Kerava-Sipoo Jukola 1995

Kisakeskus oli peltolahdelmassa Sipoon kirkonkylässä ja maalialuetta ympäröi metsä kolmelta suunnalta. Järjestäjillä oli onnea, että tapahtuma saatiin viedä läpi kuivan sään aikana, sillä sateella olisi voinut tulla melkoisia ongelmia. Kaikki osuudet kävivät näyttäytymässä keskuksen metsän reunassa yleisörastilla ennen loppulenkkiään.

Keväällä Tiomilassa oli käytetty norjalaisen Regnlyn (tuotemerkki myöhemmin Emit) elektronista leimausta. Useat jopa kärkipäässä maaliin tulleet, sen ominaisuuksiin tottumattomat suomalaisjoukkueet kokivat siellä paljon keskustelua aiheuttaneen hylkäyksen. Jukolassa, joka ei kokeile eikä ota tarpeettomia riskejä, leimattiin vielä pitkään pihtileimasimilla.

Kilpailun suojelijana oli EU-suurlähettiläs Antti Satuli. Hän toi mukanaan englantilaisen kolleegansa, joka oli ensimmäistä kertaa suunnistuskilpailussa ja valvoi maaliviitoituksella koko yön, sillä ’en ole koskaan nähnyt mitään näin mahtavaa ja mielenkiintoista’.
Viestin sanomassa suunnistajat lausuivat huolensa suunnitelmista, joissa lajille oltiin asettamassa perusteettomia maastonkäyttörajoituksia. Sen vastaanottivat Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Timo Helle ja WWF:n pääsihteeri Meri Saarnilahti.

Venloja osallistui ennätysmäärä eli 597 joukkuetta. Miehissä oli ihmetystä herättävästi vain 1107 joukkuetta eli vähemmän kuin Vimpelissä ja Vehkalahdella.
Viestit olivat tähän asti olleet tarkoitetut vain seurajoukkueille. Nyt sallittiin Kerava-Sipoo Jukolassa ns. puulaaki-/harrastaja-/ei-seurajoukkueiden osallistuminen. Miehet ottivatkin hyvin vastaan tämän toivotun laajennuksen, sillä tällaisia joukkueita oli yli 60, naisissa vain kymmenkunta. Joukkueissa oli työpaikkoja, partiolippukuntia, kaveriporukoita jne. Uudistus osoittautui onnistuneeksi ja myöhemmissä Jukoloissa ei-seurajoukkueiden määrä on lisääntynyt paljon.

Järjestelyt onnistuivat erinomaisesti. Radat olivat odotetun vaativat, mutta hyvin niistä puulaakijoukkueetkin selvisivät, vaikka joillakin aikaa kuluikin.

Luontoselvitys

Jukolan viestin perustaja, Kaukametsäläiset ja viestin järjestäjäseurat teettivät tapahtumasta todelliseksi Jukola-factaksi kolmivuotisena seurantana ympäristöselvityksen. Tutkimuksen tekoa tukivat taloudellisesti mm. Ympäristö- ja Opetusministeriöt sekä metsäteollisuus. Tutkimuksen teki täysin ulkopuolinen organisaatio eikä sen tekijöillä ollut minkäänlaista aiempaa kontaktia suunnistukseen tai suunnistajiin. Tutkimus osoitti todeksi ennakkotiedot, että jälkiä syntyy, mutta niitä on paljon aiemmin yleisesti luultua vähemmän ja valtaosa niistä korjautuu nopeasti. Tutkimuksen seurauksena luontovaikutusten edelleen vähentämiseksi kiellettiin piikkarit kokonaan Jukolassa ja sen jälkeen ne ovat muutenkin ’kadonneet’ käytöstä. Tutkimuksen tuloksia ja havaintoja on käytetty monipuolisesti Jukolan järjestelyjen lisäksi ratamestarikoulutuksessa ja keskusteluissa rajoitusten asettamisaikeista. Laajempi selostus tutkimuksesta löytyy netistä www.jukola.com.

Venlojen viesti – jatkuuko suomalaisten voittosarja?

