Tulevaisuus

Jukolan perustaja- ja omistajayhteisö, Kaukametsäläiset, on useassa yhteydessä pohtinut Jukolan tulevaisuutta. Vielä 60-vuotispäivänsä ylitettyään Jukola on kuitenkin virkeä, elinvoimainen, hyväkuntoinen, suosittu ja arvostettu. Siksipä mitään radikaalia ei ole ollut tarpeen tehdä. Tilanteen säilyttäminen vaatii kuitenkin jatkuvia toimia ja valppautta. Selvityksissä on tullut ilmi eräitä uhkakuviakin, joiden torjumiseksi on tehty ja tehdään toimenpiteitä.

Löytyykö järjestäjiä?

1990-luvun puolenvälin tienoilla uhkakuvaksi muodostui yht’äkkiä järjestäjäksi haluavien vähyys. Kun Juhla-Jukolaan oli kahdeksan, pariin, kolmeen seuraavaan oli vain yksi hakija. Syiksi paljastuivat:

pelättiin, pystyykö saavuttamaan Jukolan järjestelyjen korkean tason
pelättiin järjestelyjen uusien, teknisten ratkaisujen vaativuutta
yritykset suhtautuivat nihkeästi siihen, että heidän työntekijöitään olisi tullut Jukolan vaativimpiin tehtäviin, erityisesti kilpailun johtajaksi.

Ongelma on ainakin toistaiseksi poistunut, sillä v. 2005-2015 kisoihin on ollut 3-5 hyvää hakijaa kuhunkin. Asiaa ovat auttaneet teknisten ratkaisujen käytöstä saadut myönteiset kokemukset, järjestäjiä auttavan tukiryhmän perustaminen ja muu johtojärjestelmän kehittäminen sekä virkeät, varhain eläkkeelle jääneet, jotka ovat valmiita ottamaan haasteita.

Johtoryhmän tehtävänä on myös huolehtia, että järjestäjä saa edes pienen tuoton työstään, muuten halukkaat loppuvat pian (kts. myös artikkelia Kaupallisuus Jukolassa )

Perinteet

Jukolan vahvat perinteet tulevat säilymään. Jotkut niistä saattavat joustaa aikojen kuluessa, mutta juuriaan Jukola ei unohda. Perinteet ovat Jukolan vahvuus. Kokemuksia on suunnistusviesteistäkin, miten käy, kun hyvää perusajatusta aletaan peukaloida.

Ympäristörajoitukset

Ajalle on ominaista ympäristöasioiden korostaminen. Suurimpana suunnistustapahtumana Jukola helpoiten joutuu tulilinjalle ja toisaalta sen on oltava esimerkkinä muille suunnistuskilpailuille. Jopa Jukolan vastaisia kirjoituksia näkyy silloin tällöin. Ne perustuvat kuitenkin yleensä asioiden jopa lähes täydelliseen tuntemattomuuteen.
Luonnon ystävinä suunnistajat ovat aina kunnioittaneet suojelurajoituksia, ensimmäisenä lajiliittona tehneet ympäristöohjelman, jota korostetaan koulutuksessa ja jonka ohjeita noudatetaan jne. Radat tehdään ottaen huomioon maaston erityispiirteet, arkoja ja arvokkaita luontokohteita sekä eläimistöä suojellen yhteistyössä luontotuntijoiden, ympäristöviranomaisten, maanomistajien ja metsästäjien kanssa. Ratamestarit ovatkin poikkeuksetta saaneet kiitosta ympäristöasioiden huomioon ottamisesta.

Yhteydet maaomistajiin, viranomaisiin ja muihin yhteistyötahoihin ovat olleet hyvät eikä erimielisyyksiä ole.

Kaukametsäläiset on toiminut aktiivisesti toisaalta järjestäjien suuntaan ja korostanut ympäristöasioiden huomioon ottamisen tärkeyttä, toisaalta huolehtinut lajin harrastamisen jatkumisesta tutkimuksin ja aloittein sekä yhteydenotoin viranomaisiin ja päättäjiin. Asioista on tutkittua tietoa ja argumentointi ja päätökset voidaan perustaa niihin.

Ainakaan tällä hetkellä ei ympäristöasioita nähdä Jukolan uhkana. Lähemmin asiasta on artikkelissa Jukola – ympäristön uhkako?

