Raja-Jukola 1989
Raja-Jukola 17.-18.6. 1989 JoutsenossaJärjestäjät olivat nimenneet 41. Jukolan ja 12. Venlojen viestin Raja-Jukolaksi, sillä kartan kaakkoiskulmasta oli valtakunnan rajalle vain kymmenkunta kilometriä. Rajavartiolaitoskin täytti tuona vuonna 70 vuotta ja kilpailun suojelijana toimi ko. laitoksen päällikkö, kenraalimajuri Matti Autio. Nimi oli siis hyvin perusteltu. Maasto oli osittain sama kuin v. 1964 Jukolassa. Olipa yksi sama rastipistekin. Kilpailukeskus tosin oli toinen. Nyt oltiin Myllymäen laskettelukeskuksessa. Järjestäjinä olivat Joutsenon Kullervo ja Lappeen Riento, joille Jukola oli samalla juhlatapahtuma. Kullervolla toimintaa oli ollut 75, Riennolla 70 vuotta. Jukolan viestin sanoma osoitettiin Helsingin Sanomille, joka Päivälehtenä perustettiin 100 vuotta sitten. Helsingin Sanomat on ollut Jukolan viestin päätukijana viestin alusta alkaen. Hyvin monella Raja-Jukolaan liittyvällä yhteisöllä oli siten juhlavuotensa. Jukolan viestiin osallistui 1067 ja Venlojen viestiin 519 joukkuetta. Komeita ennätyksiä kumpikin. Yhteensä osanottajia oli yli 9500. Kummassakin viestissä tapahtui varaslähtö. Venloissa se ei juuri aiheuttanut ongelmia. Jukolassa miehet ryntäsivät liikkeelle heti kuulutuksen ’karttoihin saa tarttua’ jälkeen. Kun karkulaiset nykäisivät alaspäin kartat irti, vaijerit kimposivat ylös ja lähtemättömien, ylimääräiset ja niiden, joilla ei vielä ollut otetta, kartat lensivät kaaressa sikin sokin ympäri lähtöaluetta. Kun pääjoukko oli mennyt, muutama kymmenen miestä etsi maasta joukkueensa karttaa. Mm. HS-kakkosen Matti Lehtonen etsi omaansa vielä useita minuutteja karkulaisten lähdön jälkeen. Jatkossa asiaan on kiinnitetty huomiota eikä varaslähtöjä ole enää tapahtunut. Muuten järjestelyt onnistuivat hyvin. Tulosluetteloiden tulo kuitenkin vähän takkuili. Ongelmana oli se, että järjestäjät suunnittelivat käyttää tulospalvelun sisäänluvussa viivakoodeja. Menettely ja sen yhteensopivuus Jukolan uuden tietojärjestelmän kanssa oli testattu moneen kertaan ja todettu toimivaksi. Kisan aikana se ei kuitenkaan toiminut. Koodinlukijan ja tietokoneen välinen kaapeli ei kestänyt Yleisradion lähettimen voimakasta sähköistä kenttää. Tällaista tilannetta ei osattu testata ennalta. Erittäinkään, kun asiantuntijat olivat vakuuttaneet, ettei ongelmia pitäisi tulla. Uusi tekniikka on yllätyksiä täynnä. Ennen kuin varajärjestelmä toimi, moni ehti kaivata vaihtoaikaansa. 2000-luvulla viivakoodit palasivat Jukolaan. Tekniikka oli kehittynyt eikä vastaavia ongelmia enää ole ollut. Venlojen viesti – HNMKY:n Ulla Mänttäri pinkoi muilta karkuunSuomalaisjoukkue oli voittanut viimeksi Venlojen viestin v. 1980, jolloin Hiidenkiertäjät oli nopein Rovaniemellä. Norjalaiset olivat olleet sen jälkeen nopeimpia 3 ja ruotsalaiset 5 kertaa ja heistä IK Stora Tuna yksin kolme kertaa. Olisi siis jo suomalaisjoukkueen vuoro. Kevään Tiomilassa olivat kuitenkin IFK Södertälje