Jämi-Jukola 2004
| Kankaanpääläiset suunnistajat olivat v. 1975 järjestäneet Niinisalossa mukana olleiden hyvin muistaman Jukolan, jolloin kesäkuun alkupäivinä juostun viestin aikana lämpötila oli nollan vaiheilla ja suuren osan aikaa satoi räntää. Kyllä varuskunnan sauna oli silloin kylmissä suovesissä rämpimisen jälkeen arvossaan ja todelliseen tarpeeseen! Ja siellä viihdyttiin kauan. Nyt ilma oli kaunis ja lämmin, mutta (maksullinen) kenttäsauna houkutteli sentään nelisentuhatta kävijää.
Vuoden 2004 Jukola – 56. Jukolan ja 27. Venlojen viesti – käytiin Jämijärvellä, Jämin lentokenttä keskuksena. Maastosta iso osa oli Hämeenkangasta. Se oli tasaista, hyväpohjaista ja näkyvyyttä oli pitkälle. Kaikki Venla- ja lyhyet Jukola-osuudet olivat pientä Jämin harjun reunassa poikkeamista lukuun ottamatta tällä alueella. Pitemmät Jukolan radat ulottuivat kauemmas suoalueelle ja avokalliomaastoon, joka muistutti vähän Eurajoen Jukolaa. Jukolan ankkurit tekivät myös hiukan muita pitemmän loppulenkin harjulla. Oman haasteensa ratamestarin ratojen laadinnalle toi kilpailun koko yön kestävä televisiointi ja TV-rastit. Noususummat kummassakin viestissä olivat Jukolan historian pienimmät. Vaikka matkat olivat pitkiä, arvioajat olivat Jukolan nopeimpia eli vauhti tulisi olemaan ennätysmäistä. Maasto aiheuttikin melko runsasta keskustelua etukäteen. Useimmille se oli kuitenkin myönteinen yllätys. Huippujoukkueiden jäsenet ovat tottuneet ympäri maailmaa suunnistamaan erilaisissa maastoissa ja osaavat niihin sopeutua. Heikkokuntoisimmat tai -taitoisimmat olivat tyytyväisiä, kun maasto ja maapohja olivat miellyttäviä eikä tehtävä liian vaikea, kun rastit avomaastossa näkyivät hyvin. Enimmät arvostelut tulivat vanhemmilta keskitason kilpailijoilta, jotka takavuosina olivat tottuneet vaativiin ja rankkoihinkin maastoihin. Jukola kiertää ympäri maata. Myös maastot silloin vaihtelevat. Seuraavana vuonna se on taas aivan erilainen. Järjestäjinä olivat Kankaanpään Suunnistajat ja Ikaalisten Nouseva Voima. Ne onnistuivat Jukola-tason mukaisesti. Jukolan sanomassa kilpailijat onnittelivat tasavuosia täyttänyttä Vapaaehtoista pelastuspalvelua, jonka toiminnassa monet suunnistajatkin ovat mukana. Jämin Jukolassa ei ko. organisaatiota kuitenkaan tarvittu, vaikka maastoetsintä paikalla ollein voimin käynnistettiinkin, kun eräs kilpailija viipyi osuudellaan kohtuuttoman kauan. Etsintä voitiin kuitenkin keskeyttää alkuunsa, kun ko. suunnistaja tuli vaihtoon. Jukolan sanomassa kilpailijat onnittelivat tasavuosia täyttänyttä Vapaaehtoista pelastuspalvelua, jonka toiminnassa monet suunnistajatkin ovat mukana. Jämin Jukolassa ei ko. organisaatiota kuitenkaan tarvittu, vaikka maastoetsintä paikalla ollein voimin käynnistettiinkin, kun eräs kilpailija viipyi osuudellaan kohtuuttoman kauan. Etsintä voitiin kuitenkin keskeyttää alkuunsa, kun ko. suunnistaja tuli vaihtoon.
