{"id":3647,"date":"2023-05-25T13:44:32","date_gmt":"2023-05-25T10:44:32","guid":{"rendered":"https:\/\/jukola.com\/2023\/?p=3647"},"modified":"2023-05-25T18:48:20","modified_gmt":"2023-05-25T15:48:20","slug":"sara-on-ulkoihminen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/jukola.com\/2023\/sara-on-ulkoihminen\/","title":{"rendered":"Epoon Sara on ulkoilmaihminen"},"content":{"rendered":"

– Pienest\u00e4 asti olen ollut ulkoilmaihminen. Kotikyl\u00e4ni on juuri Epoo, jossa olen syntynyt ja kasvanut, ihan aikuiseksi asti. Kaikki mets\u00e4t, kaikki paikat kyl\u00e4n alueella ovat hyvinkin tuttuja, kertoo Sara Lappalainen.<\/p>\n

Nelj\u00e4 Suomen enn\u00e4styst\u00e4 toissa kes\u00e4n olympiakisoissa eli urheilun suurimmassa pyh\u00e4t\u00f6ss\u00e4 teki sanavalmiista, aurinkoisesta ja hauskasta Sarasta entist\u00e4kin pidetymm\u00e4n suomalaisurheilijan. Enn\u00e4tykset olympiakisojen semifinaaleista ovat seuraavat: 800 metri\u00e4 1.59,41 ja 1 500 metri\u00e4 4.02,35. Finaalipaikatkaan eiv\u00e4t toden totta olleet kaukana.<\/p>\n

Joitakin kymmeni\u00e4 vuosia aikaisemmin Epoossa, tulevissa Jukolan maastoissa, hiihdettiin, juostiin, py\u00f6r\u00e4iltiin, luisteltiin ja pelattiin, uitiin ja ratsastettiin. Ja leikittiin, paljon ja kaikkea.<\/p>\n

– Leikkimme eiv\u00e4t aina olleet niin turvallisia. V\u00e4lill\u00e4 tuli kiivetty\u00e4 paikkoihin, jotka eiv\u00e4t olisi tainneet l\u00e4p\u00e4ist\u00e4 turvallisuusvaatimuksia, hymyilee Sara Lappalainen (s. Kuivisto). Ja h\u00e4nen polkupy\u00f6r\u00e4ns\u00e4 on kovasti kolistellen liikkunut vauhdikkaasti pitkin Epoon kyl\u00e4n mets\u00e4polkuja.<\/p>\n

Kuiviston kahta tytt\u00f6\u00e4 ei liiemmin kuskattu. Jos halusi Porvooseen piti polkea. Eik\u00e4 se oikein tuntunut miss\u00e4\u00e4n koska olivat tottuneet ulkoilmaan ja raskaisiinkin kotit\u00f6ihin esimerksiksi el\u00e4inten parissa. Ja ainahan he py\u00f6r\u00e4iliv\u00e4t.<\/p>\n

 <\/p>\n

Leikit veiv\u00e4t kohti jotakin<\/strong><\/p>\n

Uimisella oli aivan erityinen merkitys. Pitk\u00e4nomainen mets\u00e4lampi Hanhilampi (G\u00e5sg\u00e5rdstr\u00e4sket) joka sijaitsee l\u00e4hell\u00e4 Jukolan kilpailukeskusta oli usein kyl\u00e4n lasten uintipaikkana. Sara mainitsee my\u00f6s Virvikin, jonka rannan h\u00e4n muistaa olleen silloin niin hieno.<\/p>\n

– Ensi uimiset kun oltiin ihan pieni\u00e4 olivat sellaiset ett\u00e4 \u00e4iti puki meille pelastusliivit ja laittoi meid\u00e4t veteen kellumaan, nauraa nykyinen huippujuoksija.<\/p>\n

