Radio ja TV

Juttu perustuu historia-asioissa osittain Pekka Oksalan aineistoon. Mielipiteet ja arviot radio- ja tv-lähetysten lähimenneisyydestä, nykytilasta tai tulevaisuudesta eivät kuitenkaan ole hänen esittämiään.

Radioinnin tilanne muuttui oleellisesti Ylessä tapahtuneiden muutosten ansiosta vuonna 2007. Historian tallentumisen vuoksi varhaisempi tieto on kuitenkin jätetty seuraavassa olemaan.

Radio

Jukolan viesti on nimenomaan radionomainen tapahtuma, parhaimmillaan läpi yön kestävässä muodossaan. Tätä mieltä ovat edelleen kymmenettuhannet radion kuuntelijat (joista pääosa ei itse ole suunnistajia tai heidän läheisiään), jotka mökeillään ja kotonaan seurasivat kevätkesän suurta seikkailua – ja haluaisivat tehdä sen edelleen. On sääli, että koskaan ei tehty kuulijatutkimuksia, joten kuulijoiden (ilmeisesti varsin huomattava) määrä ei ole tiedossa. Seuraajien muistissa ovat vielä selostajien kuiskaavat äänet rasteilta ja johtavan joukkueen tuloa edeltävä kihelmöivä jännitys, erityisesti valokeilojen näkymistä odotellessa. Monet muistavat myös, kun suunnistajat rastin ohi juostuaan lähestyivät sitä ”väärästä” suunnasta ja juoksivat pimeässä naisselostajan kumoon.

1960-luvulla lähetykset olivat pääasiassa välähdyksiä lähdöistä, vaihdoista ja maalista. Paimiossa v. 1972 Jukolan radiolähetys kesti kuitenkin pari tuntia yli puolen yön. Pekka Oksalan kollegana oli legendaarinen jääkiekkoääni Aulis Virtanen Turusta ja avustajana hääri tuleva Kansainvälisen Jääkiekkoliiton varapuheenjohtaja Kalervo Kummola.

Seuraavana vuonna eli 1973 Hämeenlinnassa myös Ylen väki joutui kovalle koetukselle, kun kisapaikka muuttui muutamassa päivässä Lopen Räyskälästä kaupungin reunalle Miemalaan. Syynähän oli karttateknisten lakko. Ennakkokäynnit jäivät vähiin eikä pieniltä kommelluksilta vältytty. Ruotsinkielisen radion selostajavirtuoosi P.H.Nymanilla – sittemmin Porvoon kaupunginjohtaja ja kansanedustaja – oli vaikeuksia löytää sysimustassa yössä I-osuuden radiorastia. Lähetys siirtyi ajallaan metsään, mutta P.H. ei suinkaan jäänyt sanattomaksi, vaikka rastista ei ollut tietoakaan. Nyman kuvaili kadehdittavalla sanankäytöllään pimeää yötä ja otsalamppujen kiiltomatoidylliä, loppuhuipennuksena rastivalojen kimallus. Ne tosin osoittautuivat aamun valjettua ja lähempää katsottuina Miemalan Esson mainosvaloiksi!

Tammisaaressa 1976 radio teki lopullisen läpimurtonsa kesäkuuntelijoiden sydämiin; Ruotsin Tiomilan mukaisesti lähetys jatkui läpi yön. Tällaiseen lähetysvirtaanhan Suomessa oli silloin totuttu vain juhannusöisin. Kerrotaan, että itse Ylen pääjohtaja Erkki Raatikainen oli tuonut ilmi, vaikka silloinkin rahat olivat tiukalla, että Jukolan kaltaisen ruumiinkulttuurin vuoksi kanavat kannattaa pitää auki läpi yön. Yle-historiaa tehtiin 1977 Ruokolahdellakin. Eri kanavilla radio- ja tv-lähetyksiä tuli Jukolasta yhteensä 25 tuntia.