Jämin Jukolassa saavutettiin jälleen uudet komeat osanottoennätykset. Venlojen viestiin lähti 796 joukkuetta ja Jukolaan 1314 joukkuetta eli yhteensä 12.382 kilpailijaa. Puulaakijoukkueita oli kummassakin viestissä vähän edellisiä ennätyksiä (Asikkala 2002) enemmän. Venloissa lisäystä oli hämmästyttävästi eniten kotimaisissa seurajoukkueissa. Oliko tieto helposta maastosta syynä? Jukolassa kotimaisia seurajoukkueita sen sijaan oli vähemmän, mutta erityisesti norjalaisia ja Puolustusvoimien joukkueita oli aiempaa enemmän.
Venlojen viesti – ennakkosuosikki vahvinRuotsalainen Ulricehamns OK oli eittämätön ennakkosuosikki. Moninkertainen maailman mestari, sveitsiläinen Simone Niggli-Luder oli liittynyt Göteborgin ja Jönköping välimaastoon sijoittuvan paikkakunnan Jenny Johanssonin seuraksi ja lisäksi heillä oli muutamia hyviä nuoria suunnistajattaria. Keväällä seura voitti jo Tiomilan. Koska maasto tiedettiin kovaa juoksukuntoa vaativaksi, veikkaukset olivat muunkin kärjen osalta kovin vierasvoittoisia, koska vahvimman valttimme, Tampereen Pyrinnön, juoksuvoimaisimmat naiset olivat joko kokonaan poissa tai vajaakuntoisena loukkaantumisten vuoksi. Kisasta ennakoitiin maaston vuoksi hyvin tasaista, joten pummien välttäminen oli oleellista. Minuutin pummi Hämeenkankaalla olisi jo paljon. Ennätysmäärä venloja kirmasi siis kauniin lauantain iltapäivänä kentän reunaa kohti K-pistettä ja rasteja ensimmäiselle 7,8 km:n osuudelle. Väliajat maastosta kertoivat tasaisesta taistosta, mutta oululaisen SK Pohjantähden Paula Haapakoski oli saanut vaihtoon tullessaan 29 sekunnin eron ruotsalaiseen Domnarvets GoIF:iin, jota 10 sekunnin välein seurasivat Kangasniemen Kalske (nuori Silja Tarvonen), Paimion Rasti ja Halden SK. Sitten alkoi yhtenäinen 600 naisen jono, aluksi vielä harvahkona. Kaikki suosikit olivat hyvissä asemissa 2,5 minuutin sisällä johtavasta. Ulricehamnin nuori Stina Grenholm oli 34. (+2.31).Vain Bäkkelaget oli jäänyt vähän enemmän eli 3,5 minuuttia (65.). Ero johtavasta kymmenenteen oli 1.23 min. ja 20:nteen 2.04. Toisella lähtösuoran verran lyhyemmällä osuudella kovinta vauhtia pitivät lohjalaisen Deltan itävahvistus Julia Novikova (nopein – Deltan Jukola-joukkueen Valentinin vaimo) ja IK Hakarpspojkarnan Hanna Palm (toiseksi nopein). Palm tuli vaihtoon ensimmäisenä, Novikova runsas ½ minuuttia myöhemmin perässään heti Borlängen Domnarvet GoIF, Sundsvalls OK, täysin itävoimin kilpaileva tukholmalainen Hellas ja Södertälje-Nykvarn. Pyrintö oli 8. (+1.10), Turun Suunnistajat 10. (+1.12), Halden 13. ja Ulricehamnin sveitsiläinen Martina Fritschy 20. (+1.55). Pohjantähti oli 24. ja Bäkkelaget 27. (+3.47). Kolmannen 6,4 km:n osuuden kovinta vauhtia piti Tampereen Pyrinnön toipilas Liisa Anttila, joka vei myös seuransa johtoon 40 sekunnin erolla edelleen vikkelästi liikkuvaan Haldenin Ragnhild Bente Anderseniin (Venla-voittaja 1986, 1988 ja 1990), joka oli osuuden kolmanneksi nopein. Kolmantena tuli Hellas ja neljänneksi oli noussut osuuden toiseksi nopeimpana Anttilalle 3 sekuntia hävinneenä Ulricehamnin Jenny Johansson, joka vaihtoi 48 sekuntia Pyrinnöstä. Lähituntumassa tuli IKHP ja siitä oli tasan minuutti TuS:iin ja runsaat puoli minuuttia lisää, niin vaihtoivat Fredrikstad, Leksands OK, Nydalens SK ja Domnarvet, joka kymmenentenä oli jäänyt 2.41 kärjestä. 