ylivoimaisesti ja Halden SK olleet maalissa ennen Tampereen Pyrintöä. Päivä oli varsin lämmin. Siksiköhän Venlat kävivät niin kuumina, että ottivat selvän varaslähdön? Suomalaismenetystä ennakoi ensimmäinen 6,6 km:n osuus. Kärjessä saapui Rastikarhujen 20-vuotias Mari Aarikka. Kuusitoista sekuntia hänen jälkeensä vaihtoi Länsi-Uudenmaan Suunnistajien virolainen Marje Idavain ja kuusi sekuntia hänestä Rastihaukkojen maajoukkuesuunnistaja Marja-Liisa Portin. Neljäntenä vaihtoi vielä Kangasalan Kisa. Sitten tuli jo ruotsalainen Tullinge SK, mutta sen jälkeen taas suomalaisia, Lammin Säkia ja Kalevan Rasti. Kärki oli aika hyvin hajalla, sillä neljässä minuutissa vaihtoi vain 24 joukkuetta. Sadas joukkue oli 9.36 perässä johtavaa. Moni suosikki menetti ilmeisesti mahdollisuutensa ainakin voittoon jo ensimmäisellä osuudella, sillä esim. edellisvuoden voittaja Halden SK oli 75. yhdeksän minuuttia kärjestä ja Tampereen Pyrinnön ero kärkeen oli 10.18, edellisvuoden kolmosen NTHI:n 10.38 sekä kahden vuoden takaisen Venla-voittajan ja edellisvuoden kakkosen OK Hedströmmen peräti 14.02. Hellekö virheetkin aiheutti, sillä maastossa tai rasteissa ei ollut mitään merkillistä? Syy taisi pikemminkin olla yhteispummaus toisia huippujoukkueita silmällä pidettäessä? Myöhemmin kärkipäähän sijoittuvista joukkueista Helsingin NMKY (Annamari Vierikko, myöh. Heikkinen) oli 3.38 johtavaa jäljessä 19:ntenä. Toisella 5,8 km:n osuudella kärki pummasi ja vaihtui. Maastossa eteni kaksi uutta kärkiryhmää. Niistä ensin vaihtaneeseen kuuluivat kevään Tiomilan voittaja IFK Södertälje, jota 9 sekuntia myöhemmin tuli Stora Tuna, askeleen perässä Kalevan Rasti, pari askelta siitä Rastikarhut (’lapsellinen virhe’ Marja Pyymäki sanoi harhailustaan ja johdon menestyksestä) ja Tullinge SK. Toisen ryhmän keulilla nelisenkymmentä sekuntia edellisistä vaihtoivat HNMKY (Marita Kymäläinen), Sundsvalls OK, Vakka-Rasti ja Tullinge SK. Vakka-Rastin entinen maajoukkuesuunnistaja Hanna Helin-Luotonen oli osuuden nopein. Toiseksi nopein puoli minuuttia hitaampana oli Haldenin Trine Antonsen, joka nosti joukkuettaan 61 sijaa 14:nneksi. Kolmannella 8,2 km:n osuudella HNMKY:n Ulla Mänttäri teki todellisen nappijuoksun, melkein lentäen. Hänen aikansa oli 58.06 eikä kukaan muu päässyt alle tunnin ja kaikki muut kärkijoukkueet viipyivät yli 1.05. Niinpä hän lähetti joukkueensa ankkurin Kirsi Tiiran (myöh. Boström) viimeiselle osuudelle yli 6 min. ennen Sundsvallia, jota 20 sekunnin sisällä seurasivat Tullinge, Rastikarhut, Kalevan Rasti ja Stora Tuna. Alussa takellellut Halden lähestyi edelleen kärkeä kovaa vauhtia, sillä jo kaksi kertaa Venlat voittanut (vv. 1986 ja 1988) Ragnhild Bente Andersen nosti joukkueensa jo seitsemänneksi 6.56 kärjestä häviten kuitenkin osuusajassa Mänttärille yli kolme minuuttia. Södertälje, Sundsvall ja Pyrintö lähettivät seuraavina ankkurinsa matkaan yrittämään joukkueensa pitämistä kymmenen joukossa. Kirsi