Radion suomenkielisen selostajajoukon ytimen muodostivat Voitto Raatikainen, Antero Viherkenttä ja Pekka Oksala. Mukana olivat useina vuosina myös suolahtelainen Erkki Kumpunen ja rovaniemeläinen Esko Kähkönen, kumpikin kokeneita radioääniä ja raudanlujia mäkihypyn asiantuntijoita kv. mäkituomareina. Helsingin päässä Jukola-öitä valvoivat musiikin kera yleensä Raimo Häyrinen ja Juhani Sipilä, radiolegendoja hekin.
Jatkossa Jukola-selostajien joukkoon liittyi nuorempaa polvea, kuten Jarmo Lehtinen, Hilla Blomberg ja Pertti Tapola. Muutamana viime vuonna olemme kuulleet myös Nina Vanhatalon ääntä.

Ruotsinkielisen radion värikkään ja sanavalmiin selostajajoukon ytimen muodostivat vuosikaudet Christer Bonn, Caj Stålström, Björn Federley ja Bror-Erik Wallenius. Viime vuosina äänessä ovat olleet mm. Jörgen Nyman, Johan Portin ja Leif Lampenius. Ruotsinkieliset lähetykset ovat viime vuosina olleet suomenkielisiä laajemmat!
Jukolan yön radiointia pidettiin jo perinteenä, kun tilanne uuden vuosituhannen alussa yht’äkkiä muuttui. Keväällä 2000 Yle ilmoitti, että Joensuun Jukolasta tulee lähetyksiä vain 5 minuuttia kerran tunnissa sekä välähdykset muun ohjelman seassa lähdöstä, vaihdoista ja maaliin tulosta. Suomalaiskuljettajien menestys F1:ssä ja ralleissa sai Ylen panostamaan niihin eikä kiristynyt talous sallinut enää kaikkea. Asiaa on yritetty muuttaa, tuloksetta. Osasyy Jukola-lähetysten kalleuteen oli se, että tekniikan parantuessa vuosi vuodelta pyrittiin yhä kattavampaan tapahtuman seurantaan, mikä aiheutti lisäkuluja.

Tilanne oli muuttunut muutamassa vuodessa, sillä Vehka-Jukolan edellä Voitto Raatikainen kutsui Jukolan yötä ’Radio Suomen lippulaivaksi’ (Urheilulehti 5.1992), joka on erityisen rakas radion väelle monestakin syystä. Hän kutsui myös Jukolan yötä radion erikoisherkuksi, jonka kanssa samaan makuelämykseen ei ruudussa ylletä. ’On oltu järjestäjien kanssa kehittämässä yhteistuotetta ja siinä on onnistuttu.’

Kun nyt molemmankieliset lähetykset hoitaa n. 6 henkilöä, koko yön lähetys kenties hiukan ’riisuttuna’ maastoselostuksineen nykytekniikalla vaatisi ihmisiä saman verran lisää, muttei kalliita lähetysautoja tms. Kysymys ei siten ole kovin suuresta summasta, vaikka yö- ja sunnuntaityöstä onkin kyse. Ja järjestäjät ovat valmiit antamaan kaiken sen avun, minkä Yle sopimustensa sallimana voi ottaa vastaan.

Paikallisradioilla on jo kauan ollut suuri merkitys kisaa edeltävien tapahtumien ja tunnelmien välittäjänä kisaseudulla sekä erityisesti tuloliikenteen seuraajana ja mahdollisista poikkeustilanteista tiedottajana.

Kaupalliset radiot eivät ole ainakaan toistaiseksi nähneet Jukolan yötä tarpeeksi puoleensavetävänä, että olisivat halunneet tulla mukaan koko yön kestävään tapahtumaan.

Internet-aikakaudella ovat nettipalvelut osaltaan alkaneet korvaamaan perinteistä radiotoimintaa. Nykytekniikka mahdollistaa kilpailuselostuksen jakamisen tietoverkon avulla kaikkialle maailmassa. Vuodesta 2004 alkaen on kilpailun kuulutus on ollut kuultavissa netissä.