20. joukkue oli 5.16 johtavaa perässä eli pientä hajontaa oli syntynyt. Kahdenkymmenen parhaan joukossa oli 6 suomalaisseuraa. Maailman kovimmalle naissuunnistajalle, sveitsiläiselle Simone Niggli-Luderille oli siten petattu hyvä tilaisuus tulla toisen kerran ensimmäisenä Venlojen maaliin (aiemmin v. 2002/Turun Suunnistajat), mutta se vaati tietysti edellä olevien 3 joukkueen ohittamista ja toisten pitämistä takana eli käytännössä, jos ei nyt aivan nappi-, niin ainakin erinomaista juoksua 8,4 km:n reitillä. Pyrinnön viestiä lähti viemään Riina Kuuselo, Venla-voittaja 1999, joka oli toipunut sen jälkeen tapahtuneesta pahasta loukkaantumista. Haldenilta lähti ankkuriksi britti Heather Monro, dramaattisesti v. 2000 Venlojen viestissä pois sivuun otettu, Hellaksella venäläinen Tatjana Ryabkina (MM-kakkonen syksyllä). Tunnettuja nimiä kaikki, joten ei Simeksi kutsuttu Niggli-Luder helpolla voittoon pääsisi. Tiedot maastosta kuitenkin kertoivat, että pian hän saavutti edellään lähteneet ja yleisökin saattoi omin silmin todeta, että hänen johtonsa oli viitisenkymmentä metriä, kun naiset menivät kentän pään poikki loppulenkilleen. Se ei tuonut muutosta ja niin Ulricehamns SK:n puoliksi sveitsiläinen, puoliksi ruotsalainen joukkue saattoi rauhassa yhdessä riemuita ensimmäistä Venla-voittoaan. Niggli-Luder juoksi osuutensa viidenneksi parhaan ajan. Se tarvittiin, sillä Ryabkina nosti Hellaksen toiseksi 16 sekuntia kärjestä häviten kuitenkin osuusajassa Simelle 22 sekuntia. Haldenin Monro tuli kolmantena 27 sekuntia voittajasta. Neljäntenä 2 minuuttia Haldenin jälkeen tuli Domnarvet perässään viides, Leksand. Näkötuntumalla toisiinsa tulivat sitten Nydalen, parhaana suomalaisena Tampereen Pyrintö seitsemäntenä, Fredrikstad, Hakarpspojkarna ja kymmenentenä Hanne Staffin hyvän juoksun jälkeen (osuudellaan 4.) Bäkkelaget, jonka ero voittajaan oli 4.14. Muutokset olivat siten pieniä. Suomalaisjoukkueita oli 10:n joukossa siis vain yksi, 16:n joukossa 2, mutta 20:n joukossa sentään 6. Osuuden nopein oli lähes minuutin toiseksi vikkelintä Stora Tunan Emma Ekstrandia nopeampana Asikkalan Raikkaan maajoukkuenainen Minna Kauppi. Ankkuriosuuden odotetun vahvasta ulkomaalaispanoksesta kertoo se, että Kaupin lisäksi 18 nopeimman joukossa oli vain yksi muu suomalainen eli 11:ntenä Lynxin Karoliina Sundberg. Naiset menivät reilusti ratamestarin arviota nopeammin. Ilma oli sopiva, maasto kuivaa ja nopeaa ja kärki eteni tasaisesti ilman suuria vaihteluita. Ensimmäisellä osuudella nopeimman vauhti oli 4.50 min/km – linnuntietä, toisella 4.35, kolmannella 4.40 ja ankkurisuudella taas 4.35 ja voittajajoukkueella läpi koko kilpailun ennätyksellinen 4.51 min/km. Melkoista haipakkaa siis, kun siinä vauhdissa vielä leimataan rasteilla, otetaan ja jätetään karttaa jne, vaikkeivät mäet paljon lisäpituutta lenkkiin tehneetkään. Voittajan loppuaikakin oli ennätyslyhyt: pitkähköistä osuuksista huolimatta 7 minuuttia vähemmän kuin edellisvuoden ennätys. Vaikka suomalaisnaiset tekivät 3 osuudella nopeimman osuusajan, tilastot ovat muuten kärjestään kovin vierasvoittoisia. Edelleenkin meikäläisiltä siis puuttuu muutamia harvoja lukuun ottamatta juoksuvauhtia.
