Mehtä-Jukola 1996
| Kuopion Suunnistajat, Nilsiän Nujakka ja Siilin Rasti olivat ristineet Jukolansa seudun murteen mukaisesti Mehtäksi ja kauas kivikylistä kisa oli vietykin. Kilpailukeskus oli Rautavaaran kunnan Harsunkankaan lentokentällä, jonne oli matkaa Nilsiän keskustasta noin 50 km ja Kuopiosta satakunta kilometriä. Ensimmäisen kerran Jukolan rasteja etsittiin Ylä-Savon maastoissa, mutta järjestäjät olivat paneutuneet tehtäväänsä ja hoitivat sen hyvin.
Lentokenttä ja lähikankaat muodostivat hyvän alueen keskukselle, majoitukseen ja pysäköintiin. Kentän lähin alue oli kuitenkin sekä suunnistuksellisesti että fyysisesti helpohkoa, hiukan etäämpänä fyysisyys lisääntyi ja pidemmät reitit pääsivät jo kunnon savolaiseen korpeenkin. Viestit olivat Suomen ensimmäiset suunnistuskilpailut, joissa piikkareiden käyttö oli kielletty kokonaan. Palveluiden osalta oli Mehtä-Jukola ensimmäinen Jukolan viesti, jota pystyi seuraamaan Internetistä ja Teksti-tv:stä käsin. Pitkähkö matka etelän keskuksista ja erityisesti ulkomaalaisten rantautumispaikoista vaikutti osanottajien määriin. Venloja lähti 535 ja Jusseja 1049 eli kummassakin kuutisenkymmentä joukkuetta vähemmän kuin edellisvuonna Sipoossa. Osansa vähennykseen saattoi olla myös osuuspituuksilla. Venloissa yhteispituus, 31,1 km oli enemmän kuin koskaan, samoin ankkuriosuus pisimmällään, 9,2 km ja Jusseissakin matkat olivat vain vähän Laitilan enimmäispituuksia lyhyempiä. Pitkiä matkoja perusteltiin lähimaaston helppoudella. Tosi kuitenkin on, että erittäinkin harrastajanaiset tuijottavat huippujen arvioaikaa enemmän kilometreihin ja tekevät usein osallistumispäätöksensä osuuspituuksien mukaan. Jopa maaottelutason suunnistajanaisilta tuli kisan jälkeen Kaukametsäläisille viestejä, että (samat) voittajat saadaan selville lyhyemmilläkin osuuksilla. Edellisvuonna olivat mukaan päässeet myös ei-seurajoukkueet. Jotta näitä saadaan lisää, matkat eivät voi olla harrastelijoiden mielissä ylivoimaisen pitkiä. Niinpä ne ovatkin yleisesti lyhentyneet huomattavasti. Mehtässä kun oltiin, viestin sanomakin osoitettiin Puun vuoden merkeissä opetusministeriölle ja suojelijana oli Metsähallituksen pääjohtaja Pentti Takala. Metsähallitus omistikin pääosan kilpailumaastosta. Venlojen viestiVenlojen osuuspituudet olivat keskimäärin 8,0-8,0-6,1-9,0 km ja kaikilla oli hajonta. Se merkitsi, että kovakuntoiset (maaottelutasoiset) naiset tulisivat olemaan avainasemassa ja ikäihmisille ja nuorimmille junioreille oli käytännössä vain yksi osuus. Ratamestarin arvioaika I-osuudelle lupasi 6 min/km-vauhtia eli kovempaa kuin koskaan, mutta noususumma oli kuitenkin lähes yhtä paljon kuin myöhemmin Jämillä koko kilpailussa! Naiset menivät vielä arviotakin nopeammin eli 5.50 vauhtia. Ensimmäisenä tuli Haldenin