Sara oppi uimaan nuoruuden aikana. Oikeaa uimista, ei siis vain vedess\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n polskimista. Oleellinen taito, josta on ollut urheilijana suurta hy\u00f6ty\u00e4. Kun uinti tulee vetoinakin ohjelmaan korvaavana harjoitteluna, kuten h\u00e4nenkin urallaan on k\u00e4ynyt, etu on merkityksellinen.<\/p>\n

Juoksusta puheen ollen Sara aloittaa sanoilla olen aina ollut vilkas ja energinen. Eih\u00e4n Sara Kuivisto lapsena tai varhaisteinin\u00e4 edes haaveillut mist\u00e4\u00e4n olympiakisoissa urheilijana kilpailemisesta, vaikka juoksi enemm\u00e4n kuin k\u00e4veli.<\/p>\n

H\u00e4n on syntynyt elokuussa 1991 ja alkanee kohta olla parhaimmillaan juoksijana. 1 500 metri\u00e4 on nyt matkoista t\u00e4rkein.<\/p>\n

Jo lapsuudessa kilpailuvietti oli aivan hirve\u00e4, kuten h\u00e4n asian ilmaisee. H\u00e4n yritti kirmaista tiettyj\u00e4 epoolaisia polunp\u00e4tki\u00e4 tai teit\u00e4 aina vain kovempaa. H\u00e4n yksinkertaisesti kellotti. Sin\u00e4ns\u00e4 yleisurheilutunnit koulussakin sujuivat my\u00f6hemmin oikein hyvin.<\/p>\n

Sen kilpailuvietin Sara kertoo h\u00e4nt\u00e4 v\u00e4h\u00e4n vanhemman siskonsa tajunneen melko pian. Jos oli jonkinlainen kisa p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kannatti usein luovuttaa ja antaa minun voittaa ettei tullut turhaa raivaria, hymyilee Lappalainen.<\/p>\n

My\u00f6s Ari Suhonen (kaikkien aikojen 800 metrin miesjuoksija Suomessa), joka on menestyksekk\u00e4\u00e4sti toiminut Saran valmentajana kohta 12 vuotta, kertoi jo vuosia sitten, ett\u00e4 h\u00e4nen suojattinsa kannattaa mieluiten juosta tietyt treenit ihan yksin. Ettei tule kilpailua silloin kun ei pit\u00e4isi.<\/p>\n

– Suunnistuksesta tykk\u00e4sin kaikkein eniten silloin kun kanssani juoksi kaveri joka oli tosi hyv\u00e4 suunnistaja, kertoo Lappalainen, h\u00e4nelle ominaisella itseironisella tavalla. Silloin Sara sai juosta kovaa. Ehk\u00e4 vaativa suunnistus ei ehtinyt avautua kun tekemist\u00e4 oli muutenkin joka puolella, vaikka kartta ja kompassi toki tulivat tutuiksi.<\/p>\n

Lapsuudesta pohjalla on my\u00f6s ne lukuisat hiihtokilometrit Epoon maastoissa. Ladut olivat hyv\u00e4t eik\u00e4 lapsia tarvinnut ylipuhua pitkillek\u00e4\u00e4n lenkeille. \u00c4iti voiteli sukset ja Humlan majalla sai hyv\u00e4\u00e4 l\u00e4mmint\u00e4 mehua. Lunta riitti ja Jukola-alueen isoille pelloille tyt\u00f6t tekiv\u00e4t itsekin hiihtolatuja.<\/p>\n

Luisteluunkin riitti heill\u00e4 hyvin aikaa. Kuten kaikkialla Porvoon kyliss\u00e4 j\u00e4\u00e4pallomaila ja punainen pallo saivat kyyti\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4t pitk\u00e4t. Epoon j\u00e4\u00e4 oli kyl\u00e4koululla ja Sara muistaa miten v\u00e4litunneillakin lapset vetiv\u00e4t luistimia jalkaan vaikkei ehtinyt luistella kovin monta minuuttia.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