Suomalaisjoukkueet olivat voittaneet kolme edellistä Venlojen viestiä (1992 Kalevan Rasti, 1993 Rastikarhut ja 1994 Tampereen Pyrintö). Kevään Tiomilassa oli Sundsvalls OK vienyt voiton Angelniemen Ankkurin ja Liedon Parman edestä. Pargas IF oli vielä viidentenä, mutta muita suomalaisia ei Tvåmilassa kymmenen joukossa ollut. Lieto, PIF ja AngA olivat olleet nopeimmat Isotonicissa. Ne olivat siten kotimaiset kärkisuosikit. Ulkomaisista joukkueista Sundsvallin lisäksi vahvimpina pidettiin kestosuosikkeja Haldenia ja IFK Södertäljeä. Mukana oli jälleen vahva Sveitsin maajoukkue, joka kuitenkin MM-kisoissa hyvin sijoittuneena otti osaa kilpailuun ulkopuolisena.

Ensimmäiseltä 5,8 km:n osuudelta tuli kärjessä PIF:n Ingela Mattsson yhdessä Oulun Suunnistajien Kirsi Honkasen kanssa. He olivat saaneet minuutin eron ruotsalaiskaksikkoon IK Hakarpspojkarna – OK Pan, joitten jälkeen alkoi jatkuva jono. Ero kolmannesta kolmanteenkymmenenteen oli vain 21 sekuntia. Suosikit olivat lähituntumassa lukuun ottamatta Tiomila-voittaja Sundsvalls OK:ta, joka tuli vaihtoon yli 11 min. kärjestä sijalla 135.

Toinen, ensimmäisen osuuden kanssa samanpituinen, osuus vaihtoi kärjen ja hajotti yhtenäisen jonon. Ensimmäisenä vaihtoi Sveitsi parikymmentä sekuntia ennen Södertäljeä, josta oli kymmenen sekuntia Lietoon. Ne olivat minuutin karussa TP:ä ja Angelniemeä, joista taas oli minuutin verran kuudenteen, OK Hedströmmeniin. Sitten kului lähes puolitoista minuuttia ja Bäkkelagets SK ja Halden tulivat lähes yhdessä. Parin, kolmenkymmenen sekunnin välein tuli joukkueita niin, että 20. oli kärkeä jäljessä jo 8.46. Haldenin Frauke Grann Smith oli osuusajoissa nopein ja Angelniemen Marika Mikkola toinen 47 sek. hitaampana.

Kolmannella 7,5 km:n osuudella Liedon Anniina Paronen karkasi muilta. Eroa seuraavina tulleisiin Angelniemeen ja Pyrintöön oli yli 1.40. Sveitsi oli juuri ja juuri näkötuntumalla edellisiin, mutta viides eli Halden jo 5.28 kärjestä. Sitä seurasi lähituntumassa taas kärkipäähän noussut PIF. Hämeenlinnan Suunnistajat kiilasi uutena kymmenen joukkoon seuraavana yli 8 min. Liedosta. Muutamalla sijoituksiaan edellisestä vaihdosta paransivat seuraavina vaihtaneet Nydalens SK, IFK Lidingö ja Linköpings OK, joka kymmenentenä oli 11,5 min. kärjestä. OK Österåkerin Elisabeth Drotz oli selvästi osuuden nopein.

Liedon Reeta-Mari Kolkkalaa lähti siis ajamaan takaa alle 2 minuutin päässä Angelniemen Johanna Tiira ja edellisvuoden Venla-voittaja TP:n Annika Viilo. Karkulaisen tavoittamiseen oli matkaa vähän yli 8 km. Tietysti myös Sveitsin maajoukkue omasi suuret mahdollisuudet tulla ensimmäisenä maaliin, mutta se ei olisi ollut kovin toivottavaa, koska joukkue kilpaili varsinaisen mittelön ulkopuolella. Kolminkertaisen Venla-voittajan Haldenin Ragnhild Bente Andersenin yli 5 minuutin takamatka arvioitiin liian suureksi saavuttaa Lieto. Kolkkala eteni vauhdilla eivätkä hänen tekemästään pienestä koukusta huolimatta takaa-ajajat saaneet häntä kiinni, vaan etumatka päin vastoin kasvoi koko ajan, koska hän oli osuuden nopein.

