Ikaalisten Nouseva-Voima eli tuttavallisemmin Nouski on Satakunnan ja Hämeen rajamailta tuleva suunnistuksen erikoisseura, joka on pysynyt suunnistusmaailman huipulla puoli vuosisataa.
Montako sellaista suunnistusseuraa on maailmassa, joka on taistellut Jukolassa sijoituksesta vähintään 20 parhaan joukkoon JOKA VUOSI 1970-luvun alusta lähtien, ja vielä onnistunut noin 50 vuoden aikana siinä yli 30 kertaa? Ei kovin montaa. Ja kerran ei päästy edes yrittämään, kun järjestettiin kaikkien aikojen nopein Jukola Jämillä vuonna 2004.
Tehdään tässä vaiheessa vielä selväksi se, että seura on kokenut aika monta sukupolvenvaihdosta näiden vuosien aikana eli ihan samat ukot eivät enää vieneet viestiä viime kesänä Hälvälän supikoissa kuin Riihimäen Paarijoella vuonna 1970.
Lahti Hollolassa tuli pieni floppi ja Kangasalla starttaamme matkaan numerolla 31. Sitä edellisistä Jukoloista kotiin on tuotu sijat 14, 14 ja 19. Kangasala-Jukolassa onnistuessamme saamme varmasti yksinumeroisen sijoituksen.
Nyt on 29 viikkoa aikaa harjoitella.
Yösuunnistustuntumaa Himokselta
Nouskin edustusryhmä käynnisti harjoituskautensa viikonloppuleirillä Jämsän Himoksella. Teemana oli yösuunnistus. Osa porukasta kävi testaamassa vauhtiaan jo torstai-iltana Jyväskylän seudun yösuunnistuskupissa Kurkocupissa, josta irtosi pelaaja-valmentajallemme Vesalle jopa voitto. Perjantaina yösuunnistettiin Loilonvuoressa ja lauantaina Tanssikalliolla. Väliin teimme myös pari harjoitusta päivänvalossa.
Periaatteessahan yösuunnistus on helppoa: pitää vain kompassisuunnan, lukee kartalta sen mitä vastaan tulee ja heijastimet näyttävät rastin sijainnin usein jopa kauempaa kuin päivällä. Siitä huolimatta laji tuottaa uskomattomia haasteita etenkin leirin ensimmäisessä treenissä.
Avausleirin avaustreenin avausrasti ei löytynyt ollenkaan. Voiko paremmin enää harjoituskausi alkaa?
Siinä vaiheessa, kun ymmärtää pudonneensa kartalta ja yrittää paikantaa itseänsä takaisin, on tunne yöllä usein epätoivoinen. Näkyvyyttä on jotain 15 sentin ja 60 metrin välillä. Usein ympärillä näkee kivien, kumpareiden tai ojien sijaan vain pelkkiä puita, eikä niitä ole kovinkaan usein merkitty karttaan…
Yösuunnistukseen sisältyy myös muita kauhuelementtejä. Yksi meistä pääsi kokemaan sen maagisen tunteen, kun oma otsalamppu antaa välähtämällä varoitussignaalin siitä, että akku loppuu 20 minuutin päästä. Sehän ei sinänsä ole mikään ongelma, kun mukana on varalamppu, jolla pääsee pois. Onhan se mukana? Onhan kaikilla varalamppu mukana treeneissäkin?
Marraskuisessa suomalaisessa metsässä ilman lamppua on oikeasti PIMEÄÄ. Ja kun matkaa lähimmälle tielle on yli kilometri, on siellä myös hyvin yksinäistä. Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä ja selvittiin ihmisten ilmoille 20 minuutin kuluessa. Alkaa muuten kummasti suunnistuskin sujumaan siinä vaiheessa ja seuraavalla kerralla saattaa varalamppukin tulla laitettua taskuun….
Sujuessaan yösuunnistus on yhtä juhlaa. Nimittäin kaikki tietävät, että se laji on ihan oikeasti pirun vaikea ja hallitessaan yösuunnistuksen, tuntee hallitsevansa koko maailmaa. Mutta näin marraskuussa heikkojen hetkien iskiessä voi lohduttautua sillä, että Suomen kesäyö on valoisampi kuin Suomen marraskuinen yö, joten ei se Jukolassa enää ainakaan vaikeudu.
Suunnittelua ja yhdessäoloa
Harjoitusten välissä lyötiin lukkoon tulevan talven leirikalenteri. Viikonloppuleirejä pidetään noin kerran kuussa ja lisäksi suunnistustekniikkaa haetaan keväämmällä ainakin Portugalista ja Ruotsista.
Treenaamaanhan tänne on tultu, mutta näillä leireillä parasta antia taitaa sittenkin olla se huumori ja yhdessäolo. Jokainen jättää opiskelu- ja työelämänsä hetkeksi taka-alalle: Himoksen viikonloppuna yksinään nouskilainen ei parannellut naapurimaiden sähköverkkoja, kirjoittanut yhtään artikkelia Krista Pärmäkoskesta, ei pyörittänyt ravintoloita eikä hotelleja, ei ollut mukana Pohjanmaan massiivisissa rakennushankkeissa, ei suunnitellut tulevien suomalaisten tuulivoimaloiden sijaintia, koodannut, miettinyt yleistä korkokehitystä, derivoinut, eikä pohtinut sitä, miten Quadratus Lumborumia voi mobilisoida.
Fokus oli siinä, että suunnistustreeneissä tehdään kaikkemme ollaksemme parhaimmillamme ensi kesänä ja muu aika nautiskellaan yhdessäolosta tulevaa spekuloiden. Viisinkertainen hiihdon maailmanmestari Odd Björn Hjelmeset on tiivistänyt oman urheilu-uransa ja harjoittelunsa näihin neljään sanaan: Tosissaan, mutta ei ryppyotsaisesti.
Tämä sääntö, jos mikä pätee Nouskin meininkiin.
Ja kun kesäkuun 15.-16. välisenä yönä joukkueen seitsemän miestä laputtaa noin 150 rastiväliä yhtä sujuvasti kuin Aleksi Tanssikallion lauantai-illan yötreenissä, voi jokainen tämän blogin lukija tulla palkintojenjakoon katsomaan, että minkä näköisiä miehiä ne Nouskin miehet oikein ovat. Tähänkin tekstiin pyydettiin kuvia ja leirillä niitä otettiin noin 150. Mutta valitettavasti kaikki meni Snapchatiin, josta ne häviää hetkessä….
Talven ja kevään aikana Nouskin Jukolablogissa on tarkoitus kertoa hieman talven ajan harjoittelusta, itse kilpailuun valmistautumisesta ja antaa vähän käytännön vinkkejä kaikille muille Jukolan ja Venlojen viestiin tuleville. Yritetään myös ottaa pari kuvaa.
Jukolaa odotellessa!