Jos kilpasuunnistajaa pyydetään kuvailemaan Paimion seudun maastoja, sisältää todennäköisin vastaus ainakin kaksi sanaa: ”pienipiirteinen” ja ”avokallio”. Mutta mitä löytyy, kun Jukolan kilpailumaaston kallioita raapaistaan pintaa syvemmältä? Kysytään parhaalta mahdolliselta asiantuntijalta – geologilta.
Geologian tutkimuskeskuksen geologi Pekka Huhdan mukaan Louna-Jukolan kilpailualue on osa laajaa Etelä-Suomen graniittialuetta. Tämä alue ulottuu Someron itäpuolelta Turunmaan saaristoon. Graniitin ikä on 1,7–1,9 miljardia vuotta.
– Kilpailualueen matalimmat osat ovat 15–20 metriä merenpinnan yläpuolella, ja ne ovat nousseet merestä vasta 1500–2000 vuotta sitten. Jukolaa siis juostaan geologin silmin melko nuorella alueella, kertoo Huhta.
Graniitti kuuluu jähmettyneisiin kivilajeihin. Se on hyvin yleinen kivilaji Suomen kallioperässä. Graniitti koostuu kvartsista, kiilteestä, maasälvästä ja joskus myös sarvivälkkeestä, jotka voidaan erottaa rakeina kiven pinnassa. Graniitin väri määräytyy melko paljon maasälvän värin ja määrän mukaan vaihdellen vaaleanharmaasta tumman punaruskeasta.
Geologi Huhdan mukaan eroosio on kallioperässä vähäistä. Vesi, jää ja lämpötilaerot saattavat rikkoa kallion kappaleiksi.
– Jukolan viesti ei juurikaan jätä jälkiä kallioperään. Suunnistajien liikkuminen maastossa saattaa toki naarmuttaa kallion pintaa, toteaa Huhta.
Graniitin väriloistoa ja sitä mainittua ”pienipiirteistä avokalliota” muutenkin pääset siis ihastelemaan ensi kesänä Louna-Jukolan kilpailusuorituksesi lomassa – mutta muista silti pysyä kartalla!
Louna-Jukolan kilpailumaasto sijoittuu suunnilleen laajan graniittialueen (musta viiva) keskelle.