Maalissa oli eroa Tiiraan lähes viisi minuuttia. Viilolle kävi hassusti. Kisan tiiviissä tuoksinassa häneltä jäi yksi rasti käymättä ja tuloksena tietysti hylkäys. Niinpä kolmanneksi nousi Pargas IF, kun Eija Koskivaara kukisti loppukirissä Sveitsin ankkurin. Heistä oli eroa Kolkkalaan yli 10 minuuttia. Runsaan minuutin heidän jälkeensä tuli lopullisissa tuloksissa neljäntenä Halden yksin. Siitä oli seuraavaan eli IFK Södertäljeen 5,5 minuuttia, josta kuudenteen OK Hedströmmeniin oli puoli minuuttia. Sitten kului yli kaksi minuuttia, kun Nydalens SK tuli seitsemäntenä ja sitä seurasivat vajaan minuutin päässä eli peräti 20,5 minuuttia Liedosta rinta rinnan kovasti noussut OK Måsen Ruotsista ja Bäkkelagets SK.

Ankkuriosuus oli vaativa ja se näkyy joukkueiden välisissä aikaeroissa. Lopputulos vastasi siis varsin hyvin kevään muiden viestien tuloksia. Se oli pienin muutoksin Tiomilan kopio Sundsvallia lukuun ottamatta, joka lopulta sijoittui 13:nneksi. Suomalaisia joukkueita oli Venloissakin 10:n joukossa vain kolme – onneksi sentään voittajana.

Hyvin oli ratamestari Martti Karjanmaa osannut arvioida voittajan ajan. Lieto oli 12 sekuntia nopeampi kuin hänen täysinä minuutteina ilmaisemansa arvio.

Södertäljen hyvä sijoitus merkitsi, että se sai omakseen 1989-1995 kilpaillun Venlan kiven, upean Ylämaan spektroliitista tehdyn kiertopalkinnon. Rastikarhut keräsi toiseksi eniten pisteitä ja lähelle sitä pääsi Halden SK.

Voittajajoukkue Liedon Parma: Kylli Kaljus, Outi Sareila, Anniina Paronen ja Reeta-Mari Kolkkala. Kuva Markku Leinonen.

Parhaita tuloksia:

1. Liedon Parma 1 3.19.48 (Kylli Kaljus 10-43.43, Outi Sareila 3-1.23.40, Anniina Paronen 1.2.21.40, Reeta-Mari Kolkkala)
2. Angelniemen Ankkuri 1 3.24.39 (Anne Nurmi 38-46.13, Marika Mikkola 5-1.25.11, Kirsi Tiira 2-2.23.23, Johanna Tiira)
3. Pargas IF 1 3.29.59 (Ingela Mattsson 1-42-11, Hanna Ljungqvist 11-1.29.40, Sanna Turakainen 6-2.27.16, Eija Koskivaara)
4. Halden SK 1 NOR 3.31.14 (Heather Monro 12-43.58, Berit Sofie Grydeland 8-1.27.38, Gro Sanstad 5-2.27.08, Ragnhild Bente Andersen),
5. IFK Södertälje 1 SWE 3.36.45 (Jeannette Pettersson 7-43.22, Arja Hannus 2-123-30, Anna-Karin Skoglund 11-2.33.15, Katarina Borg),

Jukolan viesti – eksyttääkö Sipoonkorpi tälläkin kertaa?

IK Hakarpspojkarna oli keväällä Rialassa Tiomilan paras. Muut mitalisijat veivät norjalaiset NTHI ja Fredrikstad SK. Rajamäen Rykmentti oli parhaana suomalaisena neljäs. Halden SK oli viides ja IFK Södertälje lopullisella listalla kuudes. Pargas IF kymmenentenä oli sillä seuraava suomalainen, kun Helsingin Suunnistajat ja IF Femman olivat kokeneet leimaussekoilun vuoksi hylkäyksen. Isotonicin kärki oli PIF, yllättäjä Ylikiimingin Niittomiehet ja HS. Edellä mainituista arveltiin voittajan ja pääosan kymmenen sakistakin löytyvän.

Pellon savikerros hyllyi laajalla alueella, kun yli 1000 veljestä ryntäsi lyhyttä lähtösuoraa kiivetäkseen kohtalaista mäen rinnettä K-pisteelle ja siitä ensimmäisille rasteille kukin hajontansa mukaan. Juuri tuosta rinteen viitoitukselta löytyivät maastotutkimuksessa ylivoimaisesti pahimmat kulumajäljet. Eikä ihme, sillä sen irtomaarinnettä kulkivat kaikki 10.000 kilpailijaa. Koska lähtö tapahtui klo 22.30, ensimmäinen 10 km:n osuus oli lähes päiväosuus.

