Kangasala SK toimii Jukolan järjestäjänä ensimmäistä kertaa, mutta Kangasalla on viety seitsemän veljeksen voimin viestiä kerran aiemminkin.
Tampereen Pyrintö nimittäin järjesti Kangasalan Säynäjärvellä Jukolan viestin vuonna 1955. Naisille ohjelmassa oli tuolloin viidettä kertaa kilpailtu henkilökohtainen yhteislähtökilpailu Venlojen juoksu.
Jukolan viestiin osallistui vuonna 1955 ensimmäistä kertaa yli sata joukkuetta. Ajan tavan mukaan pidettiin erikseen viestin avaustapahtuma, tällä kertaa Tampereen Keskustorilla. Sieltä kilpailijat kuljetettiin junalla Säynäjärvelle. Kilpailupaikka saatiin näin pidettyä salassa viimeiseen asti.
Junakuljetus oli kilpailijoille maksuton ja juna jäi perille seisomaan majoitustilaksi.
Ykkösosuuden miehet päästettiin metsään Suinulassa. Myös muita osuuksia oli suunniteltu starttaamaan eri paikasta kuin kilpailukeskuksesta, mutta kelirikon vuoksi vaihdot tapahtuivat kaikki samassa paikassa.
Hyvin suurpiirteisen kartan mittakaava oli 1:30 000 ja maastoon oli viety 21 rastia. ”Vaikeimmaksi osoittautui ns. Hiidenkivi, joka synkässä korvessa petti monet”, kirjoitettiin Suunnistaja-lehdessä (6/1955).
Kilpailu oli siihenastisista Jukoloista tiukin ja jännittävin. Vielä viimeisellä rastilla voitossa oli kiinni IF Brahe, jonka ankkurina suunnisti Gustav Kronholm. Hän lähti tulemaan kohti maalia suoraan suunnalla, kun taas Asikkalan Raikkaan ankkuri Mikko Salokannel ja edellisvuoden voittajajoukkueen Hämeenlinnan Suunnistajien Mauri Penttilä lähtivät kiertämään polkua. Salokannel oli loppukirissä vahvin, Hämeenlinna tuli toiseksi ja IF Brahe kolmanneksi.
Asikkalan Raikkaan joukkueessa viestiä veivät Martti Tuomaila, Aulis Kivistö, Soini Jussila, Esko Nurminen, Esko Vainio, Seppo Peltonen ja Mikko Salokannel. Joukkueen suoritus oli tasainen: vaihtosijat olivat 8.-7.-2.-2.-2.-1.-1. ja aikaero kärkeen enimmillään toisen osuuden jälkeen 13 minuuttia.
Eri puolilla Suomea suunnistettiin vielä 1950-luvulla varsin vaihtelevanlaisilla kartoilla. ”Meillä on Asikkalassa käytettävissä vain pitäjänkarttoja. Ne ovat opettaneet meidät kuitenkin suunnistamaan varmasti ja huolellisuuteen pyrkien”, kertoi asikkalalaisia valmentanut Risto Kemppi.
Todellisen yllätyksen järjestäneestä Asikkalan joukkueesta oli poissa Pekka Kuvaja, maaottelusuunnistaja ja tunnettu hiihtäjä, joka tällä kertaa joutui jäämään kotiin. Suunnistaja-lehdelle hän kommentoi voittoa näin:
”Mitäkö voitto merkitsi Asikkalassa? Paljon! Olin itse estynyt lähtemästä mukaan, mutta sunnuntai-iltana en saanut olla ollenkaan rauhassa, koska puhelin soi aina: Joko olet kuullut – Tiedätkö jo – Sehän oli hieno – Mutta pojathan teki kummia – kuka olisi uskonut jne. vaikka millä mitalla. Ja nyt siitä puhutaan joka puolella – ei ylpeillen, paremminkin innokkaasti toivoen edelleen hyvää jatkoa.”
Venlojen juoksun voitti Epilän Esan Irja Niemelä. Suunnistaja-lehdessä hänet jo nimitettiin ”venlojen päävenlaksi”, sillä voitto oli hänelle jo kolmas. Säynäjärvellä Niemelä joutui tiukoille, sillä edellisvuoden voittaja Tyyne Leskinen hävisi vain muutaman metrin. Venlojen radan pituus oli 6,8 kilometriä ja koska rastivälit olivat lyhyitä ”ainoa mahdollisuus päästä nopeimmin oli suora suunta”.
Tulokset
Saadaanko Kangasalla kokea uudestaan ”siihenastisista jännittävin Jukola”? Tarjoaako ratamestari muitakin mahdollisuuksia kuin ”suoran suunnan”? Kesäyö Kangasalla 2019 näyttää!