sveitsiläinen Sabrina Meister-Fesseler perässään Tullinge SK:n Yvonne Andersson ja Liedon virolaisvahvistus Kylli Kaljus. Nämä kolme tulivat pari minuuttia ennen kuin seuraava viiden naisen letka, jossa olivat Rastikarhut, Angelniemen Ankkuri, Keravan Urheilijat, Stora Tuna IK ja Pan-Kristianstad, josta alkoi ensin harva, sitten tihenevä jono. Bäkkelagetin Torunn Fossli-Sethre vaihtoi sijalla 11 (+2.38), Sundsvall oli 25. ja Domnarvet 26. 2.57 Haldenin jälkeen. Oikea väliaikatilanne saatiin toisen osuuden hajontaparin jälkeen. Silloin kaikki olivat juosseet saman matkan. Hajonnoissa oli enimmillään 400 metrin ero, joka tietenkin vaikuttaa aikaan. Johdossa oli edelleen Halden, jonka Gro Sanstad vaihtoi 8 sekuntia ennen Bäkkelagetin sisartaan Hannea. Lynxin Sari Salo (aik. Laitinen) juoksi osuuden kolmanneksi nopeimmin ja vaihtoi kolmantena 1.55 Haldenista. Runsaan minuutin hänestä olivat jääneet Pan-Kristianstad ja Lieto sekä saman verran näistä lisää Tampereen Pyrintö, Kerava, Sundsvall ja yhdeksäntenä Rastikarhut. Tullingen entinen kokenut maaotteluedustaja Barbro Lönnkvist ei jaksanut nuorempien kyydissä, vaan putosi yli 7 minuuttia. Hanne Sanstad oli osuuden nopein ja 52 sekuntia nopeampi kuin toisen norjalaisen Indre Östfoldin Aud Sylvi Tellesbö. Norjalaisten kärkivauhti jatkui kolmannellakin osuudella. Sijat vain vaihtuivat, sillä Haldenin kokenut Ragnhild Bente Andersen (Venla-voittaja 1986, 1988, 1990) joutui päästämään ohitseen lähes minuutilla Bäkkelagetin britti Yvette Haguen. Kolmantena vaihtoi Liedon Parma yli 3 minuuttia Bäkkelagetista. Edellisvuonna Tampereen Pyrinnöllä ’lainassa’ ollut Rastikarhujen Marja Tonder (aik. Pyymäki) oli osuuden kolmanneksi nopein ja vaihtoi neljäntenä minuutin Liedon jälkeen. Hänestä parinkymmenen sekunnin päässä vaihtoi Pan-Kristianstad ja selvin eroin seurasivat Sundsvall, Lynx, Pyrintö, Hämeenlinnan Suunnistajat ja kymmenentenä Domnarvet. Osuuden nopein oli Angelniemen Ankkurin Kirsi Tiira, joka oli 12 sekuntia Angelniemi kolmosessa juossutta Marika Mikkolaa vikkelämpi. Kummallakin kärkijoukkueella oli maaottelutasoiset ankkurit, Bäkkelagetilla Hanne Staff ja Haldenilla britti Heather Monro. Samaa tasoa oli Liedonkin Reeta-Mari Kolkkala. Pari pientä virhettä kärkiparilta ja hän olisi ainakin päässyt imuun. Olihan osa matkasta putkiosuutta. Staff ei kuitenkaan antanut muille mitään mahdollisuuksia juosten osuuden selvästi nopeimman ajan ja niin koko Bäkkelagetin joukkue saattoi rauhassa lähes 5 minuutin turvin nautiskella maaliintulosta suosiotaan osoittavan yleisön keskellä. Monro joutui tiukalle Kolkkalan kanssa, mutta ehti maaliin 17 sekuntia tätä ennen. Runsaan 2 minuuttia siitä oli Pan-Kristianstad maalissa ja lähes minuuttia myöhemmin viidentenä Tampereen Pyrintö, jota