Kytäjä-Jukola 2010
YleistäViisi kertaa Jukolan viestin voittaneen (v. 1993, 1997-98, 2000 ja 2003) Halden SK:n bloggaaja kirjoitti kilpailupäivän aamuna: ”Sana Jukola saa selkäpiin värisemään (myönteisessä mielessä). Se tuo mieleen suomalaisen kulttuurin (!), saunan, yösuunnistuksen, vaativan suunnistuksen, pummaamisetkin, hyvät järjestelyt eikä vähiten: parhaitten suunnistajien (suunnistustekniikan hallitsevien) joukkue voittaa.” Todellista värinää olikin tarjolla, sillä 62. Jukolan ja 33. Venlojen viesti käytiin vaativaksi tunnetussa Kytäjän maastossa Hyvinkäällä. Kilpailukeskus oli Kytäjän kartanon pelloilla ja suuri osa kilpailumaastoa oli sen metsää. Kilpailukeskuksen vieressä oli tälläkin kertaa luonnonsuojelualue, joten siitä johtuen K-pisteelle sai taas juosta viitoitusta satoja metrejä. Vaikea maasto, jossa notkot olivat tiheitä, mutta mäillä oli parempi näkyvyys, sisälsi myös jyrkkiä, joskaan ei valtavan suuria mäkiä, joilta irtomaarinteissäkin saattoi joutua laskemaan peffamäkeä alas päästäkseen. Muutamia niistä oli jopa viitoitettu siksakiksi. Maastopohja oli kuitenkin hyvää juosta. Vaikea maasto ei osanottajia pelottanut, vaan uudet ennätykset saavutettiin niin Venlojen kuin Jukolan viesteissäkin ja siten myös osallistujien yhteismäärässä. Tapahtumaan ilmoittautui 1106 Venla- ja 1555 Jukola-joukkuetta eli yhteensä ensi kerran yli 15000 kilpailijaa (15.309). Ulkomaisia osanottajia oli vähän edellisvuotta enemmän. Britit olivat todella innostuneet ja sieltä oli 8V+11J-joukkuetta (v. 2009 1+2 ). Pääasiallinen kasvu tuli kuitenkin ei-seurajoukkueista. Niitä oli Venloissa runsaat 200 ja Jukolassa yli 400. Muutamilla paikkakunnilla oli uusille kiinnostuneille järjestetty osanottoon valmistavia Jukola-kouluja ja Kaukametsäläiset oli tehnyt erityisen Ensikertalaisen Jukola-oppaan helpottamaan uusien harrastajien mukaan tuloa. Seurajoukkueittenkin määrä pysyi Mikkelin tasolla, sillä kuulu Kytäjän maasto houkutteli. Moni ikääntynyt halusi lopettaa Jukola-uransa kuulussa Kytäjän korvessa. Eikä maasto odotuksia pettänytkään. Se oli vaativa, radat hyvät ja kilpailun järjestelyt muutenkin erinomaiset. Ratojen noususummat olivat suurempia kuin viime vuosina, mutta eivät suinkaan ennätykselliset. Järjestäjät sen sijaan jännittivät viimeiseen saakka mahdollista sadesäätä, koska keskus-, majoitus- ja paikoitusalueet olivat alavahkoilla pelloilla. Muistissa oli hyvin viereisessä maastossa ja 5 km:n päässä olleen kilpailukeskuksen olosuhteet vuoden 1981 kura-Jukolassa. Lauantain alkuillasta alkoikin tihkusade, mutta se lietti keskuspeltoa pinnasta vain pari senttiä loppuen vähän puolen yön jälkeen eikä aiheuttanut suurempaa ongelmaa eikä varajärjestelyihin tarvinnut turvautua (ks. kuvaa). Jukolan sanoma osoitettiin 100-vuotista toimintaansa juhlivalle Suomen Partioliikkeelle. Molemmat Kytäjä-Jukolan viestit televisioitiin suorina ensi kertaa YLEssä ja lähetykset olivat kuukauden nähtävinä internetissä Ylen Areenassa. Niinpä nekin, jotka itse olivat Kytäjällä, saattoivat kotioloissa rauhassa seurata, mitä maastossa ja kilpailupaikalla todella tapahtui. Mainio asia. Radiokin valvoi koko Jukolan yön. Ja nettilähetyksiä seurattiin kymmenissä maissa ympäri maailmaa. Kiitosterveisiä tuli mm. Indonesiasta, Tongalta