Paimion Jukola 1993
Jo talvella oli selvää, että Paimion Rastin ja Sauvon Urheilijoiden järjestämissä 45. Jukolan ja 16. Venlojen viestissä ei osanottoennätyksiä saavuteta. Ruotsin Suunnistusliitto oli vuoden alussa kieltänyt 15. kesäkuuta saakka eli 3 päivää Jukolan yli (!) huippusuunnistajiensa harjoittelun ja kilpailemisen kolmen vuoden aikana sattuneiden useiden suunnistajien salaperäisten kuolemantapausten vuoksi (kts. vuoden 1991 Jukola-tarina). Tämä aiheutti sen, että monia keskitason joukkueitakin jäi pois. Siksi Jukolan erinomaisesta sijainnista huolimatta naisissa ruotsalaisjoukkueita oli 70 ja miehissä 100 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Venloja asettui lähtöön 545 ja Jusseja 1051, kun luvut vuotta aiemmin olivat 578 ja 1131. Niinpä osanottajien yhteismäärä putosi tilapäisesti alle 10.000.
Näin ollen oli selvää, että voittaja-arvioinnit piti tehdä aivan uudelta pohjalta ja olivat entistä helpompia. Pohjaa ei saanut Tiomilan sijoituksista, sillä se oli siirretty elokuulle. Edellisvuoden Jukolan perusteella saattoi siten odottaa hyvää suomalaismenestystä, sillä silloin parhaat norjalaisjoukkueet olivat Venloissa NTHI 7. ja Halden 10. sekä miehissä Halden 11. Kilpailukeskus oli aivan Paimion keskustaajaman, Vistan, kupeella. Kisaporttina oli sähköpylväistä tehty maailman suurin rastileimasin. Kilpailukutsun noususummien perusteella arveltiin, että maasto on melko tavanomainen ja vauhti tulee olemaan parin edellisvuoden luokkaa. Venlojen viesti – vihdoinkin Rastikarhut voittoonKotimaisen viestien perusteella voittajaehdokkaiksi arveltiin Rastikarhuja, Angelniemen Ankkuria, Pargas IF:iä, Tampereen Pyrintöä ja Espoon Suuntaa. Monissa seuroissa oli tapahtunut siirtoja ja entisen Neuvostoliiton alueen suunnistajia oli useassa joukkueessa. Edellä esitetyn valossa ei siis ollut ihme, että ensimmäisessä vaihdossa kärkikymmenikössä oli 8 suomalaisjoukkuetta. Ensimmäisenä tuli 6,4 km:n osuudelta jälleen (kolmannen kerran 4 vuodessa) Angelniemen Johanna Tiira (myöh. Asklöf), 17 sek. hänen jälkeensä muulloinkin hyvin aloittanut Liedon Parman virolaisvahvistus Kylli Kaljus ja sitten muutaman sekunnin välein Pargas IF, Sveitsin maajoukkue I, Oulun Suunnistajat, Rastikarhut, ja IK Falken. Sitten kului runsas puoli minuuttia ja alkoi pääletka, jonka kärjessä olivat Sveitsi II, Rajamäen Rykmentti ja Länsi-Uudenmaan Suunnistajat. Toinen osuus oli 7 km. Sveitsin I-joukkue tuli ensimmäisenä, mutta Paraisten Auli Hovikorpi oli aivan kannoilla. Kolmantena tullut Angelniemen itähankinta oli jäänyt 1,5 minuuttia ja Oulu hänestä 40 sek. Reilun minuutin päässä siitä tulivat Rastikarhut ja Lieto yhdessä. Sitten kului 23 sek. ja norjalainen NTHI vaihtoi seitsemäntenä, 47 sek. lisää ja samoin norjalainen Bäkkelaget meni heti perässään Sveitsi II. Minuutin kuluttua siitä alkoi pääletka, jota johti niin ikään norjalainen Halden. Osuuden nopein oli Sveitsin Brigitte Wolf 2 sekuntia Hovikorpea nopeampana. Kolmas osuus oli lyhin eli 5,7 km. Kärki vaihtui ja tiivistyi. Ensimmäisenä tuli osuuden nopeimpana NTHI:n Hanne