Paimiolainen multilahjakkuus Veeti Kallio vetää kitaroineen puolen tunnin keikan Louna-Jukolan avajaisissa. Tapahtuman kävijätavoite on 50 000, joten kuulijoita riittää. Se, mitä lavalta kuuluu, on vielä arvoitus miehelle itselleenkin.

– Pyrin aina vetämään keikan tilanteen ja fiiliksen mukaan. Yleensä valmiiksi laaditut suunnitelmat menevät hukkaan, sillä yleisön ja omatkin tunnelmat vaihtelevat, hän toteaa.

Ennätyksellisen suurten suunnistuskisojen urheiluosuus saa muun muassa Kuorosodasta ja Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta tutulta mieheltä vinon hymyn.

– Voitin Pattijoen ala-asteen viidennellä luokalla suunnistuskilpailun. Palkinnoksi sain Suunnon kompassin, jonka metsästystä harrastava isäni nappasi itselleen.

Veeti kehaisee löytävänsä aina keikkapaikoillekin sisäisen, perintönä saamansa suuntavaiston ansiosta. Se ei kuitenkaan liity varsinaisesti mitenkään suunnistuksessa vaadittaviin taitoihin.

– Voisin ostaa itselleni paidan, jossa lukee: Musiikki pelasti minut urheilulta, hän virnistää.

Tasatahtiin teatteria ja musiikkia

Veeti ravasi alkuvuoden Paimion ja Tampereen väliä. Syyskuun alussa Tampereen Työväen Teatterin ensi-iltaan tulevan musikaalin harjoitukset pitivät miehen kiireisenä. Desiree – pieni yösoitto tarjoaa Veetille asianajaja Fredrik Egermanin roolin. Sitä ennen miestä viedään Taaborin Kesäteatterin Zorrossa.

– Zorro on ehdottomasti nuoren miehen rooli. En jaksa enää hyppiä ja pomppia ympäriinsä, joten näyttelen Zorron pahinta vihollista, ensi vuonna viisikymppisiään viettävä Veeti naureskelee.

Muutakin puuhaa riittää puolison ohjeistamista puutarhahommista yksittäisiin keikkoihin. Seuraava levy muotoutuu pikkuhiljaa.

– Kännykän sanelukone on täynnä biisiaihioita, valmiita biisejä ja sovituksia. Pidän kaikenlaisesta musiikista, mutta viime aikoina olen kallistunut pienesti esitettävän kansanlaululevyn puoleen. Suomalaiset kansanlaulut ovat surullisia, hienoja tarinoita täynnä oivalluksia.

Veeti arvelee, että kansanlaulujen opetuksellisuutta saattaa olla vähän vaikea ymmärtää, eikä niiden sanomaa oikein ehditä pysähtyä miettimään.

– Suomalaiset kulkevat mollissa, ruotsalaiset duurissa, siinä välissä virtaa syvä oja, hän vertaa.

Vipinää tatuointistudioon

Kolmisen vuotta sitten Veeti hurahti tatuointeihin. Hän haaveilee niiden täysipainoisesta tekemisestä.

– Lapsena piirsin ja soitin ihan koko ajan, mutta piirtäminen unohtui musahommien takia vuosikausiksi. En ehtinyt paneutua siihen riittävästi, vaikka innostus olikin säilynyt.

Toiveena on löytää asiakas, joka haluaisi ”miljoonan euron tatuoinnin” eli kokovartalotatuoinnin, jota saisi tehdä pala kerrallaan miljoonan euron maksusta.

– Se olisi kova juttu, Veeti toteaa.

Hänellä ei ole varsinaista lempiaihetta tai -kuvaa ihon tikkaamisessa. Kauniit ja värikkäät kukat kuitenkin jaksavat puhutella raamikasta miestä.

– Joku aina väittää, ettei se ja se väri sovi yhteen. Hei, vilkaiskaapa kukkapenkkiin – siellä kaikki värit loistavat kauniina vierekkäin, eikä yhtäkään sävyä tulisi mieleen jättää pois!

Veeti kertoo pitävänsä riman korkealla kaikessa tekemisessä. Niinpä kaikki se toiminta, johon hän päättää ryhtyä, tapahtuu parhaalla mahdollisella tavalla.

– Aamulla herättyäni keskityn siihen, että se, mitä päivän aikana teen, tähtäisi maailmanrauhaan. Illalla kiitän kaikesta päivän aikana tapahtuneesta, tapahtui mitä tahansa. Elämä on hieno asia, hän summaa.

« Takaisin