ja Sierra Leonesta tavanomaisten suunnistusmaitten lisäksi. Jälkipeliin ja kotona seuraamiseen on nykyään monia mahdollisuuksia. Parillakymmenellä kärkijoukkueella, tai sellaiseksi povatulla, on GPS-lähettimet jokaisella osuudella. Kilpailijain reittejä voi seurata internetistä osin reaaliaikaisesti ja täysin jälkikäteen. Niistä ilmenee monia mielenkiintoisia asioita. Kaikki kilpailijat voivat piirtää reittinsä netissä reittihärveliin ja nämä piirrokset ovat kaikkien katseltavissa. Tänä vuonna ratamestarit lisäksi piirsivät netissä nähtäviksi kullekin osuudelle koejuoksuilla testatun ihannereitin ja hiukan hitaamman varman reitin. On mielenkiintoista todeta, ettei ainakaan kärkijoukkueista juuri kukaan vähänkään pidemmillä rastiväleillä keksinyt käyttää nopeinta vaihtoehtoa, ei tosin kulkenut sitä vähän hitaampaakaan. Tämän teettää kai lähinnä kilpailutilanne. GPS-seuranta osoittaa myös selvästi, että yksin kulkeneilla kärkijoukkueilla oli varsin erilaisia reitinvalintoja. Nuorille suunnistajille näihin reitteihin tutustuminen on mainio opinlähde. YouTubessa on useita amatöörien ottamia videoita. Sinne on taltioitu niin huippuhetkiä kuin GPS-seurannasta otettuja joittenkin tekemiä suuria virheitäkin. GPS on joskus armoton. Videoita on YouTubessa aiemmilta vuosiltakin. Suunnistuksen merkittävin nettisivusto World of Orienteering ( https://www.worldofo.com/ ) järjesti äänestyksen vuoden parhaista radoista. Niiksi valittiin Ari Kattaisen Jukola-radat. Ne saivat yli kaksi kertaa niin paljon ääniä kuin seuraava. VenlatTiomilassa IFK Lidingö (SWE) voitti minuutilla Ulricehamn OK:n (SWE). Halden SK (NOR) ja Domnarvets GoIF (SWE) seuraavina jäivät viisi minuuttia. Paras suomalaisjoukkue oli Lynx 8:ntena 10 minuuttia voittajasta. SK Pohjantähti oli 9. Tampereen Pyrintö oli vasta 11., mutta se satsasikin täysillä Venloihin käymällä usein Kytäjän harjoittelumaastoissa ja kotiseutunsa niitä muistuttavissa. 1083 joukkuetta starttasi pienen lähtömerkin antoon liittyneen sekoilun jälkeen ilman kuitenkin sen suurempia ongelmia. Tilanne 1. vaihdossa Toinen osuus oli tällä kertaa lyhin, vain 4,5 km, mutta arvioaika kuitenkin 36 minuuttia. Tilanne 2. vaihdossa. TP:n viestiä vei kolmannella osuudella joukon kokenein (voittaja v. 1999), maaotteluedustaja Riina Kuuselo. Lidingöllä oli tanskalainen maaottelunainen Signe Soes, Domnarvetilla tsekki Dana Brozkova (MM v. 2009, Venla-voittaja 2008) jne. Reitinvalinnat ykköselle poikkesivat paljon, mutta oleellista aikaeroa niillä ei ollut. Kuuselo kulki alussa tuulen halkaisijana, kunnes pari pientä haparointia nosti Domnarvetin Brozkovan kärkeen. Pitkällä välillä rastilta 6 rastille 7 Kuuselo teki yksin eteläisen reitinvalinnan. Se oli runsaan minuutin hitaampi kuin useita eri vaihtoehtoja pohjoisempaa kulkeneilla. Brozkovan johto oli yli minuutin. Sen hän kuitenkin liki menetti rastin 8 lähes 2 minuutin etsimiseen. Brozkovan pikkuvirheet rasteilla 11 ja 12 nostivat Kuuselon kärkeen rastilla 12. Seuraavalla Brozkova kuitenkin oli taas piikkipaikalla. Sen paikan hän piti vaivatta vaihtoon saakka Kuuselon vauhdin alkaessa hidastua. Domnarvet vaihtoi 59 sekuntia ennen Pyrintöä. Tilanne 3. vaihdossa. Domnarvetin viestiä lähti viemään Ruotsin maajoukkueeseen kuuluva (mm. EM-pronssi keskimatkalla ja -viestivoitto 2010) Lena Eliasson. Pyrinnöllä oli maaottelusuunnistaja Anni-Maija Fincke, NTNUIlla 2-kertainen nuorten MM 2005 Mari Fasting, UOK:lla maailman paras naissuunnistaja, sveitsiläinen Simone Niggli, Lidingöllä niin ikään maaottelumenijä Annika Billstam kuten myös Sävedalenilla, Emma Andersson. Linnen ankkuri oli Liettuan maaottelunainen Inga Kazlauskaite (MM-sijat v. 2010 noin 20) ja Pohjantähden nuorten MM-menestyjä 2003-2006 Heini Wennman. Domnarvetia ja Lynxiä lukuun ottamatta suosikit olivat kymmenen parhaan joukossa. Lynx aloitti sijalla 33. Nousujohteinen taival päätyi sijalle 12 (+17.48).
Lopputulokset. Jukolan viestiJukolan viestin voittajaspekuloinneille antaa tietysti parhaan pohjan kevään Tiomila, vaikka siellä osuuksia on 10 ja todellisia pimeätaipaleita on useita. Tänä vuonna siellä ei nähty järjestäjien joskus erilaisin kikoinkin suunnittelemaa loppukiritaistelua, vaan entistä paremmat hajonnat veivät Kalevan Rastin (KR) lähes 6,5 minuutin voittoon. Norjalaiset Kristiansand OK ja Halden SK tulivat silloin 10 sekunnin välein. Tampereen Pyrintö (TP) oli neljäs jo yli 13 minuuttia joensuulaisista. OK Linne (SWE) ja Bäkkelagets SK (NOR) olivat sen kanssa samaan aikaan loppusuoralla. Mahdolliset Jukolan suosikit Vaajakosken Terä (Terä, sija 15 /+33 min.) ja Vehkalahden Veikot (VeVe, 24/+50 min.) eivät siellä täysin onnistuneet. Tyypillisesti johto vaihteli ensimmäisellä osuudella useaan otteeseen. Nyt alku oli tavanomainen ja ykkösrasteille, joita oli neljä, matkaa oli vain runsas kilometri. Alku meni Halden II:n tanskalaisen Sören Bobachin merkeissä, mutta sitten väliaikarasteilla leimasivat ensimmäisinä IF Brahe ja Linne. 1. osuuden väliajat. Toisen osuuden väliaikarasteilla kärjessä kävivät pilvisen yön pimeydessä, jossa otsalamppuja tarvittiin kulkemiseenkin, Ulricehamns OK, Täby, Hiisirasti ja Terä II. Vaihtoon ehti ensimmäisenä lopun vauhdikkaasti edennyt Halden I:n ruotsalainen Erik Axelsson. Viisi sekuntia myöhemmin vaihtoi saman seuran kakkosjoukkueen ranskalainen Vincent Coupat,, joka lopussa korvasi hienosti alun lähes viiden minuutin mokansa ja putoamisensa sijalle 18. NTNUI II:n (NOR) Espen Jacobsen vaihtoi kolmantena (+9) ja sitten seurasivat 17 sekunnin sisällä yhtä aikaa loppusuoralla olleet IFK Göteborg (SWE), Terä II (Aapo Summanen), Terä I (Jouni Kahelin), IFK Mora (SWE), Hiisirastin Juha Toppila, TP:n Timo Saarinen ja VeVen Matti Töyrylä (+26). 2. osuuden väliajat. Kolmas osuuskin oli taivaan ollessa pilvessä, vaikka sade lakkasi, todellinen pitkä yö. Haldenin Anders Nordberg ei yltänyt ihan Mikkelin kaltaiseen lentoon. Matkaan tuli yksi lähes 3 minuutin ja pari minuutin virhettä. Hän oli kuitenkin tälläkin kertaa osuuden nopein, tosin nyt samalla ajalla kuin KR:n Hannu Airila. Ei liene ihan perusteetonta, kun Haldenin nettipalstalla lukee, että Nordberg on maailman paras pitkien matkojen yömies. Jo ensimmäisellä väliaikarastilla 2,5 km:n kohdalla Nordberg johti yli 5 minuutilla TPn Janne Heikkaa, joka pysyi sitkeästi toisena. Pienimmillään ero Nordbergiin oli alle 4 minuuttia, enimmillään lähes 7 minuuttia ja vaihdossa 5.04. Kolmantena vaihtoi joukkuettaan kovasti nostanut KR:n Airila (+5.42). IK Hakarpspojkarnan (IKHP, SWE) Mattias Karlsson (+5.43) vaihtoi kolmantena ennen AngA:n Vesa Mäkistä (5.45), Lidingöä (+5.49), Lynxiä (+5.50), IFK Göteborgia (+6.01) ja Terän Pasi Ikosta (+6.26), joka käväisi jo toisena, mutta pikkuvirhe ja lopun vauhdin hiipuminen pudottivat muutaman sijan. Kymmenentenä vaihtoi NTNUI II (+6.44), jonka jälkeen oli 2,5 minuutin rako. Nordbergin jälkeen oli siten kerääntynyt tiuhahko usean miehen ryhmä. 