MM-tasollakin menestynyt huippusuunnistaja Jonne Lakanen asuu ja harjoittelee tämän vuoden Jukola-paikkakunnalla Lappeenrannassa. Jukolan viestissä Lakanen on sijoittunut parhaimmillaan toiseksi Deltan riveissä 2003.

Vaajakosken Terää edustava Lakanen on siviilissä lukion matemaattisten aineiden opettaja. Tänä keväänä hän on neuvonut lukiolaisia myös suunnistuksessa, sillä hänen työmaaltaan Lappeenrannan lyseosta on ilmoitettu Lappee-Jukolaan kolme joukkuetta.

Lakasen suunnistustekniikka tutuissa maastoissa on maailman kärkeä. Ensikertalaisia hän kehottaa olemaan hätäilemättä ja kuuntelemaan linnunlaulua.

Milloin aloitit suunnistamisen?

”Heti kun opin juoksemaan. Taisin olla 6-vuotias, kun osallistuin ensimmäistä kertaa kilpailuun. Itse en siitä mitään muista, mutta isä on kertonut, että häntä jännitti hirmuisesti, minua ei niinkään.

Saatan nyt valehdella, mutta muistaakseni ekalla kerralla voitin ja tokalla eksyin. Onnistumiset ja epäonnistumiset kasvattivat luonnetta.”

Mikä on tavoitteesi tämän vuoden Jukolassa?

”Joukkueeni tavoitteena on olla viiden joukossa, mikä mielestäni on täysin realistista. Toki huippusuorituksia vaaditaan. Omalta kohdaltani odotukseni ovat kovat. Olen hionut taitojani nyt vuoden verran Jukolaa vastaavissa maastoissa. Uskon olevani suunnistusteknisesti näissä maastoissa maailman kärkeä. Toisaalta juoksukuntoni ei annakaan virheitä anteeksi.”

Onko valmistautumisessa hyötyä siitä, että asuu paikkakunnalla?

”On hyötyä. Olen tehnyt kaikki suunnistusharjoitukset Jukolaa vastaavissa maastoissa. Vilkaisemalla karttaa tiedän tasan tarkkaa, miltä maastokohteiden tulisi näyttää. Suunnistuksessa kokemuksesta on paljon hyötyä. Arvioisin, että olen tehnyt noin 30 harjoitusta Jukolan maastotyypissä vuoden sisällä. Ei se paljoa ole, mutta harvoin pääsee tyyppimaastoissa näin paljon juoksemaan.

Muuten harjoitteluni on ollut työmatkaliikuntaa, joka on jalkavaivojen myötä muuttunut juoksusta pyöräilyksi. Kuntorasteilla kierrän ja juoksen aina reippaasti. Hitaasti en jaksa enää harjoitella, eikä siihen aikakaan riitä.”

Kumpi on helpompaa, matematiikan vai suunnistuksen opettaminen? Miksi?

”Kumpikin on yhtä tuskallista, heh. Väittäisin, että matikan opettaminen. Se on eksaktia, kun taas suunnistuskartta on aina kartoittajan näkemys maastosta.

Kummassakin on samoja piirteitä. On vaikea päästä opetettavan pään sisään ja ymmärtää, mikä siellä oikein mättää. Ja kun omasta mielestä kummatkin ovat helppoja, niin sorrun monesti opettamaan liian vaikeita asioita liian hätäisesti. Harvoin kumminkaan turhaudun.”

Mitkä ovat kolme tärkeintä asiaa, jotka toivoisit oppilaiden muistavan maastossa?

”Nauttia luonnosta, pimeydestä, auringonnoususta, aamukasteesta, tuoksuista, lintujen laulusta, tunnelmasta.
Rauhallinen suorittaminen ilman panikointia. Kukaan ei ole vielä tietääkseni eksynyt Jukolassa. Jukolan Jussilta sekin saattaa onnistua.
Yhteistyö suunnistajatoverien kanssa. Kaverin kanssa eteneminen voi olla mukavampaa ja sujuvampaa.”

Teksti: Anu Huttunen

Lue juttu Jonne Lakasen työpaikkajoukkueesta täältä.

« Takaisin