Louna-Jukolan mediakeskuksessa pidetyssä haastattelussa kyseltiin pian Venlojen viestin jälkeen voittajajoukkueen Domnarvets GoIF:n ja parhaan suomalaisjoukkueen SK Pohjantähden juoksijoiden tunnelmia juoksun aikana ja jälkeen. Hyväntuuliset ja onnelliset juoksijat kehuivat vuoronperään niin loistavaa säätä, hyvin suunniteltua rataa kuin Jukolan aina yhtä ainutlaatuista tunnelmaa.

Domnarvets GoIF:n ensimmäisen osuuden juossut Dana Safka Brozkova oli tyytyväinen omaan osuuteensa. Tavoitteena hänellä oli juosta lähellä kärkeä ja antaa seuraavana lähteneelle mahdollisimman tyhjä metsä juostavaksi. Brozkova saapuikin vaihtoon hyvässä asemassa vain vajaa kaksi minuuttia kärjen perässä.

Toisen osuuden juossut Karolina Höjsgaardin juoksusuunnitelmana oli suunnistaa tarkasti ja turvallisesti. Höjsgaardin mukaan haastavinta oli pysyä omassa juoksusuunnitelmassa suurten ihmismassojen keskellä. Joukkue oli kuitenkin keskustellut asiasta etukäteen ja valmistautunut hyvin. Kokenut suunnistaja osallistui Jukolaan ensimmäisen kerran jo 15-vuotiaana vuonna 1986. Ensi vuoden Jukolaan Höjsgaard toivoo pääsevänsä mukaan juhlimaan ja juoksemaan kun ensimmäisestä Venla-juoksusta tulee kuluneeksi 30 vuotta.

Vehkalahdella neljä vuotta sitten voiton joukkueelleen ankkuroinut Lena Eliasson oli iloinen, ettei viimeinen vuoro osunut kohdalle tällä kertaa. Kaksi viikkoa sitten aikaan 2 tuntia ja 44 minuuttia juostu maratooni painoi vielä jaloissa ja ankkurina juosseen Emma Johanssonin loistava kunto oli kaikille selvä. Eliasson kertoi lisäksi iloitsevansa hyvästä suunnistuksesta ja loistavasti kootusta joukkueesta, jossa oli ilo juosta.

Joukkueensa maaliin ensimmäisenä tuonut Emma Johansson ei vielä haastattelutilanteessakaan tunnustanut täysin ymmärtävänsä joukkueensa loistosuoritusta. Johansson pääsi aloittamaan osuutensa yhdessä Järla Orienteringin Elin Hemmyr Skantzenin kanssa.
– Silloin oli vaikea olla ajattelematta tilannetta ja keskittyä omaan juoksuun, Johansson kertoi.
Vasta nähtyään Skantzenin harhautuneen lammen väärälle puolelle, alkoi jopa voitto tuntua mahdolliselta. Takaatulevia juoksijoita Johansson ei tunnustanut pelänneensä. Muiden joukkueen jäsenten loistavan osuudet olivat kasvattaneet hyvän eron muihin vahvoihin joukkueisiin.
– Tunsin oloni voimakkaaksi ja tiesin olevani hyvä jos pystyisin keskittymään.
Pieniä herpaantumisia Johanssoninkin juoksuun kuitenkin kuului. Niiden jälkeen tärkeintä oli saada keskittyminen uudelleen kohdilleen ja palata takaisin hyvään suoritukseen. Muiden edellä juokseminen Venlojen viestin maalin lähestyessä vaati suurta itseluottamusta. Sitä Johansson kertoi hankkineensa hyvin sujuneen alkukauden lisäksi muiden joukkueen jäsenten loistavista juoksuista ja Jukolan aina ainutlaatuisesta tunnelmasta.

Paras suomalainen joukkue Venloissa oli tänä vuonna oululainen SK Pohjantähti. Klassinen ”Miltä nyt tuntuu?” -kysymys osuuden onnistumisesta kysyttiin Sofia Haajaselta jo heti maaliintulon jälkeen. Haajasen kaksijakoinen vastaus toistui myös muiden joukkueen jäsenten kommenteissa. Ensimmäisen osuuden juossut Heini Wennman tunnusti olevansa tyytyväinen sijoitukseen, mutta olisi toivonut pystyneensä paremmin kontrolloituun juoksuun. Wennman myös kiitteli ratamestaria armollisuudesta, sillä aina yhtä jännittävä ensimmäinen rasti oli yksinkertainen löytää. Wennman kertoi myös luottaneensa siihen, että alun kaaoksesta ja ihmismäärästä selviydyttyään oma suoritus paranisi nopeasti. Osuuden kakkosrastin joukkue oli etukäteen analysoinut soramontun alueelle, sen sujuva suorittaminen toi lisää itseluottamusta loppusuoritukseen.

Pohjantähtien nuorin juoksija, aiemmin Ounasvaaran hiihtoseuraa edustanut, Anna Haataja juoksi nyt ensimmäistä kertaa kakkososuuden. Haataja kerto olleensa tyytyväinen vuorojakoon ja jännittäneensä lähtöä aiempaa vähemmän. Yhtä minuutin koukkua lukuunottamatta Haataja kertoi olevansa tyytyväinen omaan osuuteensa. Toista osuutta juosseet kärkijoukkueet törmäsivät osuutensa puolivälissä ensimmäisen osuuttaan yhä juokseviin joukkueisiin. Ihmismassa sekoitti hetkeksi myös Haatajan ajatukset ja rastille juostessa hän lähti juoksemaan väärän letkan perässä.
– Olisi pitänyt pysähtyä ja kuunnella itseään, Haataja pahoitteli.
– Huikea saavutus, summasi Haataja kuitenkin joukkueensa suorituksen.

Kolmannen osuuden juossut Marttiina Joensuu kertoi arvostavansa tämän vuoden suorituksen viime vuoden neljättä sijaa korkeammalle. Vaikean kevään sairastelujen jälkeen juokseminen Paimion metsässä oli lähes yhtä nautintoa. Joensuu juoksikin erinomaisen osuuden ja ajoi Tampereen Pyrinnön Venla Niemen kiinni tuoden joukkueensa viimeiseen vaihtoon kuudentena.

Pohjantähden ankkuri Sofia Haajanen lähti osuudelleen yhdessä Tampereen Pyrinnön Saila Kinnin kanssa. Haajanen kertoi nauttivansa takaa-ajosta ja hyvä alku antoi runsaasti itseluottamusta. Silti jokainen rastiväli oli juostava äärirajoilla ja jarruteltava vasta rastilla. Viimeisissä mäissä Haajasen jalat olivat jo hapoilla ja suunnituksen rytmi pysyi yllä vain toistelemalla maamerkkejä ääneen. Harmittamaan jäivät loppusuoralla edellä pysyneet Alfa-Ösa OK ja Järla Orientering, mutta Haataja myönsi juosseensa aivan fyysisen suorituskykynsä rajoilla. Joka tapauksessa Venlojen viestin neljässija oli joukkueelle loistava suoritus.

« Takaisin