Lapuan v. 2007 Venlan viestin ratkaisukohtia Jukolaa koko yötä seurattiin Radio Suomessa. Olipa paikalla toimittaja tekemässä haastattelujakin. Käytäntö on siitä lähtien jatkunut samanlaisena. Kiitoksia radion palaamisesta Jukolan yöhön on saatu paljon. Tuhannet ihmiset valvovat kesäistä yötä ja kuuntelevat Jukolan tapahtumia

Kuva. Ohjelmatarjonta Pyhä-Luosto Jukolassa 1994.

TV

Yle-tv:n puolella ensimmäiset, mustavalkoiset jälkilähetykset (10-15 minuuttia) Jukolasta nähtiin 1960-luvun puolessa välissä. Tekijöinä olivat Juha Jokinen ja Seppo Kannas. Juha Jokinen oli mukana moneen kertaan vielä seuraavillakin vuosikymmenillä ja hänen mainiota, kuiskaavaa Jukola-raportointiaan rasteilta matkittiin mm. tv:n hupiohjelmissa.

Televisio oli myös mukana Tammisaaren yössä 1976 ja Yle teki tunnin pituisen koosteen. 1980-luvun alkupuoli oli tv-Jukolankin kulta-aikaa. Noin tunnin otsikkolähetykset saatiin mm. 1982 kuraisesta Kytäjän korvesta, 1984 Vierumäeltä, 1985 Laitilasta jne. Tahti jatkui samana seuraavallakin vuosikymmenellä, tosin yhä enemmän kevyemmällä kalustolla tehtyinä 30-50 minuutin jälkikoosteina Jukolasta sunnuntai-iltana ja pidennettynä välähdyksenä venloista lauantain urheiluruudussa.
Vuonna 1995 Sipoon osin suorat lähetykset raskaalla kalustolla sitoivat useita kymmeniä teknisen puolen henkilöitä ja ulkolähetysauton useaksi päiväksi pois muusta ohjelmatoiminnasta. Tiukentuneessa taloustilanteessa satsaus lienee herättänyt yhtiössä jälkikeskusteluja varsinkin, kun eräät muut kesätapahtumat tunsivat itsensä sijaiskärsijöiksi.

Siuntion Juhla-Jukola 1998 oli kuitenkin Ylen tv-urheilun ohjelmallisesti kunnianhimoisin ja katsojapalautteenkin mukaan onnistunein Jukola-tuotanto. Sunnuntai-illan tunnin pituista, osin historiaakin kuvaavaa Pekka Oksalan tekemää koostetta seurasi lähes 800.000 suomalaista; katsojaluku, jota vain harvat ohjelmat tätä nykyä saavuttavat.

Siirryttyään radiosta televisioon, Antero Viherkenttä teki useana vuonna 1990-luvulla Jukola-lähetykset. Nyt ”Vipu” on eläkkeellä, mutta häntä on kuultu viime vuosina kenttäkuulutuksessa ja videotaulun selostuksissa maastorasteilta.

Ruotsinkielinen urheilukanava FST on erityisesti kunnostautunut muutamaan kertaan Nuorten Jukolan tunnelmien välittäjänä. Yle teki myös erinomaisen koosteen v. 2003 Nuorten Jukolasta, jonka se saattoi kuvata melkein omalta Helsingin Pasilan pihaltaan.

Ylen toimintakäytäntöön on kuulunut tehdä lähetyssopimus vasta aivan tapahtuman edellä. Järjestäjät eivät siten ole voineet markkinoinnissaan juurikaan hyödyntää mahdollista tv-näkyvyyttä. Osin tästä syystä, mutta pääasiassa siksi, että videotaululle on joka tapauksessa tuotettava asiantuntijavoimin kuvaa, jota Yle ei tuota, Joensuun Jukolan järjestäjät tekivät talvella 2000 Tv-nelosen kanssa sopimuksen televisioinnista ja videokuvan tuottamisesta. Vuonna 2001 ei koko yön televisiointia ollut.