3. osuuden väliajat. Neljäs, lyhin osuus, toi tähän astisen kisan suurimmat muutokset ja erot kasvoivat huomattavasti. Haldenin ruotsalainen Mattias Karlsson (siis edellisen osuuden IKHP:n suunnistajan täyskaima) eteni varmasti virheitä välttäen, pysyi keulassa ja lisäsi johtoa muihin. Toisena vaihtoi Lidingön Emil Lauri (+8.41) ennen Terän Timo Joensuuta (+8.45). Ville Keskisaari nosti Lynxin neljänneksi (+10.39). Sitten tulivat 11 sijaa noussut Turun Metsänkävijät (TuMe, +11.23), AngA:n Tuomas Kari (+11.48) ja seitsemäntenä KR:n Simo Martomaa (+12.10). Vaikka Martomaalla oli 12 hyvää rastiväliä, kolme minuutin ja yksi kolmen minuutin tappioväli pudottivat sijoissa ja ajassa yli kuusi minuuttia. Kahdeksantena vaihtoi 9 sijaa noussut, mutta ajassa pari minuuttia lisää jäänyt VeVen Janne Weckman (+13.32) ennen Linneä (14.15) ja IKHP:a (+16.17). Kymmenennen joukkueen ero johtavaan kasvoi siten lähes 10 minuutilla. Seitsemän joukkueen ryhmä oli myös osaksi hajonnut. 4. osuuden väliajat. Viides osuus oli saman pituinen kuin edellinenkin. Aamun valjetessa Haldenin suomalainen Mats Haldin teki yhden runsaan minuutin virheen, mutta kun toisena hänen peräänsä lähteneen Lidingön kilpailijalle sattui virheitä lähes kymmenen minuuttia, tämän kohtalona oli pudota sijalle 8. Kun Terän Juha Sorvistokin käytti aikaa puolisen minuuttia Haldinia enemmän, oli Haldenin etumatka toisena vaihtaneeseen Terään vaihdossa 11.12. Kolmanneksi nousi Philippe Adamskin hyvän juoksun ansiosta KR (+12.37). Lynxin Aapo Leskinen piti lähtösijansa (+12.46). VeVen Tuomas Mattila nosti joukkueensa viidenneksi (+15.58) ja Elmeri Vähänen TP:n kuudenneksi (+16.44). Sitten vaihtoivat AngA (+16.55), Lidingö (+18.14), Linne (19.14) ja kymmenentenä Halden II (+20.32). 5. osuuden väliajat. Kuudes osuus vahvisti edelleen Haldenin asemia kärjessä. Sen viestiä vei Mikkelissä ankkurina toisten kovempaa vauhtia seuraamaan joutunut ja johtoasemansa menettänyt ruotsalainen maaottelumies Emil Wingstedt. Nyt oli toinen meno. Hän eteni varmasti, kuten johtoasemassa kuuluukin, hyvin mutta ilman loistokkuutta. ”Vain 15 sekuntia tein virhettä, tv-rastilla” hän tilitti. KR:n sveitsiläinen maaottelumies Fabian Hertner (mm. MM-hopeat 2009 ja 2010) ohitti Terän parin kilometrin kohdalla ja kulki tasaisesti vaihtaen toisena (+13.34). Lynxin Märten Boströmkin nakutti tasaisesti rastivälin toisensa jälkeen ja hän ohitti Terän, kun matkaa vaihtoon oli pari kilometriä. Hän vaihtoi kolmantena 13.45 Haldenin jälkeen. Terän Jonne Lakasella ei ollut ihan paras päivänsä. Mm. minuutin virhe alkupuolella ja kaksi loppupuolella pudottivat häntä kaksi sijaa neljänneksi (+16.18). VeVe vaihtoi viidentenä (+21.53), AngA:n Tuomo Mäkelä kuudentena (+22.23), Halden II seitsemäntenä (+22.59), Linne kahdeksantena (+23.43), jonka jälkeen tulivat PR:n Markus Lindeqvist (+25.38) ja TP (+25.41). 