Rinteestä ehätti ensimmäisenä Sipoon tummuvassa illassa vaihtoon ruotsalaisen OK Hammarenin Björn Lundgren. Hän oli hiukan karussa toisilta, sillä Linköpings OK oli jäänyt 45 sekuntia. Kolmantena vaihtoi Sveitsin maajoukkue (ulkopuolella kilpailun), neljäntenä Ärla IF ja viidentenä OK Kolmården, kumpikin Ruotsista, minuutin verran kärjestä. Kahdeskymmenes vaihtoi pari minuuttia johtavasta. Suosikit olivat pääosin sijoilla 10-40, mutta HS joutui sijallaan 125 yli 5 minuuttia kärjestä antamaan tasoitusta toisille melkoisesti.

NTHI:n viestiä oli ensimmäisellä osuudella sijalle 30 vienyt ex-TuS Lassi Virtanen. Häntä jatkoi toisella, vähän vajaalla 12 km:n osuudella Björnar Lynum, joka edellisvuonna Pyhä-Luostolla oli kolmannella osuudella vienyt joukkueensa johtoon. Ja johdossa hän tuli Sipoonkorvestakin. Tosin Rajamäen Rykmentin Petri Harjamäki ei antanut yhtään periksi, mutta hävisi lopulta puolella rinnanmitalla. Muutamaa sekuntia myöhemmin kiri vaihtoon Kangasalan Kisa. Espoon Suunta tuli neljäntenä minuutin kärjestä ja heti sen perässä Sundsvalls OK ja Hammaren. Sitten seurasivat Hagaby GoIF ja kahdeksantena IKHP II (+1.12). IKHP:n ykkönen oli 11. (+2.43).
Henkilökohtaisesti osuuden nopein oli tanskalaisen IF Hillerödin Lars Simonsen, jota seurasivat Lynum ja Harjamäki.

Yö oli pimeimmillään kolmannella 13 km:n osuudella. Kun ’karkureita’ ei ilmaantunut, pimeys kasasi kärjen ja niin 10 ensimmäistä vaihtoi runsaan minuutin sisällä. Ensimmäisenä ehätti jatkajalleen ’vaihtokapulana’ olleen kartan ojentamaan Kolmårdenin Mats Olsson. Yöspesialistit sotkivat totuttua järjestystä ja niinpä toisena 11 sek. johtajasta vaihtoi Hakarpspojkarnan II-joukkue. Sitten tulivat 20 sekuntia johtavasta yhdessä OK Tyr, Linköping ja Trollhättans SOK. Väite, etteivät suomalaiset osaa suunnistaa pimeässä, sai taas vahvistusta, sillä paras meikäläinen, Rajamäki, oli vasta seitsemäntenä. IKHP:n I-joukkue putosi 24:nneksi, muttei kuitenkaan kovin kauas, +7.13 min. Trollhättanin Björn Kristiansson oli osuuden nopein.

Päin vastaista todistelua saatiin kuitenkin heti seuraavalla 8 km:n osuudella, jolla ainakin alussa vallitsi pilvisyydestä johtuen syvä hämärä. Rajamäen Mikko Vehmas vaihtoi ensimmäisenä yli neljä minuuttia ennen Pyrinnön Jari Kymäläistä. Mutta seuraavat seitsemän olivatkin sitten ulkomaalaisia nopeimpina Hammaren, Tyr, Ronneby ja NTHI. Angelniemi oli kymmenentenä kahdeksan minuuttia Rajamäestä. IFK Göteborgin Thord Hederskog oli osuuden nopein.

Takaa-ajajat lähestyivät viidennellä, myös 8 km:n osuudella kovaa vauhtia Rajamäen Heikki Peltolaa. Ihan kiinni ne eivät kuitenkaan häntä saaneet, sillä Heikki ehätti vaihtoon 38 sekuntia ennen Kolmårdenia. NTHI nousi kolmanneksi 3.46 Rajamäestä. Sitten kului runsas minuutti ja Tyr vaihtoi. Runsaan puolentoista minuutin kuluttua tuli seitsemän miehen letka, jonka kärjessä viilettivät Hammaren, Oulun Tarmo, IKHP I-joukkue ja Trollhättan. Ensimmäisen ja kymmenennen ero oli vajaa 8 minuuttia. Nopeimmin osuuden kiersi IFK Södertäljen Michael Wehlin, jolle Kolmårdenin Jonas Näsman hävisi vain neljä sekuntia

