– Kahviteltta on turhan kaukana, mutta minulla on tuolla kahdeksan tölkkiä batterya, Henri Lehtinen kertoo.

– Yhtään en ole kyllä ehtinyt vielä juoda, hän huomauttaa.

Lehtinen toimii Emit-toimintojen vastaavana ja tekee lähes 30-tuntisen työvuoron.

– Heräsin aamulla seitsemältä. Katsotaan, mihin asti energiaa riittää. Maanantaiaamuna lähden vartin yli viisi aamulla ajamaan kohti Turun lentokenttää, työmatkalle Norjaan.

Paitsi oikeanlaisella nesteytyksellä, väsymystä voi paimiolaisen mukaan torjua pysymällä liikkeellä ja touhuamalla jotain jatkuvasti. Lämpimänä pysyminen ei tänä vuonna ole liian haastavaa.

– Tällä hetkellä on edelleen 12 astetta lämmintä, mutta on minulla varalta toppahaalari mukana, Lehtinen naurahtaa.

– Viime vuonna Kuopiossa oli auton lasit jäässä, hän huomauttaa.

Turkulaisen Leena Mäkipään pitää yövuorossa hereillä ainakin nostalgia. Viimeksi hän oli vapaaehtoisena työläisenä vuonna 72 – silloin Jukola oli Paimiossa ensimmäistä kertaa.

– Päätin, että nyt on tultava uudestaan, kun en enää itse kilpaile.

– Silloin tapahtuma oli tuolla hiekkakuopilla. Muistan, että Juha Mieto tuli ensimmäisenä osuudelta, Mäkipää kertoo.

Vielä väsymys ei ole ehtinyt yllättää.

– Tämä on mielenkiintoinen tapahtuma, ja seuraan kilpailua koko ajan. Täällä tulee myös tuttuja vastaan jatkuvasti. Äsken törmäsin yhteen, jonka olen viimeksi nähnyt 30 vuotta sitten, Mäkipää iloitsee.

Mäkipää huhkii neljässä työvuorossa, joista vaativin päättyy yhdeksän aikaan aamulla. Viimeinen rutistus alkaa klo 12, joten kauneusunille ei ole aikaa.

Tapahtuma on kasvanut melkoisesti vuodesta 72, mutta myös toinen suuri muutos on tapahtunut.

– Silloin ei ollut tietokoneita vaan kaikki tehtiin käsin. Olin silloin tarkistamassa leimauksia.

Ympyrä sulkeutuu, sillä myös tänä vuonna Mäkipään vastuulla on tarkistaa, että kaikki muistavat leimata maaliin tullessaan.

 

 

« Takaisin