Sanstad, muutaman askeleen perässä Angelniemen toinen itävahvistus, edelleen muutama sekunti ja Rastikarhut sekä neljäntenä Sveitsi I. Sitten oli runsas puoli minuuttia ja Parainen tuli ja siitä taas yksin yli 3 minuutin päästä Lieto. Seitsemäs, Hämeenlinnan Suunnistajat johti hiukan karussa viiden naisen ryhmää, jossa muut olivat Lynx, Bäkkelaget, TP ja Oulu. Halden oli pudonnut 26:nneksi 10.42 kärjestä. Kun 8,6 km:n ankkuriosuus alkoi, kaikki oli auki. Niin monella joukkueella oli mahdollisuus tulla ensimmäisenä maaliin. Kaikilla kärkijoukkueilla oli viimeisellä osuudella maaottelutasoiset suunnistajat. Rastikarhujen Marja Pyymäki otti heti alussa ohjat käsiinsä. Hän karkasi jo reitin alkupuolella ja juoksi peräti kolme minuuttia nopeammin kuin osuuden toiseksi nopein, Rajamäen kymmenen joukkoon nostanut Katja Honkala. Pyymäen aikaa ei selitä edes hajonta. Hänellä oli pitempi hajonta, mutta eipä eroa lyhempäänkään ollut eroa kuin 100 m. Toisena ylitti maaliviivan lähes viisi minuuttia myöhemmin NTHI:n Torunn Fossli ja hänestä muutaman kymmenen metrin päässä tuli Angelniemen Kirsi Tiira, jonka matkantekoa piilolinssien putoaminen oli häirinnyt. Maaliviitoituksella hän ohitti Paraisten Eija Koskivaaran, joka tuli neljäntenä. Lieto oli tulosluettelossa viidentenä pari minuuttia Paraisista. Runsaan minuutin kuluttua siitä tulivat Bäkkelaget ja siitä sata metriä jääneet Hämeenlinna ja Pyrintö. Rajamäki tuli yksin yhdeksäntenä 10.30 keulasta ja Halden kymmenentenä yli 3 min. myöhemmin. Ruotsalaisten poissa ollessa parhaiden veikkaus oli helppoa. Arvaajien suurin virhe tuli NTHI:n aliarvioinnissa ja Espoon tullessa vasta 13:ksi. Sveitsin I-joukkueen aika olisi oikeuttanut sijaan 5 ja Iso-Britannian sijaan 18.
6. Bäkkelagets SK 1 NOR 3.04.16, 7. Hämeenlinnan Suunnistajat 1 3.04.37, 8. Tampereen Pyrintö 1 3.04.40, 9. Rajamäen Rykmentti 1 3.06.19, 10. Halden SK 1 NOR 3.09.44, 11. Nydalens SK 1 NOR 3.10.08, 12. Espoon Suunta 1 3.10.12, 13. Kalevan Rasti 1 3.10.14, 14. OK77 1 3.10.17, 15. Tampereen Pyrintö 2 3.10.22.
Jukolan viestiKevään viesteissä oli vahvimmin esiintynyt Turun Suunnistajat. Muina kotimaisina joukkueina kärkipäähän kevään perusteella ounasteltiin lähinnä Rajamäen Rykmenttiä, Angelniemen Ankkuria, Helsingin Suunnistajia ja Pargas IF:iä. Jotkut liputtivat myös IF Femmanin, Kangasalan Kisan ja Oulun Tarmon puolesta. Tasaiselta vaikutti. Norjalaiset Halden SK ja Trondheimin teknisen korkeakoulun NTHI tiedettiin aina vahvoiksi Jukolassa. Osallistuneita ruotsalaisjoukkueita ei kärkeen odotettu, kun parhaat olivat poissa. Ilta oli kaunis, kun Martin Saarikangas löi moukarilla teräksiseen jäänmurtajan silhuettiin lähtömerkin ja toista tuhatta miestä kiirehti metsän saloihin runsaan 12 km:n reitille. Jono oli vaihdossa jatkuva ja 3 minuutissa vaihtoi satakunta suunnistajaa. Ensimmäisenä tuli Kangasalan Kisa II:n juniori Panu Piiparinen BUL-Tromsön ja Turun Metsänkävijöiden seuraamina. Kaikki kärkeen arvellut tulivat vaihtoon parin ensimmäisen minuutin aikana paitsi Angelniemen viestinviejä, joka oli jäänyt 7.27 