Olemme Tampereen Pyrinnön edustussuunnistajien naisten ryhmä eli tuttavallisemmin ja ytimekkäämmin Punahilkat. Tässä blogissa tulemme talven ja kevään aikana kertomaan matkastamme kohti Kangasala Jukolaa 2019.
Tuleva Jukola onkin meille ikään kuin koti-Jukola, sillä maastotyyppi ei pääse meitä yllättämään hypätessämme Tampereen metsiköistä rajan yli Kangasalan puolelle. Emme me silti aio lähteä punavalkoiset tuulitakit auki lepattaen ensi vuoteen, vaan tapamme mukaisesti pidämme sopivan nöyrästi OHS* ja PJR** mielessä harjoituskaudella ja tulevassa Venlojen viestissä!
Meillä ei ole tapana asettaa sijatavoitteita Venlojen viestiin, vaan rakennamme tuloksemme hyvien suoritusten kautta. Toki parhaimpina vuosinamme kisaa edeltävänä iltana joukkuepalaverissamme jokainen joukkueenjäsen on tiennyt sen sanomattakin, että onnistuessamme voitamme kisan tai ainakin olemme mukana voittokamppailussa. Se on kutkuttava tunne ja joukkuepalaverin tunnelma se!
Venlojen viesti merkitsee Punahilkoille vuoden ehdotonta kohokohtaa: pääsemme mittaamaan kehitystämme joukkueena ja taistelemaan Venlojen viestin voitosta kovatasoisessa seurassa. Lisäksi suunnistuskesän ykkösfestarit on meille tärkeä ryhmämme yhteishengen boostaukseen: On hienoa tavoitella yhdessä onnistumista, spekuloida Hilkkojen kisalookin kynsilakan ja lettinauhojen oikeaa sävyä ja nauttia viestisuunnistuksen tarjoamasta tunneskaalasta laajalla Hilkka-rintamalla, ei vain ykkösjoukkueena. Punahilkkojen hengestä ja tasomme laajuudesta kertoo jotain se, että kakkosjoukkueemme suunnisti peräti neljänneksi Joensuu-Jukolassa toissa kesänä.
Joukkuehenkeä Joensuu-Jukolassa
Viestisuunnistus sykkii vahvasti Punahilkkojen ja pyrintöläisten suunnistajien sydämissä. Kun odotan puomilla karttaa edelliseltä osuudelta ja kuulutus pauhaa Pyrinnön tulevan kärkiletkassa kohti viimeistä rastia, on sisällä myllertäviä tunteita vaikea kuvata. Oksettaa ja hymyilyttää samanaikaisesti. Tätä tekstiä kirjoittaessanikin tulee kylmänväreet, kun tuo tunne pulpahtaa kirkkaana jostain syvältä sielusta mieleen.
Viestisuunnistuksessa voitetaan yhdessä ja hävitään yhdessä. Voittoa Venlojen viestissä Punahilkat ovat tuulettaneet vuosina 1994, 1999, 2003 ja 2010. Himmeämpiä Venlojen viestin mitaleita on myös Hilkkojen palkintokaappeihin kertynyt, toki myös jonain vuonna ollaan flopattu totaalisesti ja hylsykin on tullut. Sellaista on suunnistus!
Jokaisen tuloksemme takana on kuitenkin matka, jonka olemme kulkeneet yhdessä joukkueena ja Punahilkka-ryhmänä, ja se on vielä arvokkaampi kuin sijoitus tuloslistalla kisan jälkeen. Tämän blogin myötä pääset kurkkimaan tämän vuoden matkaamme kohti Venlojen viestiä. Blogissa on luvassa mahdollisesti tunnelmapaloja Jukola-treeneistämme, Wanhojen Hyvien Aikojen muistelua, Hilkkojen nuorisokaartin fiiliksiä sekä Hilkkojen vinkit onnistuneeseen Jukola-viikonloppuun.
Punahilkkojen puolesta,
Saila
Venlojen viestin voittaja 2010
Ps. Seuraavaa blogitekstiämme odotellessasi, otapa seurantaan Twitter-tilimme @Punahilkat ! Sinne päivittelemme tiiviimmällä tahdilla makupaloja Venlojen viestiin valmistautumisestamme, ja vähän muustakin!
*Oma Hyvä Suoritus. Tällaisia kun pistellään 4 kpl peräkkäin Venlojen viestissä, voidaan olla tyytyväisiä! Kuulostaa nyt naurettavan helpolta, mutta miten se onkin niin vaikeaa, kun numerolappu kiinnitetään rintaan ja lähtölaukaus pamahtaa…
**Pysähdy ja Rauhoitu. Punahilkkojenkin taustalla vaikuttavan ja monen Hilkan suunnistusoppi-isän Mikko ”Lammikko” Eskolan kultainen neuvo tilanteisiin, kun varoituskellot kilkattaa päässä, maasto ei ihan täsmää kartan kanssa, paniikki meinaa iskeä, lippua ei näy, koodi ei täsmää, ”Mikäs järvi tämä on? Eihän kartalla ole järveä lainkaan”…