Uusi tekniikka

Uudella tekniikalla ymmärretään tässä mm. tietokoneiden käyttöä toimisto- ja tulospalvelussa, elektronista leimausta sekä videotaulun käyttöä. Niistä kerrotaan lähemmin omassa artikkelissaan ’Uusi tekniikka kasvun apuna ja tukena’. Teknisten ratkaisujen ensimmäisiksi Jukola-käyttäjiksi on löytynyt ammattitaitoisia, innokkaita henkilöitä. Uusia ratkaisuja ei koeta möröiksi.

Aivan uusia, tarpeellisia, merkittäviä, Jukolassa kokeilemattomia tekniikoita ei tällä hetkellä ole näköpiirissä. Osanottajien suuri määrä sulkee pois eräitä kaikkia koskevia tämän hetken ratkaisujen mukaisia tekniikoita, esim. laajamittaisen paikanseurannan ja automaattisen ajanoton nilkkaremmit. Salo-Jukolassa kuitenkin käytetään muutamalla osuudella kärkijoukkueiden GPS-pohjaista etenemisseurantaa. Sellaista kokeiltiin jo v. 1995 Jukolassa. Onko mikrosiru kilpailunumerossa seuraava?

Niinpä lähiaikojen merkittävin toiminta keskittyykin nykytekniikoiden entistä laajempaan ja helppokäyttöisempään toteuttamiseen. Pääosa siitä on järjestäjien sisäistä toimintaa eikä juuri näy kilpailijoille tai yleisölle. Kehitystä tapahtuu kuitenkin koko ajan monella alueella ilman sen suurempaa mediakohua.
Tulevat järjestäjät ja johtoryhmä seuraavat aktiivisesti soveltuvan tekniikan kehitystä. Uudet menetelmät otetaan käyttöön, kun ne ovat valmiita. Jukola ei kokeile, se on varhainen soveltaja. Tekniikasta laajemmin erillisessä artikkelissa

Riittääkö osanottajia?

Seurojen ulkopuolisten ns. harrastajajoukkueiden (ei-seurajoukkueet) osanoton salliminen v. 1995 pienen kädenväännön jälkeen on ollut onnistunut päätös ja Jukolan kasvun selitys. Näiden salliminen merkitsi samalla, että osanottajilta ei vaadita lisenssiä. Tämä vaati liitolta pienen tuumaustuokion. Näitä joukkueita on Jukolan viestissä nyt n. 400 eli yli 25 % ja Venloissa n. 200 eli lähes 20 %. Hyvien aktiivisuunnistajien osallistumista näihin joukkueisiin on hiukan lievennetty, mutta edelleenkään ei jollakin firmalla ole mahdollista koota nimissään huippujoukkuetta Jukolaan.

On esitetty oman sarjan ja kilpailun perustamista harrastajajoukkueille. Sellaista ei tule. Suola on se, että harrastajat ja huiput ovat samassa kilpailussa. Osanottajat itsekin haluavat näin. Jukolassa on edelleen vain 2 viestiä, Jukola ja Venlat. Ei tule ikämiesviestiäkään, sillä nykykokoisen Jukolan järjestäminen on sen suuruinen urakka, että järjestäjän työmäärää ei mitenkään voi kolmannella viestillä saman viikonlopun aikana rasittaa. Nuorilla on oma kilpailunsa elokuussa, jolloin he saavat kaiken huomion.

Osanottajamäärien kasvatus ei ole pääasia, mutta sitä ei vastustetakaan. Todennäköistä kuitenkin on, että osanottoennätykset on tehty. Jatkossa Jukolat rakennettaneen luokkaa 10.000 osanottajalle. Miesten viestissä yli 1000 joukkuetta on tavoite, mutta ei ole itsestään selvyys, että niin tulee olemaan. Jatkuvasti kaikin puolin erinomaiset järjestelyt mielenkiintoisissa maastoissa auttavat näiden tavoitteiden saavuttamisessa.