ja vaihtoi 207:nä. Toisella 14.5 km:n osuudellakaan ei kukaan päässyt (tai edes yrittänyt) karkuun ja kärjessä tulivat kahden vuoden takaisen aloitusosuuden voittaja, norjalaisen Ringsaker IL:n Jon-Anders Bordal, ruotsalainen OK Denseln ja Helsingin Suunnistajien Hannu Vierikko. Aivan hänen kannassaan tulivat Iso-Britannian maajoukkueen suunnistaja, Halden, suuntanumeronsa talvella uudistanut Jyväskylän Suunta 101, Femman, Hyvinkään Ponteva, tanskalainen FIF Hilleröd ja Turun Metsänkävijät kymmenentenä 20 sek. johtavan jälkeen. Angelniemen ero kärkeen oli nyt 5.44 (83.), mutta muut suosikit olivat kärjestä vain alle minuutin jääneinä. OK Södertörnin Christer Ivarsson oli nopein niukasti ennen OK77:n Henrik Bromania. Kolmas osuus oli 10 km. Kesäisen yön pimeydessä alkupää muuttui melkoisesti. Pienen pientä hajontaakin alkoi syntyä, vaikka jono harvenneena oli jatkuva, sillä 10. oli nyt jäljessä johtavaa 1.39. Ensimmäisenä tuli IFK Lidingö, sitten Rajamäen Rykmentti I, Rastikarhut, Metsänkävijät, Hilleröd, Ringsaker, TP II ja I, Sibbo Vargarna ja kymmenentenä RR II. Angelniemi oli edelleen heikoimpana suosikeista (37.), mutta ero kärkeen oli enää 4.25, sillä sen Ari Kattainen ja Vehkalahden Pasi Hujakka tekivät osuuden nopeimmat ajat. Jonon hidas harveneminen jatkui neljännellä runsaan 8 km:n osuudella ja ero ensimmäisestä kymmenenteen oli 2.58. Kärjessä tuli vaihtoon päivän jo hiukan kajastaessa v. 1991 Kraateri-Jukolan aloitusosuuden lähdössä kovia kokenut HS:n Mika Rantala osuuden toiseksi parhaalla ajalla. Toisena tuli häntäkin 20 sekuntia nopeammin osuudesta selvinnyt NTHI:n Christian Vogelsang 0.27 ja Halden kolmantena 1.02 jääneenä. Sitten tulivat harvana ryhmänä TuS, IFK Göteborg, RR II, Rastikarhut ja kahdeksantena Hämeenlinnan Suunnistajat. Runsas minuutti Hämeenlinnasta alkoi pääryhmä, jota johtivat TP II ja Kalevan Rasti II. Pääosa suosikeista oli hyvissä asemissa sijoilla 10-20, mutta Rajamäen I:n sijoitus oli pudonnut 31:nneksi (+9.09). Angelniemen sija oli nyt 35 ja ero kärkeen 9.34. Johtaja vaihtui jälleen viidennellä 12,7 km:n osuudella. Ensimmäisenä tuli Halden, sitten 55 sekunnin päässä TuS ja pian sen jälkeen NTHI. Femman oli jäänyt NTHI:stä yli 2,5 minuuttia ja tästä viides, Oulun Tarmo minuutin lisää. Tarmosta puolen minuutin kuluttua tuli kymmenen miehen ryhmä, jossa alussa olivat Ringsaker, Järfalla OK, Hämeenlinna, hyvin noussut Angelniemi ja OK77. HS oli 19. (+10.35) ja Rajamäen vaikeudet jatkuivat (25. mutta +13.55). Osuuden nopeinta vauhtia piti Lynxin Jussi Aumo. Kuudes oli jälleen lyhyt osuus 8,5 km. Ratamestarin arvio kärjessä kulkevien osuusajaksi oli 46 min. Se pitikin kärkijoukkueilla hyvin paikkansa, mutta osuuden nopein, Kangasalan nuori Mikko Lepo käytti vain 42.21. Sillä hän nosti joukkueensa viidenneksi. Hänen edellään vaihtoon ehtivät Haldenin Öystein Holo, sekunnin hänen peräänsä TuS:n Tommi Tölkkö sekä tästä 2.49 jääneenä Femman ja minuutin lisää NTHI. Lepo oli kärjestä lähes viisi minuuttia. Vähän hänen jälkeensä tuli Ringsaker, runsaan minuutin hänestä seitsemäntenä