6. osuuden väliajat. Tavan mukaan ankkuriosuutta veivät kärkijoukkueissa maailman huiput. Tosi onkin, että ilman sellaista Jukolan voittaminen on vaikeaa. Haldenin ankkurina oli junioritähtenä 2005 – 2007 loistanut, nyt 22-vuotias Olav Lundanes, KR:llä edelleen Thierry Gueorgiou, Lynxillä vähempimeriittinen venäläinen Roman Ryapolov, Terällä Jani Lakanen, VeVellä Tero Föhr jne. Lundanesilla oli siten lähes turvallinen etumatka, mutta kun katsoo takaa-ajajien nimiä, selviää, että isoihin mokiin ei ollut varaa. Hän eteni koko ajan ikään kuin pikkujarru päällä. Varmaankin kuin huolehtien, että varmoja reittejä käyttäen koko ajan on täysin tietoinen sijainnistaan. Kuten johtoasemassa tulee. Ainoatakaan rastia hän ei etsinyt, mutta muutamalla rastivälillä reitinvalinta ei ollut ainakaan nopein mahdollinen. Niinpä Gueorgiou otti kiinni kaiken aikaa. 2 km:n väliaikarastilla ero oli supistunut minuutilla, 5 km:ssä kahdella, 9 km;ssä kolmella ja kilometriä ennen maalia yli neljällä eli eroa oli vielä yli 8 minuuttia. Kun jäljellä oli enää yksi varsinainen rasti ja sekin kilpailukeskuksen tuntumassa haldenilaiset saattoivat aloittaa juhlinnan jo hiukan etuajassa. Koska kumpikaan kärkiparista ei keksinyt nopeinta reittiä toiseksi viimeiselle, vaan he tulivat Jaanankallion mäen yli, kun kierto olisi ollut pari minuuttia nopeampi, ero supistui viimeisellä kilometrillä vain sekunteja. Voittajajuhlinta maalisuoralla vei sen verran aikaa, että ero voittajasta Haldenin Olav Lundanesista KR:n Thierry Gueorgiouhun oli maalissa 7.07. Lundanes ehtikin juuri ja juuri lukea sinä aikana Jukolan sanoman eli ratamestari onnistui tehtävässään 100%. KR:n viestinviejä saalisti voittoa tosissaan, sillä hänellä oli 5 rastivälin nopeinta aikaa ja 15 alle ½ minuutin tappioväliä ja vain kahdella välillä eroa oli nopeimpaan yli ½ minuuttia. Ne johtuivat reitinvalinnoista.
Lopputulokset. 997 Venla-joukkuetta tuli hyväksytyn suorituksen jälkeen maaliin. 10.39.56 oli eniten aikaa käyttäneen tulos. 1232 joukkuetta saavutti Jukolan viestissä maalin. Jukolan pituusennätys on nyt 27.52.58. Se on yli 13 minuuttia enemmän kuin aiempi ennätysviipyminen. LopuksiTv haastatteli Kytäjän kartanon omistajaa Yrjö Laakkosta ja kysyi mm. sitä, kuinka hän oli uskaltanut antaa peltonsa ja metsänsä Jukolan suunnistajien temmellyskentäksi. Hän sanoi mm: ” Ei pelota ollenkaan. Kaikki on tehty niin kuin on sovittu. Mukavia miehiä. Ja jäljet katoavat metsästä parissa vuodessa. Ei niistä ole mitään haittaa.” Toisessa yhteydessä hän vielä vastasi maastoon syntyvistä poluista: ”Aina metsissä on polkuja ollut. Ennen ihmiset kulkivat polkuja, kun ei teitä ollut, sitten niitä teki karja. Nyt niitä tekevät enemmälti hirvieläimet. Ei sillä ole eroa, onko polku eläinten vai ihmisten tekemä. Luontoon kuuluvat kummatkin – ja polut myös.” Jos järjestäjät lukisivat brittien tai muiden vieraiden maiden kävijöiden keskustelupalstoja netissä, he halkeaisivat ylistyksistä. Kun vertaa kotimaisten palstojen nimettömiä kirjoittajia, jotka valittavat kaikesta epäoleellisestakin, ja joiden teksti on harvoin rakentavaa ja kehittävää, vaan lähtökohtaisesti pahantahtoista, ero on valtava. Miksi? Ainakin meidät on Jukolassa opetettu aivan liian hyvälle. Toki