On myös ratamestarin vuoro toivottaa nuoret suunnistajat Porvooseen ja Kokonniemeen sekä samalla hieman raottaa tämän hienon kilpailun ratasuunnittelun saloja. Kun seuraavaa luet, on hyvä samalla katsoa kilpailun suojelijan My Kippilän vauhdikasta menoa mainiolta Nuorten Jukolan esittelyvideolta. Taisipa My leimata lennokkaasti ainakin yhdellä kisapäivän oikealla rastilla mutta vaikeaa on kenenkään arvata, missä se sijaitsee. Video kertoo hyvin siitä, mitä Kokonniemessä on suunnistajille tarjolla. Niin kertoo myös Kokoniemessä vuonna 2011 juostun maailmancupin ja Nordic O-tourin analyysi, joka varmasti löytyy netin uumenista. Tuolloin maailman parhaat suunnistajat kisasivat ihan samoilla kallioilla, rinteillä ja poluilla kuin te nuoret nyt. Miesten 5,8 kilometrin haasteellisen karsintaradan nopein oli tuolloin Norjan Olav Lundanes ajalla 30.35. Pasi Ikonen sijoittui toiseksi ja taipui Lundanesille 24 sekuntia. Naisten sarjassa Kokonniemen kiemurat ratkaisi parhaiten Anni-Maija Fincke, joka käytti 4,9 kilometrin rataan aikaa 32.53. Yhden tuolloin käytössä olleen rastin ja vieläpä sen hyvin säilyneen rastipukinkin valitsin Nuorten Jukolan käyttöön. Mikäköhän se mahtaa olla?
Nuorten Jukolan kilpailukarttana on Mikael Salon piirtämä täysin uusi Kokonniemen kartta, jonka mittakaavana on monestakin syystä 1:7500. Mittakaava ei tule tuottamaan nuorille suunnistajille ongelmia, päinvastoin. Käyräväli 5 m ja Kokonniemen mäen paikoittainen vaativa jyrkkyys kyllä hidastavat menoa siinä määrin, että kaiken kartassa olevan oleellisen ehtii lukea. Edessä on vauhdikasta mutta paikoin yllättävän vaativaa suunnistusta tosi hienossa maastossa.
Pitkähköt viitoitukset saattavat houkutella ylikovaan menoon mutta kaikilla osuuksilla on alkuun edessä tiukkaa ylämäkeä. Ei nelivedolla eteneminenkään poissuljettua ole, sillä muutama ”penkka” voi sitäkin vaatia. Mutta ylös päästyään suunnistajan onkin sitten hienoa lasketella alaspäin, herpaantumatonta suunnistusta unohtamatta. Kokonniemen alueella on todella tiheä ulkoilureittien ja polkujen verkosta, joten tukiverkostoa löytyy näin ollen aina läheltä. Eriasteisia polkuja on siis paljon ja vain isoimmat ja selvimmät on ollut mahdollista mahduttaa karttaan. Nuorimpien osuuksilla on syytä pitää pää kylmänä; kyllä ne isot tukipisteet ovat juuri siellä, missä niiden pitikin olla, kunhan vain malttaa edetä suunnitellusti. Jos jollain lailla pitää kuvata sitä, mitä suunnistaminen nuorilta Kokonniemessä vaatii, se varmasti on etenemisvauhdin rytmitys ja maltti, kompassinkäyttöä unohtamatta.
Maaston luonne vaihtuu kaikilla osuuksilla kuusi- ja lehtipuumetsän hämärästä mäntyisiin avokallioavanteisiin. Pisimmät osuudet pääsevät käymään muutaman rastivälin verran oikeassa peikkometsässä, jonne aurinko, sen yllättäen paistaessa, ei meinaa saada säteitään tunkeutumaan. Maastopohja mahdollistaa vauhdikkaan etenemisen mutta myös muutamia kivipohjaisia maastonkohtia löytyy. Etenemistä haittaavaa risukkoa on vain muutamilla rastiväleillä ja hyvin rajoitetusti. Sen sijaan rehevä ja paksu varvikko sekä muutamien kohtien saniaispuskat voivat hieman jarruttaa menoa. Myöhäisen ja kostean kesän takia saniaiset kasvoivat todella nopeasti isoiksi heinäkuun aikana mutta ne kapeat kohdat, joilla sitä haitallisesti on, tallotaan ennen kisaa tasaisiksi tasapuolisuuden nimissä. Nuorimmat eivät reiteillään pahemmin saniaisia kohtaa.
Kokonniemen suppeasta alueesta johtuen radat ovat keskimatkatyyppiset ja runsasrastiset mutta lyhyetkin rastivälit vaativat tarkkaa suunnistamista, seuraavalla rastivälillä jo odottavaa hajontaa unohtamatta. Mutta on mukana pitempääkin rastiväliä ja reitinvalintaa. Rastipisteet ovat selkeät mutta niille pitää todellakin suunnistaa.
Kokonniemessäkin junnuna suunnistusoppia ammentanut OK Trianin maajoukkuemies Otto Simosas ja ensi kertaa Kokoniemessä suunnistanut seurakaveri Mikko Salervo ”luukuttivat” koejuoksuissa 5,2 km:n ankkuriosuuden nuorille tuleville huippusuunnistajille malliksi 34 minuutin pintaan ja nauttivat: ”Hieno uusi kartta ja mainio keskimatkan rata. Ja aika fyysinen. Paras joukkue voittakoon”.
Kaikille kisamenestystä tasapuolisesti toivottaen
Pekka Vuorinen
Nuorten Jukolan 2017 ratamestari