Tiira, josta 10 vuotta myöhemmin tuli maailman mestari, oli siis edennyt jo kilometrin verran osuuden 6,4 km:stä, kun toiset vasta lähtivät hänen peräänsä. Niinpä harva epäili, etteikö hän myös tulisi maaliin ensimmäisenä. Mutta tiukalle veti. Heti ykkösellä hänelle sattui melkoinen, neljän minuutin pummi. Haldenin Venlat myös 2 kertaa voittanut Anne Line Nydal ajoi vimmatusti takaa, mutta matka loppui Kikan onneksi kesken ja etumatka riitti. Eroa oli maalissa vain 11 sekuntia. Tullingen Barbro Lönnkvist hävisi loppukiritaiston Nydalille 4 sekunnilla ja tuli kolmanneksi. Eija Koskivaara nosti Vakka-Rastin neljänneksi ankkuriosuuden kolmanneksi nopeimmalla ajalla. Yli neljäkymmentä sekuntia hänen jälkeensä tuli maaliin pääjoukon kirikisan voittanut Rastikarhujen Pirjo Mattila, jonka selkään puuskuttivat Stora Tuna, Slovan Praha (käytännössä Tsekkoslovakian maajoukkue), Södertälje, Sundsvalls OK ja Tampereen Pyrintö, jonka ero kärkeen oli 6.49. Osuuden nopein oli OK Hedströmmenin Kerstin Haglund. Raja-Jukolassa alkoi 7-vuotisen kiertonsa Venlojen uusi kiertopalkinto, kisakeskuksesta parinkymmenen kilometrin päästä, Ylämaalta, kotoisin olevasta spektroliitista tehty Helsingin Sanomien lahjoittama Venlan kivi.
Jukolan viesti – ankkurinahisteluaOK Tyr, Linköpings OK ja Tullinge SK olivat hiukan yllättäen parhaat kevään Tiomilassa. Kotimaisissa viesteissä parhaat olivat vaihdelleet kovasti. Selvää ennakkosuosikkia ei siten oikeastaan ollut. Miehet siis ottivat mallia naisista ja lähtivät matkaan ennen aikojaan runsaan 10 km:n osuudelleen. Aloitusosuudella yleensä huippujoukkueiden suunnistajat toisiaan syrjäsilmällä vartioiden pyrkivät välttämään virheitä ja tulemaan vaihtoon kärkijoukoissa, ei välttämättä ihan kärjessä. Niinpä usein ensimmäisinä tulee vaihtoon suunnistajia pienistä ja tuntemattomista seuroista, jotka panevat parhaansa aloittamaan. Joutsenossa tästä oli poikkeus, sillä kärjessä tuli erään voittajasuosikin NTHI:n Bo Engdahl, joka vielä oli minuutin karkumatkalla seuraaviin, jotka sitten olivatkin Ruokolahden Suunnistajien kakkosjoukkue, Uuraisten Urheilijat ja Kouvolan Rastin kakkonen. Suosikeista Halden SK on 17., IFK Södertälje 25., Bäkkelaget 40. ja Angelniemen Ankkuri 42. 4.04 NTHI:sta jääneenä. Toisella osuudella oli pituutta 12,5 km. Puolen yön hämärässä pummailtiin runsaasti ja ensimmäinen joukkue tuli vaihtoon vasta varttitunnin ratamestarin arviota myöhemmin. Se oli NTHI, mutta ei suinkaan I-joukkue, vaan Svein Erik Löken kakkosesta, joka oli ensimmäisessä vaihdossa ollut kuudes. Toinen norjalainen Nydalens SK vaihtoi toisena yhdeksän sekuntia myöhemmin. Kuusi sekuntia siitä jäi Espoon Suunta ja muutaman askelmitan lisää jäljessä tulivat Tampereen Pyrintö sekä Tullinge SK. NTHI:n ykkönen vaihtoi seitsemäntenä (+1.26), Angelniemen sijoitus oli 20. ja Bäkkelagetin 32. (+8.25). Reippaasti putosivat Halden, 45. (+10.35) ja Södertälje, joka oli 64. (+12.20).
