Kaupallisuus

Kaukametsäläiset linjasivat jo varhain, että pääasia Jukolassa on kilpailu, eivät oheistoiminnot tai markkinat. Niinpä viestiä on tässä suhteessa ”kehitetty” vain varovasti, pienin askelin. ”Pahalle”, jos asiaa niin kutsuu, on kuitenkin jouduttu antamaan pikkusormi, mutta tarkoin on pyritty huolehtimaan, ettei se vie koko kättä. Jotkut ovat haikailleet paluuta 1950- tai 1960-luvulle. Siinä olisi varmasti oma nostalginen hohtonsa, mutta paljonkohan Jukolassa olisi osanottajia, jos kartat olisivat esim. ilman täydentäviä maastotöitä mustavalkoisia peruskartan kopioita, joista voisi puuttua esim. uusi, hyvin oleellinen metsäautotie, jonka jotkut vahingossa löytävät, jotkut ei, ravintolassa olisi vain kaurapuuroa, hernekeittoa ja kahvia, väliaikarastilta kuuluttaja kertoisi 90 kilpailijan sen juuri ohittaneen, mutta vain kolmen numerot saatiin talteen tai tulokset taulun jälkeen näkisi vasta Suunnistajan liitteestä joulukuussa tms.? Vanhoja aikoja on kiva muistella, mutta niihin ei ole enää paluuta.

Kun kaikki em. ja monet muut asiat toteutetaan nykysuunnistajien vaatimusten mukaan, niille täytyy löytää maksaja. Erityisesti uusi tekniikka on lisännyt kuluja runsaasti. Järjestäjä joutuu hakemaan maksajia ulkopuolelta. Osanottomaksuja kun ei paljon voi nostaa, vaikka ne ovatkin varsin kohtuulliset esim. hölkkiin ja moneen muuhun verrattuna. Suunnistajat ovat hyvin rahan päälle ymmärtäviä.

Osanottomaksuilla kilpailijamaksujen jälkeen katetaan nykyisellään vain noin 30 % kuluista.

Ravintolasta, majoituksesta ja pysäköinnistä syntyy yhteensä saman verran. Loppu on järjestäjien kerättävä muualta ja yhteistyökumppanit ovat siten erittäin tärkeitä.

Mainonta

Aiempina vuosikymmeninä taloudellinen yhteistyö liike-elämän kanssa tarkoitti lähinnä ilmoitusta käsiohjelmassa tai aitamainoksena sekä eräiden tarvittavien materiaalien ja tarvikkeiden saamista alennuksella tai joskus jopa lahjoituksina. Ne eivät enää riitä kattamaan kuluja.

Kaupallisuus pyritään kuitenkin pitämään mahdollisimman pienenä ja toteuttamaan niin, ettei se pahasti ärsytä. Uusissa asioissa ollaan korvat tarkkoina. Mm. kuulutuksen varsinaista äänimainontaa ei ole ja videotaulullakin se on rajoitettu osuustukijoiden muutamaan spottiin. On hyvä muistaa, että hyväntekeväisyyttä ei yritysmaailmassa (ainakaan enää) ole. Tukijoiden on saatava vastikkeensa, edes vähän, Jukolassakin.

Yksittäiselle Jukolan kävijälle kaupallisuus näkyy aitamainoksina ja ilmoituksina käsiohjelmassa ja kisalehdessä sekä yrityskylänä/myynti- ja esittelypaikkoina. V. 1999 lähtien osuudet on nimetty tukijan mukaan. Yleisörastit saatetaan ihan kuulutuksen helpottamiseksi ristiä myös ko. osuuden tukijan mukaan. Osuustukijoiden ja alusta asti mukana olleen taustajärjestäjän Helsingin Sanomien sopimukset sisältävät myös määrätyn, hyvin rajallisen näkyvyyden videotaululla. V. 2003 alkaen näissä tiedotteissa sallittiin myös ääni säänneltynä.

Puolustusvoimat on ollut vuodesta 2005 päätukijana ja saa sen mukaisen näkyvyyden.