Ratsastus j\u00e4i kuitenkin lopulta sivurooliin<\/strong><\/p>\n

– Sitten oli perheen ponit, jotka kiipesiv\u00e4t vaikka mit\u00e4 vuorenrinnett\u00e4 yl\u00f6s. Kun olimme pieni\u00e4 meille ostettiin shetlanninponi, joka kuoli vasta t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4, 37 vuotta vanhana. Se oli sellainen velikulta ja kiukuttelija. Usein maastolenkki p\u00e4\u00e4ttyi siihen ett\u00e4 sai k\u00e4vell\u00e4 tai juosta kotiin kun se heitti sel\u00e4st\u00e4, kertoo Sara.<\/p>\n

H\u00e4n toteaa my\u00f6s ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 hankala Rudi taisi olla osasyyn\u00e4 siihen ettei h\u00e4nest\u00e4 tullut kilpailijaa hevoslajeissa. Siskosta, Hanna-Gretasta, sen sijaan tuli esteratsastaja. El\u00e4m\u00e4 hevosten kanssa oli kuitenkin molemmille t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Hy\u00f6tyliikuntaa siin\u00e4kin tuli, pohjat urheilulle. Kaikki tavallaan kasvatti lapsia kest\u00e4vyysurheilun pariin.<\/p>\n

– Oli paljon tekemist\u00e4 ja puuhaa, ei passivoiduttu. Kaikkihan masentuu jos vain istutaan sis\u00e4ll\u00e4, pohdiskelee Sara Lappalainen, joka miettii miten h\u00e4nenlaisensa kulttuuri eroaa siit\u00e4 ett\u00e4 15-vuotiaaksi asti vain pelaa pleikkaa kotona. Se ei taida kasvattaa sinua vahvaksi ihmiseksi, h\u00e4n sanoo hiljaa \u00e4\u00e4neen.<\/p>\n

Viime syksyn\u00e4 Sara Kuivisto meni naimisiin toisen Akilleen t\u00e4hden, alunperin oululaisen Olli Lappalaisen kanssa. J\u00e4\u00e4pallomaalivahdiksi usein joudutaan, mutta Olli nimenomaan halusi lapsena maalivahdiksi, hymyilee Sara.<\/p>\n

J\u00e4\u00e4pallo ja diplomi-insin\u00f6\u00f6riys toi vuosia sitten Ollin Porvooseen, jossa h\u00e4nest\u00e4 pelaajauransa aikana tuli er\u00e4s kaikkein suosituimmista ihmisist\u00e4 koko urheilu-Porvoossa.<\/p>\n

– Olen aina ollut kiitollinen \u00e4idille ja is\u00e4lle siit\u00e4 ett\u00e4 ovat antaneet juoksun olla ihan puhtaasti mun oma juttuni, sellainen juttu jonka takia olen itse soittanut puheluita t\u00e4rkeille ihmisille, sanoo Sara. Vanhempien tuki on samalla aina ollut hyvin vahvaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

Ei Epoon kyl\u00e4 taida l\u00e4hte\u00e4 lapsestaan<\/strong><\/p>\n

Mik\u00e4 on j\u00e4\u00e4nyt vanhasta Epoosta mieleen, siit\u00e4 kaikesta joka ei en\u00e4\u00e4 ole samanlaista? Saran monet vastaukset ja lapsuudenmuistot py\u00f6riv\u00e4t vanhan kunnalliskodin alueella, sill\u00e4, josta ei en\u00e4\u00e4 ole kovinkaan paljon j\u00e4ljell\u00e4.<\/p>\n

– Se valkoinen talo joka on j\u00e4tetty kilpailukeskuksen alueelle, siin\u00e4 oli ennen kanttiini. Sen edess\u00e4 on valtavan iso kirsikkapuu, sekin seisoo siin\u00e4 edelleen. Sen alla oli portti meid\u00e4n p\u00e4iv\u00e4kodin pihalle, h\u00e4n kertoo. Esikoulu oli muuten my\u00f6s l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4, punaisessa rakennuksessa.<\/p>\n

