Venlojen viestin ratamestari Jyrki Kajavalta muistaa tarkasti, missä ja milloin häntä pyydettiin ottamaan vastuulleen Louna-Jukolan Venla-radat.

– Se oli 27.1.2013 noin kello 18.17 kilpailun varajohtaja Erkki Haaviston aitassa.

Tuon hetken jälkeen kaikkiaan puolentoista vuoden ponnistukseen on mahtunut monenlaista. Erilaisten ratavaihtoehtojen hahmottelun jälkeen ensimmäiset maastokäynnit olivat vuorossa saman vuoden syksyllä, ja uudestaan vaihtoehtojen pyörittelyn ja maastokäyntien päätteeksi keväällä 2014 oli kasassa lähes lopullinen suunnitelma radoista.

– Niitäkin on vielä hierottu mm. koejuoksijoiden palautteiden pohjalta vähän sieltä sun täältä, ja vielä elokuussa tuli yksi isompi muutos. Nyt puoli vuotta ennen H-hetkeä kaikki on ratapainatuksen hienosäätöjä myöten valmista, ja sikäli kartat voisi viedä painoon vaikka heti, Kajavalta kertaa.

Ratamestarihommista on jäljellä muun muassa yksityiskohtaisten suunnitelmien teko radiota ja TV:tä varten sekä tietysti karttojen ja ratojen painaminen.

Kajavallan ratamestarointihistoria kattaa viisi Kevätyönviestiä ja kaksi FinnSpring-viestiä sekä lisäksi joitakin kansallisia ja aluemestaruuskilpailuja, ja ensi kesänä hattuun lisätäänkin huomattavasti aiempia suurempi sulka. Jukolan viesti tuo ratamestareille lukuisia pienemmistä kisoista poikkeavia haasteita. Radat tehdään pohjimmiltaan kilpailukeskuksen ehdoilla, mikä saattaa tarkoittaa vaikkapa pitkää viitoitusta K-pisteelle.

– TV-lähetyksen kesto määrää voittajajoukkueen tavoiteajan ja sitä kautta ratojen pituudet. Joukkueiden suuri määrä on toinen kriittinen tekijä, joka pitää huomioida esimerkiksi rastipisteiden valinnassa, lisää Kajavalta.

Ja kaikkien näiden reunaehtojenkin kanssa ratojen tulisi olla korkeatasoiset ja riittävän haastavat. Moni ratamestari onkin kokenut tunteen: kunpa saisin edes osan radasta juuri sellaiseksi, että voin olla siihen edes jotenkin tyytyväinen. Samoja kokemuksia on myös Venla-ratamestarilla.

– Vaikka Louna-Jukola-maasto on hieno, on Venla-radoista tahtonut tulla liian pitkiä kilpailun keston kannalta. Toisaalta on tärkeää huolehtia siitä, että kukin joukkue suunnistaa eri ratavaihtoehdot ja hajonnat yhtä monta kertaa. Sen varmistamiseen menikin viitisen kuukautta yritystä ja vähän erehdystä, kertoo Kajavalta.

Paitsi että Louna-Jukolan kilpailumaastosta löytyy Paimion ainoa luonnonjärvi, on ratamestarille tullut maastossa vastaan muutakin ”ainutlaatuista”.

– Eräältä korkealta mäeltä löytyi vanha, puinen soutuvene. Tuli siinä mieleen, mikä mahtaisi olla soutuveneen karttamerkki ja rastinmäärite.

Jos soutuvenettä ei kuitenkaan reitille satu, niin mikä voisi jäädä Louna-Jukolan Venla-radoista erityispiirteenä kilpailijoiden mieleen?

– Ratojen noususumma 435 metriä on toiseksi pienin vuoden 1980 jälkeen. Esimerkiksi Kuopiossa viime kesänä se oli yli tuplat, 970 metriä, kuittaa ratamestari Kajavalta.

« Takaisin