Yli sata vuotta sitten kyl\u00e4ll\u00e4 oli omasta takaa tekij\u00f6it\u00e4 joka l\u00e4ht\u00f6\u00f6n: taitavia puuseppi\u00e4, veneenrakentajia ja astian tekij\u00f6it\u00e4. Muutamalla oli hallussa parrujen veistotaito, yhdell\u00e4 kattop\u00e4reiden h\u00f6yl\u00e4ys. Kalamiehi\u00e4 l\u00f6ytyi joka talosta – er\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli nuotta, jolla vedettiin kalaa l\u00e4heisest\u00e4 Naarankij\u00e4rvest\u00e4. Kyl\u00e4l\u00e4isten omista antimista riitti v\u00e4lill\u00e4 myyt\u00e4v\u00e4ksikin. Mikkelin torille vietiin myyntiin el\u00e4inten lihoja, perunoita, omenoita, marjoja ja kalaa. Tuolloin metsist\u00e4 l\u00f6ytyi runsaasti ahomansikoita, joita vietiin my\u00f6s torille. Er\u00e4s kyl\u00e4l\u00e4inen kulki pitk\u00e4n torimatkan usein jalan, kori k\u00e4sivarsillaan. Korissa oli Porkos omenoita, joita h\u00e4n myi markan kappaleelta. <\/p>\n
1900- luvun alkupuolella Tikkalan kyl\u00e4n useammalla pellolla oli kyl\u00e4keinuja. Suuri nelitankoinen, useamman istuttava keinu oli suosittu huvitus. Keinujia tuli jopa l\u00e4hikylist\u00e4 saakka. Viimeisin kyl\u00e4keinu rakennettiin vuonna 1936, nyky\u00e4\u00e4n niist\u00e4 on j\u00e4ljell\u00e4 vain tarinat.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/jukola.com\/wp-content\/uploads\/sites\/27\/2025\/05\/Tikkalan-historia_peltokuva-300x185.jpg\")
\nTelttapaikoille tulevat kisaajat majoittuvat Tikkalan pelloilla, joissa n\u00e4kym\u00e4t n\u00e4yttiv\u00e4t kes\u00e4ll\u00e4 1941 t\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n
Juhannuksena poltettiin kokkoja useamman talon mailla, t\u00e4st\u00e4 muistuttavat viel\u00e4kin kyl\u00e4tien varrella sijaitsevat Kokkokivi sek\u00e4 Kokkokallio. My\u00f6s soittajia l\u00f6ytyi useammasta talosta ja juhannustanssit olivat helppo j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 omasta takaa. Kyl\u00e4ll\u00e4 oli muutama taitava viulunsoittaja ja pari hanurinsoittajaa sek\u00e4 mandoliinimies. Nuo \u201dKokkotanssit\u201d olivat my\u00f6s niin kuuluisia, ett\u00e4 kansaa k\u00e4vi Mikkelist\u00e4, Ristiinasta ja Otavasta saakka. <\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/jukola.com\/wp-content\/uploads\/sites\/27\/2025\/05\/Tikkalan-historia_soittajat-300x220.jpg\")
\nKuvassa kyl\u00e4n soittajia 1920-luvulla.<\/p>\n
Paikasta toiseen kuljettiin kyl\u00e4polkuja pitkin, jotka ulottuivat Tikkalan perukoille asti ja siit\u00e4 eteenp\u00e4in muihin kyliin. Niit\u00e4 k\u00e4yttiv\u00e4t mm. koululaiset, jotka talvisin oikaisivat j\u00e4rven yli. \u201dPossakantekij\u00e4t\u201d eli urakkaty\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4t torpparit ja kalamiehet kulkivat polkuja my\u00f6s ahkeraan. Polut kulkivat lampien rantoja ja soiden laitoja torpasta toiseen.<\/p>\n
1900- luvun alkupuolella kyl\u00e4n koulunk\u00e4yntiolot olivat heikot ja kiertokoulut muodostivat jonkinlaisen alkeisopetuksen. Kaikilla ei ollut siihenk\u00e4\u00e4n mahdollisuutta, monen lapsen t\u00e4ytyi jo pienen\u00e4 ryhty\u00e4 t\u00f6ihin. Itseopiskelu saattoi olla ainoa keino oppia lukemaan ja laskemaan. 1920-luvulla Tikkalan lapset alkoivat k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kansakoulua Otavan Liukkolassa. Koulumatka oli pitk\u00e4 ja lapsille saatettiin varata majapaikat l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 koulua, moni halusi kuitenkin kotiin y\u00f6ksi. Vuonna 1931 valmistui Otavan kansakoulu ja se helpotti koulunk\u00e4ynti\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4sti. <\/p>\n
