{"id":2538,"date":"2023-03-24T15:37:11","date_gmt":"2023-03-24T13:37:11","guid":{"rendered":"https:\/\/jukola.com\/2023\/?p=2538"},"modified":"2023-03-24T15:37:11","modified_gmt":"2023-03-24T13:37:11","slug":"lasse-viren-nyt-on-jukola-lahella","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/jukola.com\/2023\/lasse-viren-nyt-on-jukola-lahella\/","title":{"rendered":"Lasse Vir\u00e9n: Nyt on Jukola l\u00e4hell\u00e4!"},"content":{"rendered":"

– Suunnistus on todella hieno laji. Ja Mietaan Jussihan on tarinoissan aina muistanut kovasti kehua Jukolaa tavatessamme, kertoo Lasse Vir\u00e9n nauravaisena kotimaisemissaan It\u00e4-Uudenmaan Myrskyl\u00e4ss\u00e4. Maaliskuu on jo pitk\u00e4ll\u00e4, mutta mets\u00e4maasto talvinen.<\/p>\n

Vir\u00e9nin mielest\u00e4 Porvoo Borg\u00e5 Jukola on hieno n\u00e4yt\u00f6n paikka koko it\u00e4iselle Uudellemaalle, kaikkien aikojen j\u00e4ttitapahtuma alueella kun on kyseess\u00e4 – ja hyvin haluttu sellainen.<\/p>\n

– Nyt se on l\u00e4hell\u00e4. Olen television \u00e4\u00e4ress\u00e4 toki monasti j\u00e4nnitt\u00e4nyt, mutta paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 en ole jostain syyst\u00e4 koskaan seurannut Jukolaa, viel\u00e4, pohtii Lasse.<\/p>\n

”Lasse Vir\u00e9nh\u00e4n toimi kuten suunnistajakin intuitiivisesti toimii. Kun suunnistaja kaatuu, h\u00e4n nousee ja jatkaa matkaansa, ei sen kummempaa”. <\/em>T\u00e4llaista puolihupaisaa analyysi\u00e4 oli aikanaan liikkeell\u00e4. Kyseess\u00e4 on siis nelinkertaisen olympiavoittajan ensimm\u00e4inen kultajuoksu, M\u00fcnchenin kymppi, jossa h\u00e4n kaatuu v\u00e4h\u00e4n ennen puoltamatkaa mutta voittaa uudella maailmanenn\u00e4tysajalla.<\/p>\n

Toki Lasse Vir\u00e9n teini-i\u00e4ss\u00e4 jossain m\u00e4\u00e4rin suunnistikin. Laji j\u00e4i kuitenkin kotikulmilla talvisen hiihdon ja kes\u00e4isen yleisurheilun varjoon. Mutta mets\u00e4, tuo mets\u00e4, se j\u00e4i juoksijalle olennaiseksi, \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen t\u00e4rke\u00e4ksi. Ja er\u00e4s mets\u00e4 j\u00e4ikin Lasselle kaikkein rakkaimmaksi.<\/p>\n

Kyseisest\u00e4 mets\u00e4st\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kahta nime\u00e4, Kent\u00e4nm\u00e4ke\u00e4\u00a0 ja Laivakuoppaa (entisen hyppyrim\u00e4en alueen mukaan). Korkea m\u00e4ki Myrskyl\u00e4n kirkonkyl\u00e4n kupeessa on kuivaa kangasmets\u00e4\u00e4. Moreenim\u00e4en laki on yli 100 metri\u00e4 merenpinnasta ja sen poluilla on olympiavoittaja Vir\u00e9n juossut enemm\u00e4n kuin miss\u00e4\u00e4n muualla. Useita kymmeni\u00e4tuhansia kilometrej\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Urheiluhistorian havinaa Laivakuopan m\u00e4ntyjen lomassa<\/strong><\/p>\n

Ja ne polut! Monet alueella edelleen risteilev\u00e4t pienet poluntapaiset ovat Lasse Vir\u00e9nin tekemi\u00e4. Jo juniorina h\u00e4n niit\u00e4 muokkasi ja loi. Kuten my\u00f6hemmin aikuisena maailmant\u00e4hten\u00e4kin, koko uransa ajan. Havupolkuja, sopivan kimmoisia. Juuretkaan eiv\u00e4t haitanneet… kyll\u00e4 radallakin pit\u00e4\u00e4 osata v\u00e4lill\u00e4 hakea sit\u00e4 askelta, kuten Vir\u00e9n sanoo.<\/p>\n

-T\u00e4\u00e4ll\u00e4 sai olla rauhassa ja tehd\u00e4 (harjoittelua ja huippu-uraa). Koti oli niin l\u00e4hell\u00e4 ettei tarvinnut autoakaan. Hyvin usein minulla oli mukana lapio ja kirves. Suurentelin polkuja ja tein niit\u00e4 lis\u00e4\u00e4, ettei aina olisi samaa. Vasta sitten ryhdyin tekem\u00e4\u00e4n kyseess\u00e4 olevan treenin, kertoo Lasse. Vaihteluun uskottiin ja sit\u00e4 haettiin.<\/p>\n

