Kangasala-Jukolasta seikkailija-luennoitsija-kirjailija Timo Polari hakee elämyksiä.
Polari on tehnyt pitkiä vaelluksia Etelämantereella, Grönlannissa, arktisilla Huippuvuorilla, Kalifornian takamailla, Skandinavian tuntureilla sekä Alpeilla. Suunnistustaito on edelleen tarpeen, vaikka vaelluksilla käytetään GPS-paikantimia.
Polarin toinen intohimo ovat Euroopan kulttuuripyhätöt. Hän on julkaissut matkoistaan kaksi kirjaa, ja kolmas on tulossa. Kangasala-Jukolassa Polari kertoo seikkailuistaan VIP-vieraille, mutta tässä valittuja paloja ja Polarin vinkkejä kaikille Jukola-kävijöille:
- Milloin aloitit suunnistuksen ja miten hankit suunnistustaidon? Montako Jukolaa takana?
Aloitin kuntosuunnistusharrastukseni iltarasteilla suunnilleen vuonna 1998 ollessani 29-vuotias. Takana on neljä Jukolaa.
- Millaisella suunnistuskokemuksella ensikertalainen selviää Jukolasta?
Perustaidot olisi hyvä olla ainakin kohtuullisesti hallinnassa. Kokemusta saisi olla lukuisilta iltarasteilta – haastavistakin maastoista – ja tietysti myös pummaamisesta. Ihan “jethrorostedtina” en lähtisi mukaan pelleilemään tai pelkästään koodeja huutelemaan.
- Mikä on tavoitteesi Kangasala-Jukolassa?
Suunnistuksen osalta päätavoite on tehdä hallittu suoritus eli löytää kaikki rastit ilman isompia virheitä. Loppuajalla ei ole niin suurta merkitystä. Tärkeää on tietysti saada myös hienoja elämyksiä ja kokemuksia sekä nauttia tapahtumasta mukavien ihmisten seurassa.
Timo Polari onnistuneen ankkuriosuuden jälkeen Hälvälän supikoissa Jukolassa 2018
- Olet tehnyt pitkiä vaelluksia haastavissa olosuhteissa ympäri maailmaa. Miten suunnistaminen Grönlannissa, Etelämantereella tai vuoristoissa eroaa Jukola-kävijöille tutusta suunnistuksesta? Mitä suunnistusvälineitä käytät vaellusseikkailuissa?
Jukola-suunnistuksen ja vaellussuunnistamisen ero on suuri. Jukolassa etsitään epäselvää notkoa tiheikön keskeltä ja erämaassa saatetaan mennä monta päivää peräkkäin saman laakson pohjaa seuraten. Mannerjäätiköillä pidetään oikea kulkusuunta yleensä kompassin avulla. Iltaisin tarkistetaan sijainti GPS:n avulla ja varmistetaan seuraavan päivän suuntaa. Vaelluksilla käytän ensisijaisesti kompassia ja paperista karttaa. GPS-paikanninta käytän yleensä vain varmistuksena kuljettaessa esimerkiksi heikon näkyvyyden vallitessa.
- Suurin suunnistusvirheesi?
Kaamosvaelluksella Saariselällä vuodenvaihteessa 1992-93 lähdin kaverini kanssa seuraamaan jokea itään päästäksemme Porttikosken kämpälle. Olimmekin jo valmiiksi kämpän itäpuolella ja joenvartta olisikin pitänyt lähteä siis länteen. Ylimääräistä lenkkiä taisi tulla noin 5-6 tuntia.
- Minne aiot seuraavaksi seikkailemaan?
Seuraavan isomman kirjaprojektini kohteet ovat näillä näkymin New York, Carcassonne ja Australian takamaat. Muuten vaeltelen ainakin Skandinavian tuntureilla.
- Olet julkaissut kaksi kirjaa ja kolmas on tulossa elokuussa 2019. Mitä ne tarjoavat suunnistuksen harrastajille?
– Murhenäytelmä Grönlannissa-kirja on universaali kasvu- ja selviytymistarina. Uskon kokemusteni ja ajatusteni rohkaisevan, lohduttavan, innostavan ja koskettavan lukijoita.
Artikkelikuva: Timo Polari hiihtämässä kohti etelänapaa