Mets\u00e4ty\u00f6t talvisin muodostivat olennaisen osan el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Talvisavotat toivat lis\u00e4ansioita niukkoihin oloihin. Syksyisin oli pinotavaran tekoa ja talvisin tukkien tekoa ja ajoa. Kaikki havupuut t\u00e4ytyi kuoria, se oli pakkasella kovaa hommaa. Vuosina 1939\u201343 valtion mets\u00e4hakkuu ja hevosajo muodostivat suuren savotan, samaan aikaan sota riehui Karjalan kannaksella sek\u00e4 koko it\u00e4rajalla. Syksyll\u00e4 1960 alkoivat Mets\u00e4hallituksen mets\u00e4ss\u00e4 suuret hakkuut. Silloin tehtiin autotiet metsiin, joten hevosajomatkat lyheniv\u00e4t.<\/p>\n
Naarangin mylly<\/strong><\/p>\n Yhden Jukolan viestin teltta- alueen laidalla virtaa joki, jonka varrella kaartuvien tuomien katveessa lep\u00e4\u00e4 sammaleen peitt\u00e4m\u00e4n\u00e4 myllynkivi. Paikalle rakennettiin vuonna 1854 vesimylly, joka oli yksi Mikkelin kaupungin 14. veromyllyst\u00e4. Mylly oli pieni, yhdell\u00e4 kiviparilla jauhava laitos, jolla myll\u00e4ri jauhoi vuodessa noin 450 tynnyri\u00e4 viljaa jauhoiksi. Vanhan vesimyllyn kivirauniot ovat yh\u00e4 n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 – muistona ajasta, jolloin virtaava vesi toi leiv\u00e4n kyl\u00e4l\u00e4isten p\u00f6ytiin. <\/p>\n Otavan Kirkkokivet<\/strong><\/p>\n Jukolan viestin rasteja kulkiessa, kuljetaan samoissa metsiss\u00e4, joissa aikanaan kulkivat my\u00f6s peuranpyyt\u00e4j\u00e4t palvoen pyhi\u00e4 kivi\u00e4. Syv\u00e4ll\u00e4 Tikkalan takametsiss\u00e4 kohoaa vaikuttava siirtolohkareiden muodostama kivikko, jonka suurimmat monoliitit kohoavat 18 ja 15 metrin korkeuteen. Kivet muodostavat kirkkoholvimaisen rakenteen. Perim\u00e4tiedon mukaan ne olivat ennen kristinuskon tuloa pakanallinen uhripaikka, mahdollisesti my\u00f6s osa peuranmets\u00e4styksen riittej\u00e4. My\u00f6hemmin ne olivat osa kirkkopolkua Mikkeliin ja Otavaan. Lohkareiden suojissa lev\u00e4hdettiin, y\u00f6vyttiin sek\u00e4 hyv\u00e4steltiin viimeisell\u00e4 matkallaan olevat vainajat.<\/p>\n 1800-luvun loppupuolella pontikankeitt\u00e4j\u00e4t valtasivat alueen, mutta saivat v\u00e4isty\u00e4, kun partiolaiset ottivat alueen leiripaikakseen 1950- luvulla. Partiolaisten ansiosta erikoinen kivikko sai mainetta ja sinne saatiin opastettu polku. Vuonna 1992 kivet rauhoitettiin luonnonmuistomerkiksi. 2000- luvulla Tikkalan kyl\u00e4toimikunta ja Mikkelin riistamiehet kunnostivat polun ja rakensivat laavun nuotiopaikkoineen. Nyky\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4 vuosituhansia vanha \u201dmets\u00e4kansan temppeli\u201d tunnetaan kautta maan nimell\u00e4 Otavan Kirkkokivet. <\/p>\n Vajaan parin viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 Jukolan viesti kuljettaa suunnistajat n\u00e4ille samoille, ikivanhoille kulkureiteille. L\u00e4mpim\u00e4sti tervetuloa Tikkalaan- hiljaisten metsien, kirkkaiden mets\u00e4lampien ja pyhien kivien maille.<\/p>\n Terveisin Teksti pohjautuu Tikkalan kyl\u00e4n perim\u00e4tietoon \u2013 otteita Onni Tuukkasen<\/strong> muistelmista.