My Kippilä on Porvoosta kotoisin oleva 20-vuotias suomalainen salibandyn pelaaja, joka edustaa Ruotsin Superliigassa pelaavaa Rönnby IBK:ta ja Suomen salibandymaajoukkuetta. Pelipaikaltaan 175 senttinen vasemmalta laukova My on puolustaja. My on myös innokas suunnistaja ja juoksee kesäisin kisoja kuten Venlojen viestin erinomaisena päälajiaan tukevana harjoitusmuotona. Hän on osallistunut kahteen Nuorten Jukolaan sijoittuen vuonna 2012 OK Orientin joukkueen riveissä kahdeksanneksi.
Salibändyssä My debytoi SB-Pron paidassa aikuisten liigassa kaudella 2010–2011. Kaudella 2013–2014 hän voitti sekä mestaruuden että Suomen Cupin. Hänellä on myös toinen Suomen Cupin voitto sekä kolme SM-hopeaa ja yksi SM-pronssi. Vuonna 2015 Kippilä siirtyi Ruotsin Superliigan Rönnby IBK:hon. Kippilä voitti alle 19-vuotiaiden maajoukkueen kanssa MM-kultaa vuonna 2012 ja -hopeaa vuonna 2014. Hän edusti Suomea vuoden 2015 MM-kilpailuissa Tampereella, jossa Suomi saavutti hopeaa. Dramaattisen finaalin äärimmäisen jännittävässä rankkarikilpailussa Ruotsia vastaan Myn tekemä taiturimainen veivimaali aikamoisen ikimuistoisesti hylättiin.
OK Trianin huippusuunnistaja Otto Simosas istahti Nuorten Jukolan 2017 suojelijan Myn kanssa kahvikupin ääreen lyhyen haastattelun merkeissä.
Olet monilahjakkuus ja olet kilpaillut monessa eri lajissa, miten lopulta päädyit salibandyyn?
– Joo, olen harrastanut montaa lajia, mutta kyllä salibandy on alusta alkaen ollut tärkein laji minulle. Olen harrastanut lähes kaikkia lajeja, jalkapalloa, jääpalloa, jääkiekkoa, tennistä, yleisurheilua, hiihtoa. Salibandy ja suunnistus jäivät lajeikseni, My muistelee lajivalintojaan.
Vuoden 2015 salibandyn MM-kotikisoissa nousit koko Suomen kansan tietoisuuteen hienoilla peliesityksilläsi, mikä merkitys kotikisoilla oli sinulle?
– Oli tosi upeaa edustaa Suomea naisten MM-kotikisoissa Tampereella. Oli huikea tunnelma kotiyleisön edessä pelatessa. Ja kaikki huipentui finaaliin Ruotsia vastaan, täysi tupa Hakametsässä. Ne olivat hienoja hetkiä, My kertoo. Hävisitte niukasti finaalin Ruotsille mutta millä eväin voitatte heidät ensi kerralla? – No loppuottelu oli pienestä kiinni. Olen varma, että kahden vuoden kuluttua voitamme Ruotsin, My vakuuttaa.
Mikä on tähänastisen urheilu-urasi hienoin hetki ja mikä on se unelmasi?
– Hienoimmat hetket urheilu-urallani ovat tähän asti vuoden 2012 maailmanmestaruus U19 joukkueen kanssa Slovakiassa, olin silloin vasta 15-vuotias. Ja tietysti naisten MM-kotikisat Tampereella. Minulla on ollut monta unelmaa, osa niistä on jo toteutunut. Unelmana on voittaa naisten maailmanmestaruus, Ruotsin mestaruus ja tulla maailman parhaaksi salibandypelaajaksi, My toteaa itsevarmasti.
Olet juniorivuosien jälkeen edelleen ollut mukana myös suunnistuksessa ja nyt OK Trianin paidassa. Mikä on paras suunnistusmuistosi?
– Paras suunnistusmuisto liittyy Venlojen viestin avausosuuksille. On tosi upeaa olla lähtöviivalla yli tuhannen muun avausosuuden juoksijan kanssa ja lähtölaukauksen jälkeen rynnätä metsään. Siinä on jotain uskomattoman hienoa, My toteaa.
Mikä sai sinut aikoinaan kiinnostumaan suunnistuksesta?
– Osallistuin 9-vuotiaana OK Orientin suunnistuskouluun. Siitä se lähti. Liikkuminen luonnossa ja kova kilpailuviettini sai minut osallistumaan kilpailuun ja taas seuraavaan kilpailuun. Olen osallistunut myös kahteen Nuorten Jukolaan ja paras muistoni niistä on ehdottomasti vuodelta 2012, kun sijoituimme OK Orientin kanssa hienosti kahdeksanneksi. Itsekin tulin vaihtoon kolmantena omalta osuudelta, My muistelee suunnistuskokemuksiaan.
Mitä tunteita sinussa heräsi kun sinua pyydettiin vuoden 2017 Nuorten Jukolan suojelijaksi?
– En aluksi uskonut että juuri minua kysytään suojelijaksi Nuorten Jukolaan. Se on tosi iso kunnia minulle. Aion olla paikan päällä kannustamassa nuoria, My päättää haastattelun.