Kent\u00e4nm\u00e4en laelle vie vajaan kilometrin pituinen nousu. Lasse k\u00e4ytti osittain juuri polkujaan sit\u00e4 nousua juostessaan,<\/p>\n

– Juuri siin\u00e4 pitk\u00e4ss\u00e4 nousussa tuli usein tehty\u00e4 ne kaikkein t\u00e4rkeimm\u00e4t harjoitukset, muistelee Lasse Vir\u00e9n, Myrskyl\u00e4n Myrsky, ja silm\u00e4ilee v\u00e4h\u00e4n haikean oloisena talvista m\u00e4ntymets\u00e4n rinnett\u00e4.<\/p>\n

Valmentaja Rolf Haikkola, Myrskyl\u00e4n suuria persoonia h\u00e4nkin, oli siihen aikaan kovan koutsin maineessa, Todellisuudessa h\u00e4n, aivan kuten Lasse itse, haki ennakkoluulottomalla maalaisj\u00e4rjell\u00e4 nerokkaita ratkaisuja ja yksityiskohtia harjoitteluun. Heid\u00e4n yhteisty\u00f6ns\u00e4 alkoi, Lassen aloitteesta, juoksijan aikusi\u00e4n kynnyksell\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

Nuori Lasse otti paikkansa it\u00e4-uusmaalaisten syd\u00e4miss\u00e4<\/strong><\/p>\n

Juuri 20 vuotta t\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n, loppukes\u00e4ll\u00e4 1969, Lasse Vir\u00e9n oli voittanut sensaatiomaisen selv\u00e4sti 5 000 metri\u00e4 Ruotsi-ottelussa. Kolmas oli muuten Pekka Vasala ja nelj\u00e4s Juha V\u00e4\u00e4t\u00e4inen. Aikamoinen suomalaiskolmikko. Tuloskehitys jatkui komeana ja vuonna 1971 nuori Vir\u00e9n oli seitsem\u00e4s Helsingin EM-kisojen vitosella, jonka V\u00e4\u00e4t\u00e4inen voitti. Oma sijoitus ei kyll\u00e4 oikein tyydytt\u00e4nyt myrskyl\u00e4l\u00e4ist\u00e4.<\/p>\n

Juuri niist\u00e4 vuosista t\u00e4m\u00e4n kirjoittaja muistaa kuinka me yleisurheilusta innostuneet it\u00e4-uusmaalaiset lapset ja teinit pidimme aivan itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4n\u00e4 ett\u00e4 Lassesta tulee maailman paras. ”Tiesimme” ett\u00e4 h\u00e4n kohta voittaa jotain suurta. Siihen tuntuivat luottavan aikuisetkin. Melkein kaikki.<\/p>\n

Emme olleet kovin vanhoja kun linja-autossa kotimatkalla joistain Olympiastadionin kisoista h\u00f6lmistyimme perusteellisesti. Vuosi taisi olla 1970. Er\u00e4s suhteellisen tunnettu porvoolainen toimittaja lausui yht\u00e4kki\u00e4, jossain \u00d6stersundomin kohdalla, sanat joiden isku tuntuu viel\u00e4kin: ”Uskokaa, Lasse Vir\u00e9nist\u00e4 ei taida koskaan tulla suurta urheilijaa”. Ehk\u00e4 h\u00e4n sanoi sen ns varmuuden vuoksi. Parisenkymment\u00e4 silm\u00e4paria ainakin tuijottivat takapenkin herraa hiljaisuuden vallitessa.<\/p>\n

Samana vuonna Lasse sitten usein aamuisin poliisipartiossa Piispankadulla piti huolta ett\u00e4 me lukuisten porvoolaiskylien lapset p\u00e4\u00e4simme turvallisesti bussiasemalta kouluille. Asetelma tuntui jotenkin etuoikeutetulta. Tuleva poliisi teki harjoittelujaksoa. Ja hiljainen ty\u00f6 Myrskyl\u00e4n Kent\u00e4nm\u00e4en vaiteliailla poluilla jatkui.<\/p>\n

Ja jatko, se vasta historiaa onkin.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kotoista rauhallisuutta suuressa maailmassa\u00a0<\/strong><\/p>\n

Siit\u00e4 menestyksen uskomattomasta jaksosta t\u00e4ss\u00e4 vain yhden tositarinan verran, ensimm\u00e4ist\u00e4 suurta kultajuoksua edelt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 tunnilta. M\u00fcnchenin Olympiastadion vuonna 1972 on siis kyseess\u00e4. Foorumina pienehk\u00f6 pukuhuoneen tapainen jossa juoksijoita pidettiin raastavan pitk\u00e4lt\u00e4 tuntuva hetki ennen kuin vihdoin p\u00e4\u00e4siv\u00e4t irti.<\/p>\n

