä on takavuosina ollut myös kumppani, kuten alla olevasta karttapalasta runsaan 50 vuoden takaa voi nähdä. Tarina ei tosin kerro, viittaako tuon järven nimi sen kokoon joskus paljon aiemmin vai onko kyse vain nimen keksijän huumorista.

« Takaisin