<\/p>\n Terveiset kyl\u00e4lt\u00e4 kirjoitti Nina Valkonen<\/strong>, itsekin jo nelj\u00e4nnen sukupolven kyl\u00e4l\u00e4inen. Kiinnostukseni lapsuudenmaisemien menneisiin aikoihin sek\u00e4 pohjaton uteliaisuus ja ihmettely, ovat johtaneet tutkimaan tarkemmin kyl\u00e4n paikallishistoriaa ja tallettamaan perim\u00e4tietoa. Is\u00e4ni kuoleman j\u00e4lkeen h\u00e4nen tavaroistaan l\u00f6ytyi kyl\u00e4l\u00e4isten kirjoittamia muistelmia ja valokuvia 1900-luvun alun el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Kirjoitusten kautta oli haluttu j\u00e4tt\u00e4\u00e4 meille j\u00e4lki\u00e4 menneilt\u00e4 ajoilta. Niiden julkaisu oli aikanaan j\u00e4\u00e4nyt vaiheeseen ja koin, ett\u00e4 minun teht\u00e4v\u00e4ni oli vied\u00e4 ty\u00f6 loppuun. Matkan varrella olen p\u00e4\u00e4ssyt tutustumaan entist\u00e4 syvemmin kotikyl\u00e4\u00e4ni. Olen saanut istuskella nykyisten kyl\u00e4l\u00e4isten luona tuntikausia kahvitellen ja muistellen yhdess\u00e4 esivanhempiemme tarinoita. On katseltu valokuvia, k\u00e4yty tutkimassa vanhoja raunioita ja l\u00f6ydetty kysymyksille vastauksia. T\u00e4st\u00e4 kaikesta alkoi synty\u00e4 kirja, jonka ty\u00f6st\u00e4minen alkaa olla jo loppusuoralla. Nyt minulla on ilo jakaa pieni palanen t\u00e4t\u00e4 perim\u00e4tietoa my\u00f6s Jukolan viestin v\u00e4elle – ja lunastaa lupaus edesmenneille muistelmien kirjoittajille Te j\u00e4titte j\u00e4lki\u00e4 meille.<\/p>\n T\u00e4lt\u00e4 n\u00e4ytti Tikkalan kyl\u00e4tie 1932. Seuraavan mutkan takana t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 sijaitsee Jukolan kisakeskus. Mikkelin etel\u00e4reunalla, vanhojen peltojen ja hiljaisten metsien…<\/p>\n","protected":false},"author":210,"featured_media":2085,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[72],"tags":[],"class_list":["post-2080","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jukolatarina"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2080","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/users\/210"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2080"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2080\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2106,"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2080\/revisions\/2106"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2085"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2080"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2080"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/jukola.com\/2025\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2080"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/jukola.com\/wp-content\/uploads\/sites\/27\/2025\/05\/Naarangin-mylly_uutinen-300x135.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/jukola.com\/wp-content\/uploads\/sites\/27\/2025\/05\/Otavan-kirkkokivet_uutinen-225x300.jpg\")
<\/p>\n
\nNina Valkonen<\/strong><\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/jukola.com\/wp-content\/uploads\/sites\/27\/2025\/05\/Tikkalan-historia_pikkutytto-portailla-300x289.jpg\")
\nKuvassa allekirjoittanut 1980-luvulla vanhan talon rappusilla, lapsuuden maisemissa. Samalla paikalla 1912 is\u00e4nis\u00e4nis\u00e4ni teki talokaupat ja siit\u00e4 alkoi tarinamme t\u00e4ll\u00e4 kyl\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"