Vuosina 2002-2005 yhteistyökumppanina kummankin kuvan tuotossa on ollut Urheilukanava. Se näkyi kuitenkin vain digi- ja kaapeliverkoissa. Kanavan mukaan katsojia oli kuitenkin hyvin. Vuonna 2006 kanavana oli Nelonen. 2007 lähtien kanavana oli jälleen Urheilukanava.
Digi-tv toi Jukolan seuraamisen kaikkien ulottuville ja katsojamäärät kasvoivat merkittävästi. TV-lähetys on ollut useita vuosia nähtävillä myös netissä. Yle on viime vuosina lähettänyt 30-50 minuutin koosteen seuraavana viikonvaihteena ja sekä se että MTV3 ovat lähettäneet lisäksi uutisvälähdykset.
Vaikka vuoden 2010 Jukolan lähetyksistä oli sopimus Urheilukanavan kanssa, sillä tapahtuneet muutokset tekivät Jukolan lähettämisen sitä käyttäen mahdottomaksi. Neuvottelut Ylen kanssa johtivat 1-vuotiseen sopimukseen talvella 2010. Sekä Venlojen että Jukolan viestit televisioitiin suorina Ylen kanavilla. Lähetykset olivat lisäksi näkyvillä Ylen Areenassa kuukauden ajan. Niinpä nekin, jotka olivat Kytäjällä, saattoivat kotioloissa helposti seurata, mitä paikan päällä ja maastossa oli tapahtunut.

Yle myös välitti saman kuvan internetiin kymmenissä maissa seurattavaksi. Kun yhteistyöhön oltiin molemmin puolin tyytyväisiä, Ylen Jukolan tv-sopimusta jatkettiin syksyllä 2010 koskemaan kolmea seuraa vuotta.

Kuvan tuottaminen kilpailukeskuksen screenille maksaa järjestäjille melkoisen määrän euroja. Vaikka samaa kuvaa voidaan välittää tv:hen, sen lähetys ei juurikaan kompensoi kustannuksia, sillä suunnistus ei ole laji, josta kanavat kilpailevat ja maksavat korvauksia.

Kuvan tuottaminen kilpailukeskuksen screenille maksaa järjestäjille melkoisen määrän euroja. Vaikka samaa kuvaa voidaan välittää tv:hen, sen lähetys ei juurikaan kompensoi kustannuksia, sillä suunnistus ei ole laji, josta kanavat kilpailevat ja maksavat korvauksia.

Ylen Teksti-tv on parikymmentä vuotta pitänyt sen seuraajat varsin hyvin tapahtumien ja tilanteen tasalla. Tehtävästä vastasi pitkään Juha Alanen, nyt jo eläköitynyt entinen juniorisuunnistaja. Jukolan tietojärjestelmästä on suora liitäntä teksti-tv:lle. Suorat tv- ja internet-lähetykset ovat hiukan syöneet teksti-tv:n kakkua, mutta toisaalta radion vähentyneet lähetykset ovat lisänneet sen merkitystä erityisesti siellä, missä Urheilukanava ei ole näkynyt tai internet ollut saatavilla.
Jukolan media-ääneksi on henkilöitynyt Pekka Oksala, suunnistuksen Suomen mestari sarjassa H18 mallia 1960. Hänen seuransa oli ensin Joutsenon Kullervo ja sitten S-57 Lappeenrannasta. Hän on ollut Jukolassa mukana v. 1958 lähtien, ensin kilpailijana, sitten myös lehtitoimittajana, radion (25 kertaa) ja tv:n (9 kertaa) selostajana, yhden kerran kisakuuluttajanakin (1971). Pekka jäi keväällä 2004 Ylestä eläkkeelle.

Suunnistuskokemusta on myös monien muistamalla Hilla Blombergilla, joka on osallistunut sekä Venlojen juoksuun että -viestiin Kankaanpään Suunnistajien väreissä. V. 2004 Jukolassa Hillaa kuultiin pitkästä aikaa, seremonioiden juontajana.

RU