Marko Kantomaa Suomen Tunturisuunnistuksessa Kilpisj\u00e4rvell\u00e4 vuonna 2019.<\/p>\n
Kuka olet?<\/strong> Milloin osallistuit Jukolaan ensimm\u00e4isen kerran ja mink\u00e4lainen historia sinulla on suunnistuksen parista? <\/strong> Olin aloittanut suunnistuksen Veitsiluodon Mets\u00e4urheilijoiden oravapolkukoulussa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1986. Laji vei minut heti menness\u00e4\u00e4n, ja ensimm\u00e4isess\u00e4 suunnistuskilpailussani Ruotsin Haaparannalla tulin kolmanneksi. Nelj\u00e4toistavuotiaana sijoituin Koululiikuntaliiton suomenmestaruuskilpailuissa nelj\u00e4nneksi, ja seuraavana vuonna 1990 J\u00e4ms\u00e4n SM-normaalimatkalla viisitoistavuotiaiden poikien sarjassa kymmenenneksi. 1992\u20131993 olin vuoden vaihto-oppilaana Australiassa, miss\u00e4 suunnistin aktiivisesti paikallisen suunnistusseuran, Waggaroosin, riveiss\u00e4. Lopetin tavoitteellisen harjoittelun 1990-luvun loppupuolella, mutta 2000-luvun alkupuolella innostuin kilpailemaan viel\u00e4 joitakin vuosia hiihtosuunnistuksessa. Suunta 2000:lla oli 2000-luvulla aktiivinen ja kovatasoinen miesten joukkue, jonka mukana p\u00e4\u00e4sin voittamaan Jukolan viestin talvisen vastineen, Lumi-Toukolan, kaksi kertaa, vuosina 2002 ja 2005.<\/p>\n Miksi t\u00e4m\u00e4n vuoden Jukola on erilainen aiempiin verrattuna?<\/strong> Millainen suunnistaja oli Pasi Ikonen, josta juuri kirjoitit kirjan?<\/strong> Mit\u00e4 oppeja h\u00e4nelt\u00e4 j\u00e4it itse kantamaan suunnistukseen liittyen?<\/strong> Mit\u00e4 toivot itse voivasi v\u00e4litt\u00e4\u00e4 muille, esimerkiksi heille, jotka osallistuvat nyt tapahtumaan ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa tai viel\u00e4 pohtivat osallistumistaan?<\/strong> Miksi on hy\u00f6dyllist\u00e4 lukea suunnistamisesta ja Ikosen el\u00e4m\u00e4st\u00e4?<\/strong> Onko jokin Jukola j\u00e4\u00e4nyt erityisesti mieleesi?<\/strong> Kerro jokin sinulle rakas, suunnistamiseen tai Jukolaan liittyv\u00e4 muisto.<\/strong> Marko Kantomaa Suomen Tunturisuunnistuksessa Kilpisj\u00e4rvell\u00e4 vuonna 2019. Kuka olet? Olen Marko Kantomaa, pohjoisessa syntynyt ja kasvanut, mutta jo parikymment\u00e4 vuotta…<\/p>\n","protected":false},"author":210,"featured_media":1549,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[72],"tags":[],"class_list":["post-1547","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jukolatarina"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1547","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/users\/210"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1547"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1547\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1550,"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1547\/revisions\/1550"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1549"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1547"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1547"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1547"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nOlen Marko Kantomaa<\/strong>, pohjoisessa syntynyt ja kasvanut, mutta jo parikymment\u00e4 vuotta Helsingiss\u00e4 asunut kirjailija ja tutkija, sek\u00e4 innokas (mets\u00e4)liikkuja.<\/p>\n
\nOsallistuin Jukolan viestiin ensimm\u00e4isen kerran Juvalla vuonna 1990 nelj\u00e4toistavuotiaana \u2013 t\u00e4ytin joulukuussa viisitoista. Olin harrastanut silloin suunnistusta nelj\u00e4 vuotta, ja juoksin ankkuriosuuden kasvattajaseurani Suunta 2000:n kakkosjoukkueessa. Muistan j\u00e4nnitt\u00e4neeni osuuttani, koska rata oli pitk\u00e4 ja maasto kivikkoisine m\u00e4kineen vaativa, mutta suoriuduin siit\u00e4 kohtuullisen hyvin ja nostin joukkuettani muutamalla sijalla viidensadan tuntumaan.<\/p>\n
\nT\u00e4m\u00e4n vuoden Jukola on minulle erilainen, koska olen el\u00e4nyt kuluneen vuoden hyvin tiiviisti suunnistusmaailmassa kirjaprojektini kautta: elokuussa 2024 menehtyneen suunnistajalegendan Pasi Ikosen<\/strong> el\u00e4m\u00e4kerta julkaistiin maaliskuussa. Haastattelin kirjaan Pasin lis\u00e4ksi kolmeakymment\u00e4 ihmist\u00e4, suunnistajia, valmentajia ja lajin taustavaikuttajia. Koen itseni todella etuoikeutetuksi saatuani keskustella lajin parhaiden osaajien kanssa Pasista Minna Kauppiin<\/strong>, Janne Salmeen<\/strong>, Maija Sianojaan<\/strong> ja Thierry Gueorgiouhun<\/strong>, vain muutamia nimi\u00e4 mainitakseni. Olenkin sanonut l\u00e4heisilleni pilke silm\u00e4kulmassa, ett\u00e4 jos olisin kuullut kaiken t\u00e4m\u00e4n suunnistuksesta kolmekymment\u00e4 vuotta sitten, mihin olisinkaan omalla urallani ylt\u00e4nyt. <\/p>\n