Ja yht\u00e4kki\u00e4 Sara Lappalaiselle tulee mieleen ne isot vanhat ladot, jotka viel\u00e4 ovat pystyss\u00e4 Jukola-alueella. Ladot tarjosivat j\u00e4nnityst\u00e4.<\/p>\n

– Ne olivat ihan kammottavia, kuin suoraan jostain kauhuleffasta. Vanhoja sairaalas\u00e4nklyj\u00e4… huu… ja sellaista, h\u00e4n muistelee aika vakavalla ilmeell\u00e4 aikoja parinkymmenen vuoden takaa.<\/p>\n

Kaikenlaista l\u00f6ytyi. El\u00e4myksi\u00e4, ulkona. Kymmenisen kilometri\u00e4 Porvoon keskustasta, jossa perheen konditoria sijaitsee.<\/p>\n

– \u00c4iti ja is\u00e4 asuvat Epoossa edelleen. Siskoni ja h\u00e4nen miehens\u00e4 rakensivat talon Epoon kyl\u00e4\u00e4n. Ei sit\u00e4 tied\u00e4 palaanko itsekin viel\u00e4 takaisin Epooseen. Voisi siell\u00e4 ihan hyvin asua, harkitsee Sara.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

Urheilulajeihin suhtaudutaan aina rakkaudella<\/strong><\/p>\n

Porvoon seudun ja kaupungin urheilukulttuuri k\u00e4y usein huippujuoksijan mieless\u00e4. Se kun on pysynyt laajana mutta aika omanlaisena. H\u00e4n luettelee j\u00e4\u00e4pallon, py\u00f6r\u00e4ilylajit ja muut, ja lis\u00e4\u00e4 ett\u00e4 toivottavasti nyt ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n mitk\u00e4 ovat ne aina t\u00e4rke\u00e4t lajit ja uskalletaan satsata my\u00f6s niihin.<\/p>\n

– Pelk\u00e4\u00e4n ett\u00e4 taas unohdetaan se j\u00e4\u00e4pallohalli, sanoo Sara Lappalainen, ja jatkaa yleisurheilun taistelusta: t\u00e4m\u00e4n kokoisessa yleisurheilukaupungissa sekin ettei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ole katon alla varsinaista vetosuoraa talvella tuntuu aina jotenkin oudolta.<\/p>\n

Historiallisen hyv\u00e4 keskimatkojen juoksija on kasvanut vahvaksi ihmiseksi. Viime vuosien t\u00e4ysin ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6isetkin vastoink\u00e4ymiset (suolistoloinen, tekninen laitevika ja muut tapahtumasarjat) eiv\u00e4t ole h\u00e4nt\u00e4 pys\u00e4ytt\u00e4neet.<\/p>\n

Jukolasta h\u00e4n viel\u00e4 sanoo tuntuneen uskomattoman hienolta kun OK Trianille aikanaan Jukola my\u00f6nnettiin. N\u00e4in massiivinen tapahtuma, h\u00e4nen pieness\u00e4 kotikyl\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Sara kertoo my\u00f6s kokeneensa ett\u00e4 kyl\u00e4l\u00e4iset ovat p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti aivan innoissaan. K\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n iso tapahtuma.<\/p>\n

– Toivon ett\u00e4 olen sin\u00e4 viikonloppuna kotimaisemissa!<\/p>\n

 <\/p>\n

Teksti ja kuvat: Leif Lampenius<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

– Pienest\u00e4 asti olen ollut ulkoilmaihminen. Kotikyl\u00e4ni on juuri Epoo, jossa olen syntynyt ja kasvanut, ihan aikuiseksi asti. Kaikki mets\u00e4t,…<\/p>\n","protected":false},"author":121,"featured_media":3644,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-3647","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3647","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/users\/121"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3647"}],"version-history":[{"count":21,"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3647\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3689,"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3647\/revisions\/3689"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/media\/3644"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3647"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3647"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/jukola.com\/2023\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3647"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}