Ratamestarin ajatuksia lokakuussa 2011

Hakuvaihe

Kun seuramme MS-52 päätti toistamiseen (1996 Mynämäki) ryhtyä hakemaan Nuorten Jukolan järjestämistä, sain tehtäväkseni tutkia sopivaa maastoa ja kisakeskusta. Kun kotipitäjän Urheilukeskus on kokenut Nuorten Jukolan 1996 ja nyt viimeksi SM-yön 2010, katseeni suuntautui naapurikuntiin, suunnistuksen ns. valkoisille alueille.

Kävin läpi kahden naapurikunnan urheilukeskusten lähimaastot, pari päivää kummassakin, ja tein karkeat rataversiot tarjolla olleille hyvinkin vanhoille suunnistuskartoille, joita samalla karkeasti päivitin. Jotain niissäkin maastoissa näytti tapahtuneen 30 vuoden aikana.Päädyimme hakemaan kisaa Vehmaalle. Hakemuksessa maastonkäyttösuunnitelma ja täydelliset radat olivat tarjolla olleella ainoalla suunnistuskartalla vuodelta1978/ 1:15000. Kokonaispaketti kisakeskuksineen miellytti myös päättäviä elimiä ja kisa myönnettiin meille.

Suunnittelua

Uuden kartan ykkösversio valmistui Raimo Jalosen toimesta karvan ennen joulua 2010 ja saman tien aloitimme ratamestarikollegani Timo “Kokkens” Kokon kanssa pähkäillä maastonkäyttöä tarkemmin.NuJu:n konsepti on molemmille jo kovinkin tuttu. Itse olen ollut mukana valmentajan ominaisuudessa ensimmäisestä tapahtumasta saakka Lahden hiihtomontussa ja olihan siellä myös Kokkens, mutta silloin juoksijana.Nuorten Jukolan ratamestarityö 1996 Mynämäen urheilukeskuksen maastossa on vielä tuoreesti muistissani. Ratamestarin kannalta ainoa muutos siihen on nykyaikaisen tekniikan mukanaolo ja kisan seurantaa parantavan tekniikan sovittaminen systeemiin. Kevääseen mennessä suunnitelmat olivat koneella ja jo toukokuussa TA Ilkka Saarimäki antoi suunnitelmalle vihreää valoa. Rastit tuli merkittyä alustavasti maastoon ja muutamat kesäkuun testijuoksut vahvistivat odotuksiamme maaston sopivuudesta Nuorten Jukolaan.Kisakeskuksen sijainti maastoon nähden mahdollistaa myös yleisörastin sijoittamisen keskusalueen reunamille osuuksilla 1-2 ja 5-7 parantamaan kisa seurattavuutta.

Maasto

Maasto on kaikille nuorille sikäli tasapuolinen, että kukaan ei ole siellä aiemmin suunnistanut, kun ei ole ollut karttaakaan vuosikymmeniin.Kauttaaltaan hyväkulkuinen rapakivikalliopohjainen maasto on mukavaa kulkea kävellen etenevän ratamestarin kannalta, ja kuin mausteeksi on mahdollisuus valita pisimmille osuuksille ripaus taajempaa nuorta metsää.Näkyvyys on hyvä ja paikoin erittäin hyvä, johtuen kallioiden karuudesta ja viime vuosien metsänhoidollisista toimenpiteistä. Vihreää väriä ratojen alueella on vähän ja siinäkin voi tulla talven mittaan muutoksia mahdollisten harvennusten myötä. Varmaa on, että nuorille ei ole tarjolla suurten urheilukeskusten kuntorata- ja latupohjaviidakkoa reitinvalintojen pohjaksi. Toki 1,5 km pururata ja siihen liittyvä samanmittainen perinteisen ladun latupohja helpottavat suunnistusta. Koko kilpailualue on selvästi rajautuva ja erityisesti nuorimpien 3.-4. osuuksien juoksijoiden radoilla useat suuret kartanlukukohteet luovat turvallisuutta.16-18-sarjojen pojille kuuden minuutin kilometrivauhdin alituskin lienee mahdollinen ja tytöt viipynevät kilometrillä ehkä minuutin verran kauemmin.

Vanha kartta kilpailualueesta.

2011-10-08, Jarmo Jokila, pääratamestari

Mallipaloja kartasta

RATAMESTARIN AJATUKSIA TOUKOKUUN PUOLIVÄLISSÄ 2012

 Hei kaikille!

 Talvi meni leppoisasti silloin tällöin ratasuunnitelmia lähinnä hajontojen kannalta tarkastellen ja samaan syssyyn tuli tehtyä nippu harjoituspaketteja NuJu-tasovaatimuksilla ja – hajonnoilla. Aivan maaliskuun lopulla oli lunta vielä sen verran, että suksilla eteneminen maastossa oli helpointa. Retkestä jäi käteen neljä uutta rastipistettä hylkäämieni tilalle.

Laskeskellessani kokonaisnousuja osuuksittain yllätyin itsekin, Vehmaalla on mäkiä. Ankkureilla lienee parinsadan metrin luokkaa noustavaa ja 3.-4.-osuuksillakin n. 35 metriä.