Sundsvall, Rastikarhut, Hämeenlinnan Suunnistajat, Angelniemen Ankkuri ja Lynx 10:ntenä (+9.19) seurasivat toisiinsa näköetäisyyksillä. Kovinta vauhtia osuudella piti OK Måsenin Gunilla Svärd, mutta vain 8 sekuntia hitaampi oli Lidingön Lucie Böhm. Nopein suomalainen oli kuudentena Angelniemen Johanna Tiira, joka jäi 1.22 Svärdistä. Jos oli ratamestari arvioinut naisten juoksevan vähän yli 6 min/km, naiset panivat vielä paremmaksi. Voittaja kiisi koko reitin aikaan 5.50 min/km. Suotuisat sääolot ennen ja kisan aikana, useat kärkijoukkueiden huippusuoritukset ja kärjen pieni vaihtuvuus jouduttivat matkaa. Mehtässä kilpailtiin ensimmäisen kerran taiteilija Reijo Paavilaisen tekemästä ja Helsingin Sanomien lahjoittamasta Venlojen uudesta kiertopalkinnosta, Kultaisesta palmikosta. Parhaat tulokset:
6. Sundsvalls OK 1 SWE 3.10.20, 7. Rastikarhut 1 3.10.55, 8. Hämeenlinnan Suunnistajat 1 3.11.10, 9. Angelniemen Ankkuri 1 3.11.12, 10. Lynx 1 3.11.13, 11. IFK Lidingö 1 SWE 3.11.14, 12. Tullinge SK 1 SWE 3.11.17, 13. OK Ravinen 1 SWE 3.11.22, 14. Leksands OK 1 SWE 3.11.34, 15. Pargas IF 1 3.13.05.
Jukolan viestiTiomilan voitti peräti 14 min. erolla IFK Södertälje. Sellaista ylivoimaa ei viime aikoina ole usein nähty. Seuraavina olivat IFK Lidingö ja edellisvuoden voittaja IK Hakarpspojkarna (IKHP). Rajamäen Rykmentti, Kalevan Rasti, Tampereen Pyrintö ja Turun Suunnistajat olivat seuraavina 16-21 min. voittajasta. Siinä olivat myös Jukolan kärkipäähän arvioidut lisättynä IF Femmanilla, joka tuli Tiomilassa maaliin toisena, mutta ankkurin väärällä rastilla käynnin vuoksi tuli hylätyksi. Isojen viestien vakiomenestyjä Halden SK oli Tiomilassa 9. IKHP joutui Jukolaan varamiehisenä, sillä kaksi huippua oli loukkaantuneina sivussa, mutta se oli suosikki siinä kuin muutkin mainitut. Viesti alkoi 12,9 km:n osuudella, josta ainakin nopeimmat selvisivät ilman otsalamppuja, sillä oltiinhan aika pohjoisessa, lähtö oli illalla ja taivas kirkas. Kun aikaa oli kulunut 1.13.09, vaihtoi ensimmäisenä norjalaisen Fredrikstad SK II:n Tore Björnerod, josta Espoon Suunnan Jaakko Länsiluoto oli jäänyt runsaat 100 metriä. Paimion Rasti, Deltan II-joukkue ja Pihkaniskat olivat Espoon tuntumassa. Kolmen minuutin kuluessa vaihtoi 50 joukkuetta. RR oli 34., Södertälje 38., Femman 39., TuS 67., IKHP 74., TP 84. ja KR 92. Haldenin mahdollisuudet voittoon vaarantuivat kovasti, sillä sen aloittaja vaihtoi vasta sijalla 273 9.15 nopeimman jälkeen. Toinen osuus oli puolisen kilometriä ensimmäistä pidempi ja pimeys laskeutui Harsunkankaalle. Rasteja oli 18. Joukkueet olivat sen päättyessä juosseet yhtä pitkän matkan, joten enimmillään 400 m ero hajonnoissa tasoittui. Vaihtoaukealle tuli ensimmäisenä ruotsalaisen OK Stigenin Thomas Asp, jolla oli 21 sekunnin