Rajamäen Kaj Roine onnistui jakson toiseksi nopeimpana kuudennella 10,4 km:n osuudella kasvattamaan eron seuraavaan eli Kolmårdeniin yli 2,5 minuuttiin. NTHI eteni yksikseen kolmantena 5 min. Rajamäen jäljessä. Sitten kesti yli viisi minuuttia ennen kuin pari Tyr – Angelniemi tuli yhtä aikaa vaihtoon. Pari minuuttia heistä tulivat Ronneby, Trollhättan ja kahdeksantena hyvin noussut Helsingin Suunnistajat II. Ero johtavasta kymmenenteen eli Ikaalisten Nousevaan Voimaan oli lähes 16 minuuttia. Erot kasvoivat siis merkittävästi. Göteborgin tanskalainen Chris Terkelsen oli (jälleen) osuuden nopein. Yllättävää, että tanskalaiset olivat nopeimpia 2 osuudella, vaikka maasto ei todellakaan ollut juuttimaista.

Ankkuriosuuden pituus oli 14 km ja sen kestoksi ratamestari arvioi vähän yli puolitoista tuntia. Kun nousuakin oli optimireitillä 600 m, oli selvää, että hyvän kartanlukutaidon lisäksi vaaditaan kovaa kuntoakin. Mutta niinpä kärkipään joukkueiden ankkurit olivatkin enimmäkseen maittensa maaottelumiehiä. Rajamäen Reijo Mattisen taival ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, sillä heti ykkösellä tuli pikkupummi.

Ennen reitin puoltaväliä hänelle tuli vähän suurempi erehdys ja niin Kolmårdenin Per Ek ehti edelle ja NTHI:n Björnar Valstad tavoitti hänet. Juuri ennen yleisörastille tuloa Mattinen vielä juoksi edellisen rastin ohi leimaamatta, joutui palaamaan takaisin ja niin mahdollisuudet voittoon olivat menneet. Kolmårdenin Ekin kohtalo sinetöityi pian yleisörastin jälkeen, jolloin hän samaistamisvirheen jälkeen joutui hakupuuhiin. Siinä kului aikaa niin paljon, että Valstad ehti ohi voittoon ja eroa heidän välillään oli maalissa 26 sekuntia.

Mattisen hapuilu jatkui vielä parilla rastilla ja niin OK Tyrinkin ankkuri ohitti hänet puolella minuutilla. Rajamäki oli siten neljäs lähes kuusi minuuttia NTHI:lle jääneenä. Siitä kolmen minuutin kuluttua saapuivat hyvin nousseet Turun Suunnistajat ja Oulun Tarmo sekä seitsemäntenä Sundsvalls OK. Minuutti tämän trion jälkeen tuli Angelniemi, josta kolmen minuutin päässä seuraavista sijoista kisasivat loppuun asti Ikaalisten Nouseva Voima, Hakarpspojkarna (10.), Halden SK, OK Roslagen ja OK Hammaren. Ryhmänä kymmenen kärki taivalsi samaa vauhtia, sillä johtavan vaihduttua ero ensimmäisen ja kymmenennen välillä oli enää 14,5 minuuttia. Oulun Timo Karppinen oli osuuden nopein, TuS:n Salmi ja Haldenin Tveite seuraavat.

Suosikeista Tiomilassa menestyneet Fredrikstad (nyt 21.) ja Södertälje (29.) sekä PIF (16.), HS (20.) ja Femman (56.) etenivät ’tasapaksusti’ ilman nostavia huippusuorituksia eivätkä missään vaiheessa päässeet mukaan kärkitaistoihin.

Sipoonkorpi oli maineensa veroinen. Voittajan vauhti oli hitainta sitten Kytäjän kura-Jukolan v. 1981 eli 7.08 min/km.

Vuoden Jukolassa tehtiin muitakin kuin Venlojen osanotossa ennätyksiä. Äänekosken sarjakuvaseuran II-joukkueen Jyrki Nummela käytti 12 km:n toiseen osuuteen aikaa 8.21.59. Hän kirjoitti Suunnistaja-lehteen värikkään kertomuksen ”seikkailustaan”. Hänen joukkueensa teki myös Jukolan kaikkien aikojen kokonaisaikaennätyksen, 27.39.43. (Voittajajoukkueen aika oli 8.56.54.) Tuliko Nummelalle rimakauhu? Ei suinkaan. Hän on ollut mukana joka vuosi em. jälkeenkin. Tutuiksi ovat tulleet toisen lisäksi niin aloitus- kuin ankkuriosuuskin. Aikaa on enää kulunut 2-3,5 tuntia ja osuustuloksissa taakse on jäänyt yhä enemmän ja enemmän. Jämin aloitusosuudella alittui 2 tuntia selvästi ja taakse jäi jo 366 kilpailijaa. Vanha sanonta ”harjoitus tekee mestarin” pätenee yhä?