 KooVee kävi ensimmäisenä testaamassa NuJu-treenit leireilessään Mynämäessä 19 hengen ryhmällä huhtikuussa ja kiitoksin hyviksi havaitsivat. Uusia varauksia kisasihteerin kalenteriin on tullut jo mukavasti. Mm. itänaapurista kokonainen bussikuorma nuoria haluaa viikon mittaiselle taitoleirille maastoihimme.

 Talvimyrskyt säästivät NuJu-maaston

 Lumi katosi meiltä huhtikuun alussa toisin kun muualla Suomessa. Maastoretket osoittivat Tapaninmyrskyn vaikutusten jääneen kisamaastossa käytännössä olemattomiksi. Vain muutama yksittäinen puu osui reitille. Toisin oli lauluveljeni hoidetuissa metsissä parinkymmenen kilometrin päässä, asiantuntija-arvio oli 2000 runkoa nurin ja myös Valpperin hiihtokeskuksen ympäristössä tuli pahaa jälkeä lähes koko latuvalaistusverkoston tuhouduttua.

Myös kisamaaston maanomistajat olivat sopimuksemme mukaan talven aikana säästäneet alueen metsänhoidollisilta toimenpiteiltä, joten tässäkin suhteessa kaikki on kunnossa. Paria pientä uutta taimikkoa tulemme välttämään, mutta ratohin nekään eivät vaikuta.

 Koululainen suunnistaa Vehmaalla

 Vehmaalla ei ole NuJu-ikäisiä kilpailuissa käyviä suunnistajia, mutta Vehmaa ei ole tässä suhteessa kuitenkaan täysin valkoista aluetta. Kirkon vieressä oleva ala-aste on käynyt vuosia opettelemassa suunnistusta juuri kisamaastossa apunaan 1:15000 mittakaavainen kartta vuodelta 1978, kun tuoreempaa ei ole ollut tarjolla. Siitä kertovat puhtaan punavalkoiset laminoidut paperirastiliput, joita olen maastossa tavannut toistakymmentä. Pitää nosta hattua opettajille

Myös parin kilometrin päässä oleva yläaste suunnistaa. Kaikki luokat suunnistavat vuosittain kolme viikkoa, lähikartta siellä on ”uudempi”, se on vuodelta 1984.

NuJu:n jälkeen suunnistusopetuksen olosuhteet Vehmaalla paranevat ratkaisevasti NuJu-kartan myötä. Asutustaajamasta yläasteen luota on valmistunut myös uusi sprinttikartta, joka on tulossa myöhemmin koulun käyttöön.

 Ratavalvoja aloittanut työnsä maastossa

 Huhtikuun puolivälissä valmistui ratamestarityö siihen vaiheeseen, että ratavalvoja Jukka Suominen pääsi aloittamaan maastossa työnsä. Rastipisteet saivat prikkansa ja rastipukkikarttansa. Alkukesästä kokenut rastipukkiryhmämme pääsee mielipuuhaansa Jarkko Tenhon johdolla.

 Lehtipuut ovat jo hyvästi hiidenkorvalla. Eilisissä testausjuoksuissa näkyvyys oli luonnollisesti vielä erinomainen, mutta elokuussa vehreys tuo siihen omat rajoitteensa. Aiemmat arvioni kilometrivauhdeista eri osuuksilla saivat edelleen vahvistusta tuoreeltaan jo kaiken kokeineiden NuJu-kävijöidemme avulla.

 Voittajajoukkueen ajan arvioiminen on arpapeliä, sen sain kokea -96 Mynämäen Nuorten Jukolan ratamestarina. Kisan Dream-team olisi juossut ajan 3.09.43, kun tavoittelin muistaakseni ohjeaikaa 3.15. Angelniemen Ankkurin voittajajoukkueen aika oli 3.37.44 eli n. 23 minuuttia hitaampi. Yksikään joukkue ei onnistunut lähellekään optimisuoritusta. Ei taatusti käynyt mielessä, että joukkue, joka jää kärkivauhdista kahdella osuudella yhteensä jo 16 minuuttia, voittaa.

Vehmaalla maasto on näkyväisyydeltään kauttaaltaan Mynämäkeä paljon avonaisempaa, käytännössä tummanvihreät tiheiköt puuttuvat lähes kokonaan optimireiteiltä. Uskoisin nyt kärkijoukkueen juoksevan onnistuessaan kolmen tunnin pintaan.

 NuJu-96 muistelua

Tätä kirjoittaessani koneeni ovat EOC:n sprinttikarsinnan kanavilla. Suomen maajoukkueen kokeneempaa osastoa löytyy myös 96-NuJu:n tuloslistoilta. Pasi Ikonen oli 1. osuuden toinen, Tuomas Tervo 69., Jussi Suna 2-osuuden 36., Karoliina Sundberg oli 5-osuuden nopein ja Merja Rantanen toiseksi nopein, mutta Minna Kauppi vasta 126. +23.51 Karoliinasta. Kuudennen osuuden nopein oli Heli Jukkola peräti 4 minuutin marginaalilla, valmentajana toimiva Antti Harju oli nopein ankkuri. Mitä näistä voi päätellä, jotkut ovat ikäluokkansa parhaita jo NuJu-ikäisinä, jotkut kehittyvät jättiaskelin myöhemmin.

 Kohti kesää mennään!

 Mynämäki 2012-05-16

 Jarmo Jokila