virheitäkin on joka vuosi ja niistä yritetään ottaa oppia. Kun Jukolassa on tuhansia asioita, joku aina unohtuu tai epäonnistuu. Toisaalta voi kysyä esimerkiksi, kun pitäisi olla selvää, että kaikilla 30.000:lla ei voi olla sama musiikkimaku, miksi valittaa musiikkivalinnoista. Tai pitäisikö Jukola järjestää niin pienillä maksuilla, että järjestäjälle jäisi 100.000 työtunnin lisäksi tapahtumasta tappiota, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä? Ihmiset Jukolaakin järjestävät. Jukola vaatii noin 150 hehtaaria keskusalueekseen. Usein se on kokonaan/suurelta osalta peltoa, joka pitää omistajilta vuokrata selvällä rahalla. Kun Jukolan ohjeena on, että kukin erityispalvelun käyttäjä maksaa itse tarvitsemansa, pysäköinti- ja teltta-alueista peritään maksu. Teltta-aluemaksu oli Kytäjällä ensimmäistä kertaa. Valitus ja uhittelu villistä teltan pystytyksestä oli valtava. Uusi tietysti herättää vastusta. Kun Jukolan telttapaikka maksoi 10 euroa aarilta (murto-osan kuin mitä esim. Tiomilassa), siitä syntyi tuloa noin 800 euroa/ha, kun siitä järjestäjä joutuu maksamaan 2000 € ja tekemään sen lisäksi monenlaista työtä. Kyseessä lienee siten pikemminkin kohtuus kuin väitetty järjestäjien pohjaton rahanhimo. Puuttuvaa summaa joutuvat vieläkin paikkaa tarvitsemattomatkin kustantamaan jossakin muussa kohtaa. Muutenkin Jukolan maksut kestävät hyvin vertailun muitten, minkä lajin tahansa, tapahtumien kanssa. Keskus on lähes aina kilpailumaaston reunalla, joten muut toiminnot on suunniteltava 2 km:n halkaisijaltaan olevan ympyrän toiselle puoliskolle. Yleensä vain isoilla lentokentillä on mahdollista sijoittaa toiminnot yhteen lohkoon ja pysäköidä vielä linja-autotkin lähelle. Niillä taas harvoin on vieressä kunnon maastoa tai lentokenttää voi sulkea pariksi viikoksi. Suuret määrät ja maantieteelliset seikat aiheuttavat, että eräille P- ja telttapaikoille tulee siten väkisin Jukolassakin matkaa. Paljon lisääntyneet suojelualueet tuovat soppaan oman mausteensa, samoin kaiken aikaa kiristyvät viranomaismääräykset. Monet asiat, jotka tehtiin tietyllä yksinkertaisella tapaa 10 vuotta sitten, eivät onnistu enää samoin. Eräät kilpailijat osoittavat myös hämmästyttävää piittaamattomuutta rikkomalla julkisesti järjestäjien antamia, viranomaisten vaatimia, talonpoikaisjärjelläkin selviä ja hyväksyttäviä ohjeita. Tällainen vaikeuttaa tulevien järjestäjien työtä suuresti eikä ole muutenkaan tapahtumalle kunniaksi. Pahimmille valittajille olisi hyvin avartavaa edes joskus olla järjestämässä Jukolaa vieläpä vastuullisessa tehtävässä. Monesta tulevasta Jukolasta puuttuu se epäkiitollisin, ravintolan vastaava. Sen ei tarvitse olla nainen (eikä ole aina ollutkaan). Tervetuloa töihin. Lainaan tähän loppuun muutaman brittien reilusti netissä omilla nimillään esittämän kommentin ”Vaativaa, muttei liian vaikeaa, paikoin tiheää, mutta maastopohja hyvä, superhyvä kartta, rastit aina tasapuolisia, ehdottomasti loistavaa, jokaisen suunnistajan tulisi käydä ainakin kerran eläissään, jos et ollut, menetit paljon, mikään muu ei pääse lähellekään, olisinpa ollut – alan heti kerätä joukkuetta ja rahaa, ensi vuonna tavataan.” Reimo Uljas |
PerustiedotPäivämäärä: PäätoimihenkilötKilpailun johtaja: TuloksetReittihärveliKuvia |