Kerava-Sipoo-Jukola 1995. Voitto Trondheimiin. Kuva Olavi Mäki.

Parhaita tuloksia:

1. NTHI 1 NOR 8.56.54 (Lassi Virtanen 30-1.08.46, Björnar Lynum 1-2.38.48, Christian Vogelsang 13-4.21.31, Harald Bakke 6-5.24.16, Tore Sandvik 3-6.18.55, Carl Henrik Björseth 3-7.25.47, Björnar Valstad)
2. OK Kolmården 1 SWE 8.57.20 (Henrik Vuorinen 5-1.07.30, Ulrik Karlsson 10-2.40.04, Mats Olsson 1-4.16.19, Ulf Ekelund 8-5.24.25, Jonas Näsman 2-6.15.47, Nils Olsson 2-7.24.23, Per Ek)
3. OK Tyr 1 SWE 9.02.10 (Henrik Råberg 33-1.08.49, Håkan Gustavsson 37-2.45.02, Erik Forsgren 3-4.16.39, Sixten Westlund 4-5.22.45, Bengt Levin 4-6.20.11, Steve Hale 4-7.31.07, Håkan Eriksson)
4. Rajamäen Rykmentti 1 9.02.43 (Marko Väisänen 26-1.08.43, Petri Harjamäki 2- 2.38.48, Jouni Mähönen 7-4.17.01, Mikko Vehmas 1-5.18.11, Heikki Peltola 2-6.15.09, Kaj Roine 1-7.20.49, Reijo Mattinen),
5. Turun Suunnistajat 1 9.05.47 (Jyrki Eskola 40-1.10.06, Jouni Hannula 103-2.52.05, Tommi Tölkkö 36-4.28.43, Jyrki Nieminen 28-5.31.14, Rasmus Ödum 26-6.31.05, Petri Forsman 15-7.37.04, Janne Salmi),

Jukolan sanoma

Suuresta talosta, kylän laidalta, Jukolan seitsemän veljestä siirtyivät luonnon keskelle Impivaaran erämaahan. Siellä he raivasivat korpea, rakensivat talonsa, kaskesivat peltonsa, ojittivat hallaisen suon, metsästivät ja kalastivat, myivät tukkipuita ja viljasatonsa Viertolan taloon. Näin he kasvoivat vuosien mittaan luonnon koulimina, metsissä liikkuen ja sitä järkevästi hyväkseen käyttäen yhteiskuntakelpoisiksi, naapureittensa kunnioittamiksi miehiksi.
Me Jukolan suunnistajat olemme vieneet perinteistä viestiämme Suomen kaikilla kolkilla luonnon meille tarjoamilla oivallisilla kilpakentillä. Näin Euroopan luonnonsuojeluvuotena tuomme väkevän tervehdyksemme Maailman Luonnon Säätiölle ja Suomen luonnonsuojeluliitolle. Juostuamme tänä kesäyönä läpi Sipoon monikäyttöisten metsien tervehdimme teitä muistuttaen Aleksis Kiven satavuotiaan Seitsemän veljeksen edelleen paikkansa pitävistä sanoista:
’Tyynenä, kaukaisuudessa sinertävänä kiertyi hänen ympärilleen metsäinen, avara maailma,
ja laskeutuva aurinko lännen reunalta valeli kultaisella ruskollansa noita vanhoja,
takkukarvaisia kuusia vuoren harjanteella’.

Kerava-Sipoo Jukolassa 11. kesäkuuta 1995

Jukolan viestin suunnistajat

Perustiedot

Päivämäärä:
10.06.1995
Paikka:
Sipoo
Järjestäjät:
Keravan Urheilijat, Sibbo vargarna (SV)

Päätoimihenkilöt

Kilpailun johtaja:
Veikko Kostiainen
Ratamestari:
Rainer Karlsson, Martti Karjanmaa (V)
Kilpailunvalvoja:
Matti J. Koski
Ratavalvoja:
Arvo Kantola, RR

Tulokset

• Jukola
• Venlat

Kartat

Kuvia