Vuoden Luontokuva -palkinnon vuonna 2012 voittanut Antti Harkko on innolla mukana tekemässä Kangasala Jukolaa. Hän pistäytyi toukokuussa Kangasala Jukolan maastoon kuvausretkelle.
‒ Kävin maastossa katsomassa auringonnousua. Valo kajasti upeasti mäntyjen runkoihin ja sammaleeseen puiden lomitse. Tuli mieleen hienoja muistoja omista Jukolan viesteissä koetuista auringonnousuista ja aamuhetkistä ennen sitä.
Harkko kuuluu Kangasalan Kameraseuraan, joka on yksi Kangasala Jukolan talkoisiin mukaan lupautuneista paikallisista yhdistyksistä. Aiemmin hän on ollut aktiivinen suunnistaja.
‒ Innostuin suunnistuksesta 60-luvulla. Kilpailin harrastemielessä ja kävin parikymmentä Jukolan viestiä, joista viimeisin vuonna 2006. Sitten jouduin jättämään suunnistuksen jalan vammautumisen vuoksi, kertoo Harkko, joka toimi aikanaan myös ratamestarina.
Valokuvauksesta hän kiinnostui jo nuorena poikana. Harkko on kuvannut kaikenlaista ”häistä hautajaisiin”, mutta eniten häntä ovat innostaneet luontokohteet. Ikimuistoisimmat hetket liittyvät luonnon tapahtumiin. Ensimmäiset karhu- ja ahmakuvat ovat painuneet mieleen, mutta yksi tuoreimmista huippuhetkistä on aivan Jukola-maaston naapurista, Vehoniemen harjun rannasta.
‒ Jäiden lähdön rannan tuntumassa ui noin 500 yksilön silkkiuikkuparvi. Tuuli painoi jäitä toisiaan vasten ja parvesta lähti lentoon noin 50 yksilön ryhmiä, kunnes jäiden painuessa toisiaan vasten viimeisetkin lähtivät. Sain katsella tapahtumaa suunnilleen sadan metrin päästä.
Harkon seuraaviin haasteisiin kuuluvat Kangasala Jukolan kuvaustehtävät. Millainen metsäneläin kuvattavaksi on yösuunnistaja?
‒ Jukolan viesti on kuin susilauma metsästämässä. Kaikilla on oma tehtävänsä, ja kilpailijat on valittu osuuksilleen niin että parhain tulos kullakin osuudella saavutetaan. Parhaan yhteistoiminnan ja onnistumisen tuloksena on saalis, Jukolan viestin himoittu voitto. Yöosuuksilla ovat tarkimmat kartan ja maaston yhteensovittajat. Kulkevat he sitten kiiltomatoletkoissa tai itsenäisesti omia erilaisia reitinvalintoja tehden…