Kolmannella, pimeimmällä osuudella oli mittaa runsaat 13 km. Siltä tuli ensimmäisenä Tullingen yöspesialisti John Fredlund. NTHI:n kakkonen oli edelleen tiukasti kisassa mukana ja vaihtoi 12 sekuntia Tullingen jälkeen, sekunnin ennen Nydalenia. Pyrintö oli neljäntenä runsas puoli minuuttia ja NTHI:n ykkönen viidentenä 2.19 kärjestä. Sitten seurasivat Angelniemi, HNMKY ja kärkeen palannut Halden. Bäkkelaget oli 31. ja Södertälje 34. lähes 12 minuuttia Tullingesta. Neljäs osuus oli kisan pisin, 16 km, nousua optimireitillä oli yhteensä ennätykselliset 735 metriä ja vaativuutta muutenkin yllin kyllin. Kärkijoukkueet vielä taivalsivat osan reitistä kesäyön hämärässä. Ensimmäisenä vaihtosuoraa viiletti Angelniemen Markku Kaartinen kannoillaan Haldenin Petter Thoresen. NTHI:n ykkönen oli kolmantena 9 sekuntia Kaartisesta. Neljäntenä vaihtoi tasan minuutin Angelniemelle jääneenä Nydalen ja heti sen perään Bäkkelaget. Kun näihin vielä lisätään pikku hiljaa kymmenen joukkoon hivuttautuneet seuraavien sijojen HNMKY, Ockelbo, IFK Göteborg ja Majornas IK, tutut nimet olivat koossa. Kovaa vauhtia kärkisijoja lähestyivät Ikaalisten Nouseva Voima (20.) ja IFK Södertälje (27. +4.59), jolla erityisesti oli vahva kolmikko jäljellä olevilla osuuksilla. Kärki siis tiivistyi merkittävästi. Tullingen ja Pyrinnön viestittäjille sattui huono päivä ja heidän joukkueensa putosivat kauas. NTHI:n Björn Haavengen tuli ensimmäisenä viidenneltä 11,5 km:n osuudelta ja toisena 29 sekuntia myöhemmin kovan nousun tehnyt, Iso-Syötteen aloitusosuuden nopein Ikaalisten Kari Paavola. Angelniemen viestinviejälle oli sattunut pikkupummeja ja hän vaihtoi kolmantena puolisentoista minuuttia NTHI:stä. Neljäntenä tuli toisesta osuudesta lähtien kovaa nousua tehnyt Gävle OK ja pian sen jälkeen jyväskyläläinen Suunta -941 sekä Majorna. Siitä alkoikin kovien ulkomaalaisjoukkueiden jono; Nydalen, Södertälje, Bäkkelaget, OK Hedströmmen, Halden, Göteborg, IK Stora Tuna jne. Oli siinä kolme suomalaisjoukkuetta todella kovassa puristuksessa. HNMKY ja Ockelbo viipyivät lähes 10 min. parhaita enemmän ja putosivat.
