Luonto
Suunnistajilla on pitkät perinteet hyvästä yhteistyöstä maanomistajien, metsästäjien, luontoharrastajien ja ympäristöviranomaisten kanssa. Suunnistuskilpailujen järjestäminen ei perustu jokamiehenoikeuteen, vaan Jukolan viestin pitämiseen pyydetään kaikilta kilpailualueen maanomistajalta lupa ja yhdessä maanomistajan kanssa järjestäjät sopivat toimenpiteistä, joiden avulla maanomistajan omaisuus (pellot, taimikot yms.) sekä maaston arat alueet voidaan suojella.
Metsästysoikeuden haltijoilta tulee olla luvat jo kilpailun hakuvaiheessa. Metsästäjien kanssa vaihdetaan tietoja maastossa sijaitsevista riistan vasomis- ja oleskelualuista, jotta ne voidaan sijoittaa ratasuunnitelmien ulkopuolelle. Suurissa tapahtumissa, kuten Jukolan viestissä, hirvet ja peurat ajetaan ennen kilpailua pois kilpailumaastosta yhdessä maanomistajien ja metsästysoikeuden haltijoiden kanssa, mikäli sitä pidetään tarpeellisena.
Varhaisessa vaiheessa tehdään tapahtuman ympäristöohjelma ja teetetään luontoselvitys, jotka ohjaavat toimintoja.
Luontoharrastajien kanssa tehdään yhteistyötä kartoitettaessa harvinaisten kasvien esiintymät, linnunpesät ja muutoin arat luontokohteet. Ratasuunnittelulla ohjataan kilpailijat pois herkiltä alueilta ja tarvittaessa luontokohteet merkitään maastossa ja kartalla kielletyiksi alueiksi. Havaitut lintujen pesät sekä harvinaiset kasvit ja –esiintymät suojanauhoitetaan.
Jukolan viestin järjestäminen edellyttää myös paikallisten ympäristöviranomaisten hyväksyntää järjestelyille. Saniteetti- ja ravintopalvelut sekä jätehuolto ovat aina viranomaisvalvonnan piirissä. Mikäli kilpailualueella on merkittäviä luontokohteita, ollaan myös maastonkäytön osalta ympäristöviranomaisten kanssa yhteistyössä.
Kilpailujärjestäjien perusohjeena on Suomen Suunnistusliiton julkaisema Suunnistuskilpailujen ympäristöohje, joka on kaikkien saatavilla Suunnistusliiton verkkosivuilta: www.suunnistusliitto.fi
Jukolan viestin ympäristövaikutuksista on tehty useita luontoselvityksiä ja tunnuksena toiminnan onnistumisen on Jukolan viesti palkittu ympäristöviranomaisten toimesta esimerkillisestä ympäristön huomioonottamisesta massatapahtumassa.
Luontoselvitykset
Taustaa suunnistuskilpailujen luontoselvityksistä
Silloin tällöin on esitetty oletuksia ja väitteitä suunnistustapahtumien luontoon jättämistä jäljistä, jopa vahingoista. Jukolan viestien järjestäjät ovat itse tehneet useasta viestistä selvityksiä tapahtuman vaikutuksista ja luonnon toipumisesta. Suunnistuskilpailujen vaikutusta kasvillisuuteen ja eläimiin on tutkittu paljon 1970-luvulta lähtien.
Kotimainen merkittävä ulkopuolinen tutkimus on tehty 3-vuotisena seurantana FIN5-rastiviikon osakilpailusta Vihdin Salmissa 1988-90 (Jukka Pehkonen – Katariina Vainio-Mattila Suunnistuskilpailun vaikutus kasvillisuuteen rastipisteiden lähiympäristössä, Loppuraportti 1990). Ruotsissa tehtyjä tutkimuksia on esitetty mm. Kardell Vegetationsslitage i samband med orienteringstävlingar , Cederlund ym. Orienteringtävlingarnas påverkan på älg och rådjur sekä Sennstam Orienteringssportens påverkan till djurlivet.
Useasta Jukolan viestistä on tehty pieniä selvityksiä mm. jälkien palautumisesta, mahdollisista taimikkovahingoista ja vaikutuksista riistalintuihin. Vaikutukset on kaikissa tapauksissa todettu pieniksi. Lintujen kohdalla niitä ei ole todettu lainkaan (mm. Jurvan ja Kytäjän havainnot). Kytäjä-Jukolan 2010 luontovaikutuksista tehdään monivuotinen, laajempi selvitys, josta saatanee myös lintutietoja. Merkittävin suunnistuksen ympäristövaikutuksia koskeva tutkimus tehtiin 3-vuotisena seurantana v. 1995 Jukolan viestistä Sipoossa. Tutkimuksen teki ulkopuolinen asiantuntijaryhmä.