Yrityskylään olisi tulossa monenlaista rihkaman myyjää pilvin pimein. Mukaan pääsevät kuitenkin vain selvästi kilpailijoille ja kisayleisölle tarpeelliset palvelut sekä rajoitetusti kisapaikkakunnan muutkin yrittäjät. Tivolia ei haluta eikä laajamittaisia herätyskokouksiakaan. Tanssikaan ei kisayleisöä innosta.

Olutteltta

Eräänä kaupallisuuden ja nykyajan ilmiönä voidaan pitää oluttelttaa, mallasrastiksikin kutsuttua. Se oli ensimmäisen kerran Luostolla v. 1994. Sitä ovat jotkut voimakkaasti vastustaneet. Myönteisiäkin puolia voidaan sen puolesta esittää. Vähäisin niistä ei ole järjestäjän saama tulo. Se on ollut 7- 75% koko tapahtuman tuotosta. Ärsyttävyyttä pyritään pienentämään sijoittamalla teltta sivulle, pois silmistä, usein pesupaikan luo. Sinne ei poiketa, sinne on mentävä.

Pysäköinti

Pysäköintimaksuja on joskus kritisoitu. Järjestäjä kuitenkin maksaa alueista vuokraa maanomistajille, rakentaa siltoja, rumpuja, liittymiä ja ajouria tai ainakin vahvistaa niitä, hankkii lupia ja liikennemerkkejä ja ohjaus vie paljon työvoimaa (yl. yli 100 henkeä). Pysäköinti ei ole järjestäjille tuottoisa business. Ja onhan pysäköintimaksu myös pääsymaksu, jota erillisenä ei ole yleisöllekään.

Kunnat

Järjestäjäseutujen kunnat ovat yleensä tukeneet eri tavoin tapahtuman järjestämistä, koska hyvin hyödynnettynä Jukolasta saa paikkakunnalle melkoisen näkyvyyden ja syntyyhän tapahtumasta erilaista liikevaihtoa seudun yrittäjille. Juvan kunnan johtaja Heikki Laukkanen lausuikin v. 1990 Juvan Jukolan jälkeen: ’Kunta ei mistään saa Jukolaan satsaamillaan rahoilla vastaavaa näkyvyyttä ja hyötyä.’

Markkinointi

Syksyllä 2007 suunnistuksen päätapahtumat, Jukola sekä FIN5- ja Kainuun Rastiviikot palkkasivat yhteisen markkinointipäällikön, jonka tehtävänä on hankkia ja pitää yhteyttä yhteistyötahoihin, kilpailijoihin jne. sekä kehittää tapahtumia. Markkinointihenkilö pyrkii hankkimaan valtakunnallisia ja pitkäaikaisia kumppaneita, joita järjestäjien paikallinen toiminta täydentää. Eri vuosien järjestäjien sekä Suunnistusliiton ja Kaukametsäläisten ohjausryhmä koordinoi markkinoijan ja eri järjestäjien toimintaa.

Jukolan järjestäminen on seuroille enemmän kunnia-asia (’Jos suunnistuksessa aikoo tehdä jotakin suurta, se on järjestää Jukola’ perusteli eräs viestin hakija) kuin rahasampo. Kuitenkin, jotta Jukolalle löytyy jatkossakin järjestäjiä, järjestäjien täytyy suuren haasteen toteutumisen ilon lisäksi saada jotakin konkreettistakin, ts. tuottoa. Johtoryhmä pyrkii maksuja ja kaupallisuustekijöitä säätelemällä siihen, että järjestäjä saisi edes 2 euron korvauksen työtunnilta. Se ei ole paljon. Säällä ja sijaintipaikalla on varsin suuri merkitys tulokseen. Viimeisten 20 vuoden aikana tapahtumaa ei ole kertaakaan järjestetty tappiolla, vaan lopputulokset ovat osoittaneet tuoton olleen 0,15-2,5 euroa työtunnilta. Sitä ei kenenkään tarvitse kadehtia.