Moni etenkin vanhemmasta ikäpolvesta muistaa ensimmäisestä Paimion Jukolasta vuonna 1972 parhaiten hiihtolegenda Juha Miedon huiman loppukirin avausosuuden päätteeksi. Tuolla kirillä Kurikan Ryhdin nuori aloittaja nousi viimeisen rastin viidenneltä sijalta vaihdossa kärkeen peräti 22 sekunnin erolla seuraavaan. Ja tuo hetki ”Mietaalle” itselleenkin Paimiosta on parhaiten mieleen jäänyt.
– Sieltä tultiin hurmoksessa, ihan kuin olympialaisten 400 metrin loppusuoraa. Kuuluttajakin sekoitti minut hetkeksi kisan ennakkosuosikkijoukkueeseen ja huusi: ”Sieltä tulee Lieto!” – ja jatkoi pienen tauon jälkeen: ”Ei kun Mieto!”, muistelee Mieto.
Hajonnattomalla avausosuudella oli paljon kovia hiihtäjiä. Erään heistä, Imatran Suunnistajien Juhani Suutarisen, Mieto muistaa erityisen hyvin. Tuolloin alkumatkasta käytettiin leimauksen nopeuttamiseksi numeroituja prikkoja, jollaisen kukin suunnistaja jätti rastilla ämpäriin.
– Rasti oli pienellä suolla ja tultiin isossa ryhmässä. Juhani huusi jo kaukaa että sanko on nurin ja prikat pitkin maata. Osa porukasta sitten jätti heittämättä prikan ja pääsi oikaisemaan.
Tarina myös kertoo, että Miedon vetämä letka törmäsi alamäessä isoon jyrkänteeseen, josta Mieto varoitti takana tulevia, ja näiden lähdettyä kiertämään Mieto hyppäsi itse jyrkänteestä alas ja pääsi hetkeksi karkuun. Pitääkö tämä tarina paikkansa?
– Kyllä se pitää. Kunnolla karkuun en edes yrittänyt, mutta pääsinpä hetkeksi lukemaan rauhassa tulevat rastivälit, Mieto myhäilee.
Paimion ohella Miedon hienoin Jukola-muisto on kuusi vuotta myöhemmin Kuorevedeltä, jossa hän vaihtoi kärjessä kolmannelta osuudelta.
– Pääsin omallekin osuudelleni kärjessä. Matkaseurana olleet ruotsalainen ja norjalainen eivät olleet kummoisia suunnistajia, joten minä pääasiassa meistä tein työt.
Mieto oli hiihdon menestysvuosinaan todella aktiivinen suunnistaja. 15 vuoden aikana tuli juostua noin 50 starttia joka vuosi. Suunnistuksen pariin ohjasti hyvä ystävä, jo edesmennyt suunnistuksen MM-mitalisti Hannu Mäkirinta.
– Hannu oli nuorten sarjassa kova hiihtäjä. Hän voitti minut erään hiihtokauden aikana kerran enemmän kuin minä hänet, ja siitäpä hän sitten veti minut suunnistuksen puolelle. Ja ihan hyvä suunnistaja minusta tulikin, itse asiassa parempi kuin moni ehkä luulee, Mieto kertaa.
Mitä Mieto haluaisi vielä suunnistuksen puitteissa kokea?
– Kun on niin hieno laji kuin suunnistus, niin olisi se upeaa saada olympialajiksi. Sen toivon eläessäni vielä näkeväni.
***
Juha Mieto saapuu Louna-Jukolaan paikan päälle! ”Mietaan” haastattelu on vuorossa juhlalavalla lauantaina, heti Jukolan juhlan ja Venlojen viestin palkintojenjaon päätyttyä noin klo 20.30.