Jukola 1995 – luontoselvitys
Vuonna 1995 pidetyn Jukolan viestin vaikutuksista tehtiin luontoselvitys. Aloitteen tekijöinä tutkimuksen suorittamiselle olivat suunnistajat eli Jukolan viestin oikeuksien omistaja Kaukametsäläiset sekä vuoden 1995 Jukolan viestin järjestäjäseurat Keravan Urheilijat ja Sibbo Vargarna.
Tutkimuksen lopputulosten yhteenveto:
- kilpailu aiheutti voimakasta mutta suppea-alaista kasvillisuuden ja maaperän kulumista. Sitä näkyi välittömästi kilpailun jälkeen noin 0,5%:lla kilpailualueesta (8 km2)
- syyskuussa 1995 määrä oli laskenut 0,3%:iin, kesäkuussa 1996 noin 0,15%:iin ja kesän 1996 kasvukauden jälkeen runsaaseen 0,1%:iin
- alueen runsas (muu kuin suunnistuksen) jälkikäyttö häiritsee kasvillisuuden palautumista ja tutkimusta
- ratamestarien rata- ja suojelualuesuunnitelmissa oli onnistuneesti rajattu pois kielletyiksi alueiksi useita herkimpiä luontotyyppejä, esim. kosteikkoja, lehtoja, puronrantoja jne. sekä ohjattu eräissä kohdin kulku viitoitetuille reiteille ja purojen ylityksissä silloille
- karut metsätyypit jäkälineen ja sammalineen osoittautuivat herkimmin vaurioituviksi ja niiden palautuminen voi kestää vuosikymmeniä. Rehevät puolukka- ja mustikkatyypin metsät sietävät kulutusta huomattavasti paremmin ja niiden palautumiskykykin on parempi. Kosteikkotyyppiset alueet ovat sitä herkempiä kulutukselle, mitä kosteampia ne ovat
- jyrkät kalliot ja metsärinteet kärsivät paikoin voimakkaasti kulutuksesta ja palautuminen on hidasta. Sitä hidastaa vielä myöhempi veden valuma
- pääratamestarin asenteella ja ympäristön huomioon ottamisella on suuri merkitys siihen, kuinka voimakkaita ja pitkäaikaisia jälkiä kilpailualueelle jää. Tutkijat kiittivät v. 1995 viestin pääratamestarin luontoystävällisyyttä.
Yksittäisenä havaintona voidaan todeta yhdessä lintuharrastajien kanssa kilpailun jälkeen, että pesintä oli onnistunut kaikissa tavatuissa alueen pesissä.
Tutkimuksen perusteella Jukolan viestin johtoryhmä päätti kieltää piikkareiden käytön kokonaan Jukolan ja Venlojen viesteissä.
Jukolalle viranomaisten myöntämä ympäristöpalkinto
Etelä-Savon ympäristökeskus myönsi vuoden 2003 Jukolan viestille Etelä-Savon vuoden 2004 ympäristöpalkinnon. Palkitsemisperusteena oli ympäristövaikutusten poikkeuksellisen hyvä huomioonottaminen massatapahtumissa.
” Sulkavalla kesäkuussa 2003 juostu Jukolan viesti oli poikkeuksellisen hyvin järjestetty massatapahtuma – myös ympäristövaikutusten kannalta katsottuna. Kahden päivän aikana tapahtumaan osallistui lähes 30 000 ihmistä. Tällainen ihmismäärä jättää jälkeensä paljon jätettä, liikkuminen syö energiaa ja maasto pyrkii kulumaan. Kilpailualue pystyttiin pitämään koko ajan varsin siistinä. Käytettyjen materiaalien kierrätys ja uudelleen käyttö oli tarkkaan mietitty etukäteen. Myös maaston kulumisesta aiheutuvat haitat pystyttiin pitämään hallinnassa, koska mm. luontoarvot oli selvitetty etukäteen ja näin ollen ne voitiin ottaa järjestelyissä huomioon.”
Palkitsemisen arvoisen tapahtuman järjestivät Sulkavan Urheilijat -41, Juvan Urheilijat ja Olavin Rasti Savonlinnasta.