Ratamestari oli suunnitellut kaksi viimeistä osuutta lyhyiksi noin 8 km:n hajontapariksi. Kuudennelta osuudelta rynnisti kärjessä 7 sekunnin välein suomalaispari Angelniemen Petri Laaksonen – Ikaalisten nuori Severi Eerola, jotka olivat edenneet maastossa vuorovedolla, kun heille oli osunut täysin sama hajonta. Kaksi ja puoli minuuttia heidän jälkeensä saapuivat peräkkäin NTHI:n ykkös- ja kakkosjoukkueet, joilla kuitenkaan ei ollut ollut sama hajonta. Heitä seurasivat Södertälje (+2.50), Bäkkelaget (+3.32), S-941 (+3.48), Majorna (+4.57), Stora Tuna (+5.39) ja kymmenentenä Halden 7,5 minuuttia Angelniemestä. Ankkuriosuuden lyhyydestä johtuen saattoi uumoilla, että kisa ratkaistaan edellisen vaihdon neljän, viiden ensimmäisen kesken, sillä tuskin ne kaikki pummaavat yli 3 minuuttia. Väliaikatiedot kertoivat, että Angelniemen Jarmo Reiman eteni kärjessä, joskin NTHI-ykkösen Håvard Tveite oli saavuttanut häntä vähän. Reiman pummasi kuitenkin helpon tuntuista toiseksi viimeistä rastia ja Tveite tuli rastipukille leimaamaan aivan yhtä aikaa. Vaikka leimasimia oli useita, syntyi pieni tönäisymaaottelu. Kun viimeinen rasti ei tuottanut kummallekaan vaikeuksia, NTHI:n Tveite rynni voittajana maaliin, kuusi sekuntia perässään pettynyt Reiman huultaan pidellen. Södertäljen Michael Wehlin saavutti kärkiparia vähän ja eroa oli maalissa Tveiteen 13 sekuntia. Stora Tuna nousi neljänneksi, Bäkkelaget oli viides, Ikaalinen taipui kuudenneksi puolitoista minuuttia voittajasta ja siitä oli yli kolme minuuttia Suunta -941:een, jota parinkymmenen sekunnin päässä seurasivat Halden, Majorna sekä Göteborg, joka jäi voittajasta 5.10. Edellisen vaihdon kolmonen, NTHI:n kakkonen, putosi 19:nneksi, mutta muuten muutokset olivat pieniä. Norjalaisvalta jatkui siis Jukolassa, vaikka seura vaihtuikin. Vaikka kärkijoukkueille tulikin pummeja, mutta kun sää oli koko ajan kaunis eikä kilpailijoiden vauhtia hidastanut, ratamestarin aika-arvio oli hiukan optimistinen, sillä voittaja käytti 44 minuuttia arvioitua enemmän. Aika-arviot perustuvat yleensä järjestävän seuran koejuoksijoiden tuloksiin. Niitä sitten korjataan verraten heidän puhdasta vauhtiaan huippujen vauhtiin muissa kilpailuissa. Jos kärjessä pummataan runsaasti ja kärki vaihtuu koko ajan, lopputulosta on vaikea ennakoida. Usein joukkueet viipyvät arviota kauemmin, mutta onpa toisinkin päin ollut jopa yli 20 minuutin eroja.
7. Suunta –941 1 9.04.08, 8. Halden SK 1 NOR 9.04.27, 9. Majornas IK SWE 9.04.35, 10. IFK Göteborg SWE 9.04.48, 11. Trollhättans SOK 1 SWE 9.07.45, 12. Kangasalan Kisa 1 9.07.49, 13. Gävle OK 1 SWE 9.07.57, 14. Nydalens SK 1 NOR 9.10.32, 15. Helsingin NMKY I 9.10.35,
Jukolan sanoma:Satavuotias on tarina Päivälehden taistelusta suomalaisen sananvapauden puolesta, satakunta vuotta on Helsingin Sanomat kasvattanut Suomen suurimmaksi sanomalehdeksi.
|
 PerustiedotPäivämäärä: PäätoimihenkilötKilpailun johtaja: TuloksetKartat
Kuvia
|
||||||