Lopputulokset:
6. Nydalens SK 1 NOR 2.29.15, 7. Tampereen Pyrintö 1 2.29.28, 8. Fredrikstad SK 1 NOR 2.29.43, 9. IK Hakarpspojkarna 1 SWE 2.29.59, 10. Bäkkelagets SK 1 NOR 2.30.34, 11. Turun Suunnistajat 1 2.30.45, 12. Södertälje Nykvarn Orienter 1 SWE 2.31.58, 13. IFK Lidingö SOK 1 SWE 2.32.10, 14. OK Linne 1 SWE 2.32.33, 15. OK Ravinen 1 SWE 2.33.45.
Jukola – kovaa taistoa viimeiselle rastille saakkaYli parikymmentuhatpäinen suosiotaan osoittava yleisöjoukko saatteli jussit Hämeenkankaalle ja sen eteläpuoliselle suo- ja avokallioalueille. Kunkin joukkueen tehtävänä oli etsiä 86,7 km:n reitillä yhteensä ennätykselliset 176 rastia ennen maalia. Ratamestari arvioi voittajalta kuluvan aikaa 7.14 eli 5.00 min/km – Jukolan ennätysvauhtia. Suosikkeja olivat edellisen Jukolan ja keväisen, Kolmårdenin eläinpuiston tuntumassa järjestetyn, Tiomilan voittaja norjalainen Halden SK sekä edellisvuoden Jukolan kaksi seuraavaa, länsiuusimaalainen Delta ja Kalevan Rasti Joensuusta. Aloitusosuuden 13,8 km jätti nopeimmin taakseen parivaljakko Södertälje-Nykvarnin Ivar Haugen ja Göteborg Majornan Fredrik Sturesson, jotka tulivat 10 sekuntia ennen tasaisen valojonon alkua. Minuutissa vaihtoi 24 ja 2 minuutissa 66 joukkuetta. Kaikki suosikit olivat hyvin kisassa mukana. Kauimpaa aloitti kärjen tavoittamisen KR sijalta 40, 1.23 johtavaa perässä. 10:n parhaan joukossa oli suomalaisjoukkueita 3, 20:n joukossa 9, parhaimpana sijalla 6 Vehkalahden Veikkojen II-joukkueen Arto Ylä-Kotola. Muuten paljon tilanteesta kertovat kuitenkin suomalaisjoukkueiden aloittajien nimet; Girts Vegeris, Alex Tcherbakov, Vladimir Lucan jne.
Toiselta 13,7 km:n yöosuudelta tulivat kärjessä rinnatusten Haldenin kakkosjoukkueen Öystein Kristiansen (jälleen osuuden nopein) ja ykkösjoukkueen Tore Sandvik (osuuden 5.) ½ minuutin erolla kolmanteen, Kalevan Rastiin (Samuli Launiainen, osuuden kolmas). Neljäntenä 1.10 kärjestä tuli Delta perässään IFK Mora, joista lähes minuutin oli jäänyt Malung. Jono alkoi seitsemännestä, Ulricehamnista 3.11 johtavan jälkeen. Muutama kärkijoukkue oli siten päässyt vähän karkuun. 10. joukkue oli jäänyt kärjestä 3.25 ja 20. 4.28. Osuuden toiseksi nopein oli TuS:n Janne Salmi. Kolmannella 14,9 km:n yöosuudella kärkeen siirtyi Haldenin I-joukkueen Jarkko Huovila osuuden toiseksi nopeimpana. OK Orionin nosti toiseksi 2.12 Huovilan jälkeen vaihtanut häntä minuutin nopeammin edennyt, usein Jukolassa hyviä juoksuja tehnyt Tobias Andersson. Delta oli kolmantena yhtaikaa KR:n kanssa 3.03 Haldenin jälkeen. Norjalainen Kristiansand OK vaihtoi viidentenä (+4.16) ja Vehkalahden Veikot kuudentena (+4.58). Turun Suunnistajat (+6.07) tuli ryhmän kärjessä perässään ruotsalaiset Malung, Denseln OK ja kymmenentenä FK Friskus Varberg (+6.22). Jono alkoi sijalta 11. Neljäs ja viides osuus olivat 8,5 km:n pikapyrähdyksiä Hämeenkankaalla. Vanha tekijä (mm. Jukolan voitot vv. 1993, 1997-98) Haldenin Petter Thoresen