– ­Jukolan ratamestarointi on tehtävä, josta ei voi kieltäytyä. Se on kunniatehtävä, jota varmasti tarjotaan vain kerran ja harvoille.

Näin toteaa Louna-Jukolan Jukolan viestin ratamestari Jukka Oksa, jonka kahden ja puolen vuoden mittainen ponnistus on kääntymässä loppusuoralle. Ja kesäkuisen maalin saavuttamisen jälkeen Oksa arveleekin aikaa jäävän huomattavasti enemmän muille asioille.

– ­Ajankäyttö lapsiperheen, päivätyön ja Paimion Rastin taitovalmentajuuden ristitulessa on joskus haasteellista. Homman kokonaisvaltaisuus on kuitenkin hienointa. Jukolan radat ovat joka hetki mielessä, samoin tietoisuus siitä, että tässä jos jossain pitää pyrkiä täydellisyyteen. En tosin usko, että aivan siihen pääsee kukaan, kuvailee Oksa.

Koko homma alkoi täsmälleen samassa paikassa ja kellonlyömällä kuin Venlojen ratamestarilla. Tosin kilpailunjohtaja oli jo hieman aiemmin tehtävään pyytänyt, joskaan ei vielä täsmentänyt, kummasta viestistä olisi kyse.

Oksan ratamestariura alkoi vuoden 2001 Isotonic-kilpailusta, joka Paimion Rastin isännöimänä jäikin viimeiseksi tuota nimeä kantaneeksi kisaviikonlopuksi. Tapahtuman nimi vaihtui FinnSpringiksi, mutta vuonna 2013 vastaavan kisan ratamestarina toimi jälleen sama mies. Tuossa välissä Oksa ehti vastata useamman kerran Silja-Rastien ja Huippuliigan radoista. Kokemusta siis riittää, mutta Jukolan viesti on silti jotain aika erilaista. Mikä siis on se ratkaisevin ero?

– ­Ehkä se on suunnistajien määrä. Se asettaa melkoisia haasteita ratamestariryhmälle ja myös maastolle, aina leimasimien määrästä urien muodostumiseen ja juomapaikkojen sijoitteluun. Tietysti myös TV-rastien sijainnit ja muut aikataululliset asiat ovat ratasuunnittelussa jatkuvasti läsnä. Jukolassa kaikki tapahtuu isoimmassa mahdollisessa mittakaavassa, pohtii Oksa.

Oksa nostaa ratamestarityön tukena tärkeään rooliin lukuisat, tarkoin analysoidut koejuoksut sekä organisaation eri valiokuntien onnistuneen yhteistyön. Myös aiemmin Jukola-ratamestarina toimineen ratavalvoja Ilkka Saarimäen tiedot ja kokemus ovat olleet suureksi hyödyksi.

– ­­Kaikesta tuesta huolimatta taustatyötä on tullut tehtyä melkoinen määrä. Kilpailualueella olen aiemmin toiminut useamman kerran ratamestarina, joten erityistä tutustumista maastoon ei alussa tarvinnut tehdä. Ensimmäisistä, kevään 2013 ratasuunnitelmista on joitakin osia edelleen käytössä, vaikka pääosa onkin toki muuttunut. Yksi kielletty maastoalue ja harvinaisten eliöiden suojelualueet ovat hieman vaikuttaneet työhön, kertoo Oksa.

Soutuveneen lisäksi maaston paikoin jyrkiltä kallioilta on löytynyt jotain muutakin odottamatonta.

– ­Eräällä maastokäynnillä kuulin kummallista kilkutusta. Pakkohan sitä oli lähteä katsomaan, jos vaikka karttaan tulisi sen vuoksi muutosta. Vasta kohdalla tajusin, että pitää katsoa ylöspäin. ”Tähän tulee kalliokiipeilijöiden harjoitusalue”, huuteli jyrkänteeltä köysien varassa roikkuva mies.

Jukolan viestin radat ovat viimeistelyä vaille painokunnossa. Painaminen, personointi ja karttojen pussitus vievätkin ison osan jäljellä olevista kuukausista.

Ratamestarina Oksa pyrkii tarjoamaan Louna-Jukolan suunnistajille mahdollisimman monipuolisen kokemuksen, jolle maasto antaa hyvät puitteet.

– Suunnistajat odottavat varmasti nopeaa ja kaunista avokalliomaastoa. Sitä löytyy, mutta löytyy toki muutakin. Olisi hieman tyhmääkin olla hyödyntämättä maaston tarjoamia erilaisia alueita. Erilaiset maastonkohdat ja maisemat antavat parhaimmillaan hienoja elämyksiä, lupailee Oksa.

« Takaisin