Angelniemi, vajaa minuutti ja Järfalla sekä OK77 ja taas minuutti heidän jälkeensä pieni, harva ryhmä, jonka kärjessä vaihtoi kymmenentenä Kouvolan Rasti. Ankkuriosuus oli päivän pisin, lähes 15 km. Sille ryntäsivät siis Haldenin Petter Thoresen ja Turun Janne Salmi peräkkäin. Thoresenilla oli meriittejä maailman mestaruudesta Jukolan voittoon, mutta Salmella kummatkin olivat vielä edessä päin. Alussa Thoresen kiri jo satakunta metriä eroon, sitten Salmi saavutti, ja pitkä pätkä mentiin johdon vaihtuessa ehkä hajontojen mukaan, koska pummia ei tullut kummallekaan. Lopussa Thoresen oli vahvempi ja tuli maaliviitoitukselle lähes 100 metriä Salmen edellä. Näin Halden saavutti ensimmäisen Jukolan voittonsa, joka ei suinkaan ollut jäävä viimeiseksi. Kova kamppailu näkyi tuloksissakin, Thoresen oli osuuden paras, Janne toinen. Viestin voittaja ehti rauhassa lukea sanoman tekstin, sillä kisan kolmas NTHI:n ankkuri Kjetil Björlo tuli maaliin vasta 8.30 voittajan jälkeen ja pian hänen jälkeensä kiri IF Femman. Siitä reilun puolen minuutin kuluttua maaliviivan ylitti viidentenä kovasti noussut Angelniemen Ankkuri, josta parivaljakko Kangasalan Kisa – Oulun Tarmo jäi minuutin verran. Kaksi minuuttia Oulusta tuli ryhmä Kouvolan Rasti, Järfalla OK ja kymmenentenä Ringsaker IL, joista vajaan minuutin päässä kovaa kirikamppailua kävivät Helsingin Suunnistajat, OK77, Tampereen Pyrintö ja Ikaalisten Nouseva Voima, jotka tulivat maaliin tässä järjestyksessä. Alun jonojuoksu oli siis hajonnut yksittäis- ja pienryhmäetenemiseksi. Ikaalinen oli kärjestä 13.15 min. Kevään viesteissä parhaiten menestyneet olivat kärkipäässä myös Jukolassa. Rajamäkikin nousi lopussa 16:nneksi. Parainen ei sen sijaan saanut juonesta kiinni koko aikana. Se oli maalissa 34. oltuaan parhaimmillaan 13:ntena toisen osuuden jälkeen. Maasto osoittautui kerrotun mukaisesti helppokulkuiseksi ja niinpä naisten viestin voittaja alitti ratamestarin aika-arvion peräti 17 minuutilla ja miesten viestissä edettiin kovempaa kuin koskaan aikaisemmin Jukolassa (5.50 min/km). Molemmissa viesteissä nähtiin hienot ja jännittävät kilpailut, mutta kyllä ruotsalaisjoukkueiden mukana olo kieltämättä tuo oman mausteensa Jukola-keitoksiin. Paimiossa kilpailtiin ensimmäisen kerran taiteilija Reijo Paavilaisen suunnittelemasta Helsingin Sanomien lahjoittamasta uudesta kiertopalkinnosta, jonka nimi on Metsäkukko. Parhaita tuloksia:
6. Kangasalan Kisa 1 8.05.40, 7. Oulun Tarmo 1 8.05.44, 8. Kouvolan Rasti –72 1 8.07.42, 9. Järfalla IK 1 SWE 8.07.43, 10. Ringsaker OL 1 NOR 8.07.47, 11. Helsingin Suunnistajat 1 8.08.39, 12. OK77 1 8.08.40, 13. Tampereen Pyrintö 1 8.08.42, 14. Ikaalisten Nouseva Voima 1 8.08.57, 15. Rastikarhut 1 8.09.18.
Jukolan viestin sanoma kuului seuraavasti:Halla nousi Sompion suosta ja vei Jukolan veljeksiltäkin vuoden tulon. Mutta uusi kevät koitti, etelästä paahtoi riemukas tuuli, veljesten sisu nousi ja yrittämisen halu kasvoi niin kuin on kasvanut lukemattomat kerrat synnyinmaassamme.
|
PerustiedotPäivämäärä: PäätoimihenkilötKilpailun johtaja: TuloksetKartat
Kuvia |