oli edelleen vedossa (osuuden viides) ja vei joukkueensa neljännellä osuudella yli 2,5 minuutin johtoon ennen häntäkin ½ minuuttia nopeammin reitin kiertänyttä KR:n Harri Romppasta, jonka perässä heti tuli Orion. Delta oli neljäs (+3.23), Kristiansand viides (+4.14) ja Vehkalahti kuudes (+5.49). Jono alkoi seitsemännestä, Denselnistä (+7.30). Ero keulasta kymmenenteen oli nyt 7.48 ja 20:nteen 10.11. Viides osuus mentiin jo kokonaan päivänvalossa. Osaksi siitä, osaksi varmaan edellisen osuuden tekemistä jäljistä johtui, että osuuden nopein, Turun Metsänkävijöiden ratajuoksijanakin menestynyt Mårten Boström oli lähes 3 minuuttia nopeampi kuin neljännen osuuden vikkelin, Pan-Kristianstadin Simon Svensson. Halden pysyi kuitenkin keulassa, vaikka KR:n Antti Harju tekikin loistojuoksun osuuden toiseksi nopeimpana. Haldenin entisen maaottelumiehen ja Jukola-voittajan Kjetil Björlon vauhti ei riittänyt ja niin Harju otti tätä kiinni 2.12. Eroa vaihdossa oli vain 20 sekuntia. Delta oli kolmas (+3.50), Vehkalahti neljäs (+5.33) ja sitten seurasivat Orion (+5.50), Tampereen Pyrintö (+6.36) ja seitsemäntenä Kristiansand (+7.27), jonka jälkeen alkoi jono jo harvenneena. Ero 1.-10. oli 8.14, 1.-20. 10.45. Kuudes osuus oli 12 km. Kärjessä järjestys pysyi samana. KR:n Simo Martomaa oli osuuden nopein, mutta kun Haldenin Mats Haldin oli toiseksi nopein vain 8 sekuntia hitaampana, vain tuon verran supistui joukkueiden ero eli 12 sekuntiin. Martomaa sai jo maalia lähestyttäessä suo-osuudella Haldinin kiinni, mutta joutui lopun kangasosuudella antamaan periksi. Delta oli edelleen kolmantena (+4.12). Sen jälkeen pareittain vaihtoivat sijoituksia Orion (+6.06) ja Vehkalahti (+7.46), kuudes Kristiansand (+9.01) ja Pyrintö (+9.02) sekä Södertälje (+9.10) ja Malung (+10.34). Bäkkelagets SK oli kymmenentenä (+11.34). Asetelma ankkuriosuudelle oli jännittävä. Deltan Jani Lakasen mahdollisuuksia saada kiinni Haldenin Emil Wingstedt ja KR:n keskimatkan hallitseva maailman mestari, ranskalainen Thierry Gueorgiou pidettiin pieninä, vaikka suunnistuksessa yllätyksiäkin tapahtuu usein. Reitillä miehillä oli ensin samanarvoisia hajontoja ja viimeiset kilometrit olivat yleisörastin jälkeen putkiosuutta eli kaikki rastit olivat samoja. Thierry sai Emilin kiinni suo-avokallio-osuudella ja matka jatkui tasavauhtia, vaikka hajontarasteilla vähän eroa olikin. Ennen loppulenkkiä miehet ohittivat yleisörastin Emil muutaman metrin edellä. Viimeisellä rastivälillä harjulta alas juostessa Thierry ohitti Emilin ja kun tämä vielä sähläsi muutaman sekunnin viimeisen rastin leimauksessa, saattoivat joensuulaiset riemusaatossa kirittää ankkurinsa voittajana maaliin. Eroa Haldeniin oli maalisuoran puolessa välissä alle 20 metriä, mutta Emilin hellittäessä aivan lopussa maalileimauksessa 10 sekuntia. KR:n loppuaika 6.51.51 oli Jukolan historian nopein – ensimmäinen 7 tunnin alitus. Kovan taiston seurauksena Thierryn aika oli osuuden paras ja Emilin toiseksi paras. Jani Lakanenkin juoksi hyvin (osuuden viides 2 minuuttia Thierrylle häviten) ja toi Deltan maaliin kolmantena 6.01 joensuulaisten jälkeen. Kristiansand nousi neljänneksi (+11.03), Vehkalahti oli viides (+13.00) perässään muutaman sekunnin eroin Malung, Södertälje, Orion ja yhdeksäntenä Tampereen Pyrintö. Turun Metsänkävijät oli kymmenes (+15.07). Kahdeskymmenes joukkue oli maalissa 22.18 ja 40. 