Hermostuneita maailmant\u00e4hti\u00e4. Kukaan ei pysy paikallaan. Monikielist\u00e4 sorinaa, parkahduksia, katseiden kohtaamisia ja niiden v\u00e4lttelemist\u00e4. Hikisi\u00e4 k\u00e4si\u00e4 ja levottomia jalkoja.<\/p>\n

Yhden finalistin k\u00e4yt\u00f6s poikkeaa. H\u00e4n vaikuttaa rauhalliselta, hallitsee tilanteen omalla tavallaan ja heitt\u00e4ytyy makuulle. Kuvittelee ehk\u00e4 mieless\u00e4\u00e4n polkujen tuoksun ja kes\u00e4isen m\u00e4en miss\u00e4 kaikkein t\u00e4rkein harjoitus tehtiin.<\/p>\n

Kyseisest\u00e4 hetkest\u00e4 on liikkeell\u00e4 vaihtelevia mukaelmia. Nyt kannattaa ottaa selv\u00e4\u00e4. Miten se oikein oli Lasse, penkki vai lattia?<\/p>\n

– Lattialle menin pitk\u00e4kseni, ja silm\u00e4ni suljin. Ahdas oli tila, hymyilee nyt 73-vuotias Lasse Vir\u00e9n, asianmukaisen ovelasti.<\/p>\n

It\u00e4uusmaalaisilla on jonkun verran taipumusta mietti\u00e4 millaisia he oikein ovat. Jotkut ovat n\u00e4iss\u00e4 luonnearvioissa jopa v\u00e4h\u00e4n tosissaan. It\u00e4uusmaalaisissa korostuu rauhallisuus, tiukoissakin tilanteissa<\/em>, on er\u00e4s t\u00e4llainen v\u00e4itt\u00e4m\u00e4. V\u00e4hemm\u00e4n mairitteleva versio lienee\u00a0\u00e4rsytt\u00e4v\u00e4n rauhallinen<\/em>.<\/p>\n

Saattoi Lassen rauhallisuus silloin vastustajia \u00e4rsytt\u00e4\u00e4kin. Ainakin nuori mies nousi muiden yl\u00e4puolelle ja hallitsi kyseisen olympiafinaalin. Kuten h\u00e4n tuli hallinneeksi kaikkia 70-luvun olympiajuoksuja 5 000 ja 10 000 metrill\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Seudun urheiluel\u00e4m\u00e4 kiehtoo<\/strong><\/p>\n

Nelinkertainen olympiavoittaja on hyvin mielell\u00e4\u00e4n seurannut urheilua my\u00f6s oman uransa j\u00e4lkeen, erityisen kiinnostuneena oman seudun urheilijoiden edesottamuksista. Viime vuosina on esimerkiksi Akilleksesta ja sen j\u00e4\u00e4pallosta tullut entist\u00e4kin l\u00e4heisempi. 14-vuotias pojanpoika Edvin on jo vuosia pelannut ja mini\u00e4 Susanna on tuore naisten Suomen mestari.<\/p>\n

Innolla on my\u00f6s tullut seurattua l\u00e4himm\u00e4n naapurin P\u00e4ij\u00e4t-H\u00e4meen puolelta eli Orimattilan maailmanhuippuja. Olympiavoittaja Satu M\u00e4kel\u00e4-Nummelan ja EM-mitalisti Kristiina M\u00e4kel\u00e4n urat ovat olleet tarkassa seurannassa.<\/p>\n

It\u00e4-Uudenmaan kaikkien aikojen tunnetuin urheilija on n\u00e4hnyt paljon maailmaa. Huippu-urheilijana, maailmanmatkaajana, poliisina, kansanedustajana… Runsas kotimaakunnan teill\u00e4 vietetty aika perheen kuljetusyhti\u00f6iden autoissa, nuoresta pit\u00e4en ihan n\u00e4ihin p\u00e4iviin asti, on my\u00f6s osa Vir\u00e9nin Lassea. H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 kaikki kyl\u00e4t ja tienoot laajalla alueella.<\/p>\n

Lasse Vir\u00e9n toivottaa nyt mielell\u00e4\u00e4n maailman suunnistajat tervetulleiksi it\u00e4iselle Uudellemaalle, Epooseen, Porvoo Borg\u00e5 Jukolaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

Teksti ja kuva Leif Lampenius<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

– Suunnistus on todella hieno laji. Ja Mietaan Jussihan on tarinoissan aina muistanut kovasti kehua Jukolaa tavatessamme, kertoo Lasse Vir\u00e9n…<\/p>\n","protected":false},"author":121,"featured_media":2541,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2538","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2538","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/users\/121"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2538"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2538\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2550,"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2538\/revisions\/2550"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2541"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2538"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2538"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2538"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}