etumatka 32 sijaa nostaneeseen Rajamäen Petri Harjamäkeen. Jyväskyläläinen S101 vaihtoi 7 sekuntia Harjamäen jälkeen heti perässään IFK Göteborg. Yöspesialistien taidot tulivat täälläkin esiin, sillä seuraavina vaihtoivat harvoin enää maalissa kärjessä näkyvät OK Ravinen, Suomusjärven Sisu, Uddevalla OK, OK Triangeln ja IF Åland ennen kymmenettä Bäkkelagetia (+1.52). IKHP oli 12. (nousua 62 sijaa), TuS 16., Södertälje 20. KR oli sijalla 42, Femman 43. ja TP 44. Joukko oli siten harvassa yhtämittaisessa jonossa. Haldenin Joacim Carlsson juoksi yhden osuuden nopeimmista ajoista ja ohitti 206 joukkuetta sijalle 67 (+6.26). Osuuden selvästi nopeimmat olivat Stigenin Asp ja Göteborgin Chris Terkelsen. Kolmas, yöosuus, oli 10,6 km. Sillä teki Göteborgin Thomas Hjerrild irtioton, oli osuutensa kolmanneksi nopein ja tuli vaihtoon 2.08 min. ennen Angelniemen Ankkurien Tero Heikkilää, jota muutaman askelen välein seurasivat Södertälje ja Sundsvalls OK. Viides, IKHP ja S101 tulivat parina hiukan jääneinä ja heistä runsaan minuutin päässä Fredrikstad, Stigen, Triangeln, Delta ja yhdentenätoista RR. TuS oli 17. (+6.17) ja Halden 22. Ero johtavasta 50:nteen joukkueeseen oli lähes 10 minuuttia. Nopeinta vauhtia osuudella piti Delta Miika Hernelahti, jolle toiseksi nopein Rasti-Hyryn Esa Romppainen jäi vähän toista minuuttia. Neljäs osuus 8,9 km juostiin jo aamuhämärissä. Kärki vaihtui, sillä Göteborgin viestinviejä joutui hakuhommiin ja putosi 8:nneksi. Ensimmäisenä vaihtoi osuuden toiseksi nopein Angelniemen Janne Virtanen. Hän oli saanut jopa selvän eron seuraaviin, sillä Södertälje vaihtoi 1.41, S101 2.22 jäljessä ja IKHP heti sen jälkeen. Halden jatkoi kovaa nousuaan Bernt Björnsgaardin oltua osuudella lähes minuutin Virtastakin nopeampi ja Halden vaihtoi viidentenä runsaan minuutin IKHP:n jälkeen ja sen perässä muutaman kymmenen metrin välein Delta, Sundsvall ja Göteborg sekä hiukan enemmän jääneinä TuS ja kymmenentenä RR 4.36 kärjestä. Viides osuus oli saman pituinen kuin neljäs. Päivän valkeneminen siivitti viestinviejät todelliseen vauhtiin. Nopeimmat kiersivät reitin ja leimasivat 18 rastilla paljon alle 5 min. linnuntietä laskettua kilometriä kohden! Osuuden nopein oli Ikaalisten Nousevan Voiman Michail Mamleev, josta Fredrikstadin Henrik Ottesen jäi 3 sekuntia. Ulkomaiset joukkueet näyttivät juoksemisen mallia, sillä paras suomalaisjoukkue oli vasta kuudentena. Osuustuloksissakin 4 nopeinta olivat ulkomaisia. Kärjessä vaihtoi nousua edelleen jatkanut Halden 7 sekuntia ennen IKHP:a, jonka tiukassa tuntumassa olivat Fredrikstad, Göteborg ja Södertälje. Angelniemi oli kuudes 1.43 Haldenista perässään RR, TuS ja S101, josta kymmenenteen eli Sundsvalliin oli lähes minuutti (+4.01 kärjestä). Isoja muutoksia ei siis tapahtunut. Joukko