32.36 voittajan jälkeen. Suomalaisjoukkueita oli 10:n joukossa 5 ja 20:n joukossa 9. Paras suomalainen joukkue ilman ulkomaalaisia vahvistuksia oli jälleen SK Pohjantähti kolmantenatoista. Kalevan Rastilla ulkomaalaisvahvistuksia oli vain yksi, Gueorgiou. Seuralla on ollut omanlaisensa politiikka. Se on hänen ’ympärille’ koonnut huippujoukkueen eri puolilta Suomea lähtöisin olevista tai asuvista suunnistajista. Mikael Boström on Lynxin kasvatti ja asuu Joensuussa. Samuli Launiainen on Helsingissä asuva myös Lynxin kasvatti, joka Deltan ja Ruotsin kautta on tullut joensuulaisia edustamaan. Tommi Tölkkö on turkulainen (Jukolan voittaja 1994 ja -96/TuS). Harri Romppanen on Enon Kisa-Poikien kasvatti, joka Turun ja Haldenin kautta palasi Joensuuhun ja KR:iin. Antti Harju on Kymin ja Vehkalahden Veikkojen kasvatti ja opiskelee Espoossa. Simo Martomaa on myös vehkalahtelaisia ja asuu opiskellen Espoossa. Ankkuri Gueorgiou asuu Ranskan Lyonissa (nyk. St. Etiensissä), mutta on edustanut KR:ia jo v. 2000 lähtien. Harjun isäkin, Timo, on Jukola-voittaja (v. 1983 Vehkalahden Veikot). He ovat Jukolan historian toinen isä-poika-voittaja. Ensimmäinen oli IK Örnenin Raymond (1951) ja Arno ’Jokke’ Sell (1971). Jukolan voittajan sanoman luku on lukijaksi pääsevälle ankkurille ikimuistettava hetki. Koska sanomaa ei ollut ranskankielisenä, sen luki Thierryn puolesta Simo Martomaa, useasti ankkurina lähellä voittoa ollut. Hänen kasvoiltaan näkyi samanaikaisesti ilo, kun pitkään yritetty tavoite, voitto, oli vihdoin saatu, mutta myös syvä liikutus ja pitkän latautumisen purkautuminen. Se luku muistetaan! Jukolan voitto on arvostettu. Gueorgioukin sanoi haastattelussa maailman mestaruutensa jälkeen v. 2003, kun häneltä kysyttiin, onko enää mitään tavoitteita jäljellä: ’Jukolan voitto puuttuu’. Ei puutu enää. Nyt hänellä onkin uusi tavoite ’voittaa Jukola toisen kerran’. Toisen maailman mestaruutensa hän saikin jo syksyllä 2004 (ja kolmannen v. 2005).
Lopputulokset:
6. Malungs OK Skogsmårdarna 1 SWE 7.04.57, 7. Södertälje Nykvarn Orienter 1 SWE 7.05.01, 8. OK Orion 1 SWE 7.05.14, 9. Tampereen Pyrintö 1 7.05.15, 10. Turun Metsänkävijät 1 7.06.58, 11. Paimion Rasti 1 7.08.48, 12. Bäkkelagets SK 1 NOR 7.09.06, 13. SK Pohjantähti 1 7.09.51, 14. Rajamäen Rykmentti 1 7.10.16, 15. Göteborg Majorna OK 1 SWE 7.10.20.
Jukolan viestin sanoma:
|
 PerustiedotPäivämäärä: PäätoimihenkilötKilpailun johtaja: TuloksetKartat
Kuvia
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
