Cochranen perhe ei suoraan vastaa Aleksis Kiven Seitsemää veljestä, mutta tämä brittiperhe sopii kuitenkin erittäin hyvin Jukolaan. Team 311 tulee Ormskirk-nimisestä kaupungista ja sen muodostavat vanhemmat Matthew ja Jill, heidän lapsensa Edward, Jonathan, Sally ja Thomas eli Tom sekä hänen vaimonsa Emma.
– Olemme kaikki ensimmäistä kertaa Suomessa, paitsi Tom, joka osallistui Jukolan viestiin kaksi vuotta sitten Hyvinkään Kytäjällä, kertoo perheen isä Matthew.
– Isäni kuoli viime vuonna ja jätti meille perinnön. Ajattelimme, että sen voisi käyttää matkaan Suomeen. Kaikki perheenjäsenet, Emmaa lukuun ottamatta, ovat suunnistaneet jo parikymmentä vuotta. Emmalla suunnistuskokemusta on viiden vuoden ajalta.
Brittiläinen Cochranen perhe Jukolassa
– Aloitimme yhdessä, kun lapset olivat pieniä, kertoo Matthew Cochrane. Perheenjäsenille Jukolan viestin väkimäärä ja tunnelma oli sykähdyttävä.
– Henkeäsalpaava näky, kuvailivat Cochranet tunnelmiaan, kun Venlojen viesti oli käynnissä ja kisapaikalle alkoi tulla entistä enemmän väkeä.
– Meillä ei ole koskaan näin isoja kisoja. Yleensä niissä on enintään 300 henkeä, kertoi Tom Cochrane. – Skotlannissa voi olla kisoja, joissa on 5000-6000 henkeä. Perhe oli myös yllättynyt siitä, että Suomessa jokamiehen oikeudella voi mennä metsään lähes missä vain. Heidän kotiseudullaan se ei ole mahdollista, joten jos haluaa harjoitella suunnistusta kisojen ulkopuolella, on tiedettävä missä saa mennä metsään.
Aivan outoja isot suunnistustapahtumat ja pohjoismaiset metsät eivät perheelle ole, sillä he ovat osallistuneet muutamana vuotena Ruotsissa järjestettävään O-Ringen suunnistusviikkoon.
– Kävimme kokeilemassa Jukolan viestin harjoitusratoja, jotta saisimme tuntumaa maastoon, toteaa Jill Cochrane. Jukolan viestin avaajaksi valikoitui perheen lapsista Edward, jolla on kokemusta yösuunnistuksesta. Myös perheen isä Matthew kertoo
harrastaneensa jonkun verran suunnistusta myös yöllä. Joukkueen tavoite oli nauttia Jukolan yöstä, sijoituksesta ei ollut väliä. Yksi tavoite kuitenkin oli.
– Se olisi hieno juttu, jos meistä vain kaksi joutuisi yhteislähtöön sunnuntaina.
« Takaisin