oli vain vähän tiivistynyt. Kello oli neljä sunnuntaiaamuna, kun kuudennen osuuden miehet ryntäsivät 12,1 km:n taipaleelleen. Se ei tuonut ratkaisua, vaan kärki päin vastoin tasoittui, koska 8. oli kärjestä jäljessä vain 2 minuuttia. Ensimmäisenä vaihtoi hiukan karussa muilta IKHP:n Andreas Rangert, joka ojensi kartan ankkurilleen 53 sekuntia ennen TuS:n Tommi Tölkköä, jota pienin eroin seurasivat Södertälje ja Halden. Göteborg, Fredrikstad, S101 ja RR seurasivat jo näköetäisyyden ulkopuolella. Yhdeksäntenä vaihtoi hiukan pudonnut Angelniemi jo 7,5 min kärjestä ja kymmenentenä Pihkaniskat. Osuuden selvästi nopein oli Helsingin Suunnistajien Jukka Miettinen, josta Tommi Tölkkö jäi 55 sekuntia ja kolmas S101:n Jouni Kahelin vielä minuutin enemmän. Yllättävän selvät erot. Kahdeksalla joukkueella oli siten mahdollisuudet voittoon. Matkaa ankkureilla oli 15,9 km ja rasteja etsittävänä peräti 21. IKHP:n ’vara-ankkuri’ Matti Envallilla oli pieni, mutta hermoja koetteleva etu ennen TuS:n Janne Salmea, Södertäljen Mats Hellstadiusta ja Haldenia. Salmi ei jättänyt muille yllättämisen mahdollisuutta, vaan lähti jo alkumatkasta omaan, toisille liian kovaan, vauhtiinsa. Niinpä Turun Suunnistajien joukkueen jäsenet saattoivat kaikessa rauhassa saattaa ankkuriaan loppusuoralla ja yleisön suosionosoitusten saattelemana täysin siemauksin nauttia kahden vuoden takaisen temppunsa uusinnasta, Jukolan voitosta. Rajamäen Rykmentin Reijo Mattinen oli muista tarkin ja vahvin ja tuli maaliin Turun jälkeen toisena, kuten kaksi vuotta sitten Luostollakin, nyt lähes 5 minuuttia myöhemmin. Södertälje, IKHP ja S101 olivat sen perässä seuraavina yhtä aikaa maalialueella muutaman kymmenen metrin välein. Fredrikstad oli kuudes yli 7 min. Turusta, Angelniemi seitsemäs, Kenneth Cederbergin osuuden kolmanneksi nopeimmalla ajalla nostama Pargas IF 8. ja Helsingin Suunnistajat 9. ennen seuraavaksi taipunutta Haldenia, joka tuli maaliin 10 min. voittajan jälkeen. Pargas IF ja HS kiristivät kovasti loppua kohden, sillä PIF:n sijoitukset eri vaihdoissa olivat 103-98-53-43-35-28-8 ja HS:n nousu näkyy sijoista 200-85-68-33-29-11-9. Parhaat tulokset:
6. Fredrikstad SK 1 NOR 7.57.00, 7. Angelniemen Ankkuri 1 7.57.28, 8. Pargas IF 1 7.58.39, 9. Helsingin Suunnistajat 1 7.59.33, 10. Halden SK 1 NOR 7.59.44, 11. Tampereen Pyrintö 1 7.59.49, 12. Anttolan Urheilijat 1 8.00.05, 13. Pihkaniskat 1 8.00.11, 14. IFK Göteborg 1 SWE 8.00.16, 15. Kalevan Rasti 1 8.00.32.
Vuoden Jukolan viestin sanomaKirves kilkkui, puut ryskyivät ja kaikenlaista puista tarvekalua syntyi seitsemän veljeksen käyttöön Impivaarassa niin kuin oli syntynyt jo vuosisatojen ajan suomalaismetsissä.
|
 PerustiedotPäivämäärä: PäätoimihenkilötKilpailun johtaja: TuloksetKartat
|
||||||||||||||||