\nPasi oli yksi kaikkien aikojen taitavimmista suunnistajista, analyyttinen ja rohkea, joka itsen\u00e4isell\u00e4 ajattelullaan vei osaltaan lajia kohti modernia, nopeatempoista ja kartanlukupainotteista huippusuunnistusta. Useat haastateltavat kuvailivat Pasia perfektionistiksi, joka ei suunnistuksen suhteen taipunut helpolla kompromisseihin. Pasi oli omaper\u00e4inen ja m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoinen huippu-urheilija, jolle suunnistus itsess\u00e4\u00e4n nousi kaiken muun, jopa kilpailumenestyksen, yl\u00e4puolelle.<\/p>\n
\nKirjassa Pasi kuvailee suunnistusta el\u00e4miseksi kartan kanssa tietyss\u00e4 hetkess\u00e4. N\u00e4hd\u00e4kseni t\u00e4h\u00e4n tiivistyy hienosti ajatus suunnistuksen kokonaisvaltaisuudesta: suunnistaessaan ihmisen on oltava avoin ja l\u00e4sn\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 ja nyt, herkk\u00e4n\u00e4 aistimaan paitsi kehoaan my\u00f6s ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 \u2013 ja teht\u00e4v\u00e4 se kaikki suhteessa karttaan, oman suunnistusajattelunsa ehdoilla. N\u00e4kemykseen liittyy my\u00f6s oman keskener\u00e4isyyden hyv\u00e4ksyminen, sen tunnustaminen, ett\u00e4 suunnistajana en ole koskaan valmis. Konkreettisena oppina haluan mainita ajatuksen laajasta havainnointikent\u00e4st\u00e4: Pasi korosti suunnistuksessa maaston moniulotteista havainnointia, joka suuntautuu riitt\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4lle eteen, mutta my\u00f6s sivuille ja jopa taakse. Saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kuinka moni suunnistaja todella havainnoi laajasti, ja tekee sen taitavasti ja tehokkaasti, onkin toinen juttu.<\/p>\n
\nHaluan kannustaa kaikkia harkitsevia osallistumaan, mutta my\u00f6s heitt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n, rohkeasti ja avoimin mielin. Jukolassa on mahdollista nauttia urheilujuhlan lis\u00e4ksi yhdess\u00e4olosta ja kohtaamisista harvinaisen hienossa lajiyhteis\u00f6ss\u00e4 ja kansainv\u00e4lisess\u00e4 hengess\u00e4.<\/p>\n
\nNiin kliseiselt\u00e4 kuin se ehk\u00e4 kuulostaakin, Pasi eli el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 t\u00e4ysill\u00e4, avoinna ja suurella syd\u00e4mell\u00e4. Suunnistus oli Pasille paljon enemm\u00e4n kuin urheilua, se oli keskeinen osa h\u00e4nen tapaansa olla maailmassa. Pasin el\u00e4m\u00e4\u00e4 varjostivat pitk\u00e4\u00e4n ahdistus, masennus ja alkoholismi, ja h\u00e4n sairasti viimeiset vuotensa parantumatonta sy\u00f6p\u00e4\u00e4. Silti h\u00e4n onnistui paitsi menestym\u00e4\u00e4n huippusuunnistajana, my\u00f6s l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n valtavan paljon hyv\u00e4\u00e4 ja onnellista, viimeisiin hetkiins\u00e4 asti. Uskon, ett\u00e4 siin\u00e4 on meill\u00e4 kaikilla paljon opittavaa. Pasin tarina tarjoaa mahdollisuuden p\u00e4\u00e4st\u00e4 sis\u00e4\u00e4n h\u00e4nen ajatteluunsa ja tapaansa olla maailmassa, niin huippu-urheilijana, puolisona kuin is\u00e4n\u00e4kin.<\/p>\n
\nMonet Jukolat ovat j\u00e4\u00e4neet mieleeni erityisin\u00e4, mutta juuriltani pohjoisen ihmisen\u00e4 yksi hienoimmista minulle on ollut Pyh\u00e4-Luoston Jukola vuonna 1994. Y\u00f6t\u00f6n y\u00f6 ja Pyh\u00e4tunturin rinteilt\u00e4 kilpailukeskukseen h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4neet lumiset kurut olivat jotain, mit\u00e4 en ole sen koommin Jukolassa kokenut.<\/p>\n
\nKangasala-Jukolassa vuonna 2019 jouduin \u2013 tai sain \u2013 yll\u00e4tt\u00e4en juosta kolmannen osuuden eli \u201dpitk\u00e4n y\u00f6n\u201d, vaikka l\u00e4hdin kisapaikalle juoksemaan lyhytt\u00e4 ja valoisaa osuutta. Jossain vaiheessa osuuden loppupuolella muistan ajatelleeni, ett\u00e4 jotain ylitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n hienoa t\u00e4ss\u00e4 on, kun sadan suunnistajan letkassa jalat hapoilla ja r\u00e4k\u00e4 poskella tajuaa, ett\u00e4 otsalampun voi sammuttaa ja ett\u00e4 viereisess\u00e4 m\u00e4ess\u00e4 kukkuu k\u00e4ki.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"