Ennustajan osa ei tunnetusti ole häävi. Edellä oleva kappale kirjoitettiin pari kuukautta ennen Jämin Jukolan v. 2004 ilmoittautumisajan päättymistä. Lopputulos oli uudet, selvät osanottoennätykset kummassakin viestissä. (Uudet, kovat ennätykset v. 2005:kin ja Salo-Jukola pani v. 2006 vielä hiukan paremmaksi). Kun vielä kaikki seuraavat 6 Jukolaa sijaitsevat ainakin lähes ruuhka-Suomessa, ainakin voimakkaan supistumisen vuodet taitavat sittenkin olla kaukana edessä päin. Osanottajamäärät ovatkin edellisten jälkeenkin jatkaneet kasvuaan. Kytäjä-Jukolassa starttasi 1083 Venla- ja 1535 Jukola-joukkuetta eli yhteensä 15.309 kilpailijaa.

Ulkomaisten joukkueiden osuus on viime vuosina ollut 22 – 24% eli osanottajia on ollut runsaat 3000.

Mahdollisen vähenemisen suurin syy on harrastajien ikääntyminen. Suunnistajien suurimmat vuosiluokat ovat 60:n ikävuoden tienoilla eikä uusia nuoria tule poistuman vertaa. Suurin huolen aihe onkin kotimaisten kilpailuihin osallistuvien nuorten suunnistajien määrän jatkuva supistuminen, heidän tasonsa sekä menestyneiden idolien puute ja lajin medioissa näkymisen vähyys, jotka ruokkivat supistumista.

Toinen osanottajamääriin vaikuttava syy on tapahtuman sijainti. Ulkomaisten ei-huippujoukkueiden osallistumiseen vaikuttaa maamatkan pituus Suomessa, erityisesti etäisyys Turusta. Jonkin verran sijainnilla on vaikutusta kotimaisiinkin osanottajiin. Osanottajien seurojen kotipaikkojen matkoilla painotettu keskipiste on Hämeenlinnan seudulla.

Ulkomaisten joukkueiden osuus on viime vuosina ollut 22 – 24% eli osanottajia on ollut runsaat 3000 noin 20 maasta. Eniten tulee luonnollisesti Ruotsista, joista tulevien määrä ei ole tippunut samalla tavoin kuin heidän omissa viesteissään, vaikka sama harrastajien ikääntyminen on tosiasia siellä kuten meilläkin.

Osuuspituudet

Jukolan viestien osuuspituuksissa on jonkin verran otettu huomioon osanottajien ikääntyminen, nuorten mukaan saanti sekä harrastajat. Kilpailujen kesto on keskimäärin vähän lyhentynyt 20 vuoden takaisesta, mutta matkat vaihtelevat maastojen mukaan.

Muussa suunnistustoiminnassa muotivillitykseksi ovat tulleet pika- ja sprinttimatkat. Ne eivät istu Jukolan konseptiin. Mitä mieltä olisi kirmata 10-15 minuuttia jonossa ruokalan ympäri ja telttojen seassa? Jos 10 vuoden kuluttua sprinttisukupolvi ei enää jaksa tunnin lenkkejä, kun sellaisia ei enää muissa kilpailuissa ole, Jukolakin voi olla muutoksen edessä. Mutta onko se silloin enää Jukola? Harrastajajoukkueiden mielipiteitä viestin vaativuudesta kartoitettiin Salo-Jukolassa. Tulokset erillisessä artikkelissa.

Markkinahumuksiko?

Katso erillistä artikkelia ’Kaupallisuus Jukolassa’.

Laatu

Jukola on tunnettu järjestelyjen korkeasta laadusta. Kymmenkunta vuotta sitten ruotsalaisten (!) omien kilpailujen arvostelussa paras taso oli nimeltään Jukola-klass! Kun australialaiset muutama vuosi sitten osallistuivat Jukolaan ensi kerran, he otsikoivat lehdessään matkakertomuksen ’Jukola – suunnistuksen timantti’. Kun Jukolassa kuitenkin on tuhansia asioita, jokaisessa niissä ei voi sataprosenttisesti onnistua – eikä esimerkiksi säälle voi mitään, vaikka sillä ulkoilmatapahtumassa on iso rooli. Aina jää seuraaville parannettavaa – ja kompastuminen toisessa kohtaa. Tärkeintä on kuitenkin, että kaikki itse kilpailuun liittyvä on hyvin kunnossa.
Kun viestillä on useita ottajia, johtoryhmällä on mahdollisuus valita järjestäjäksi se, jolla arvioidaan olevan parhaat mahdollisuudet Jukola-laatuisen tapahtuman järjestämiseen. Johtojärjestelmää ja valintaprosessia kehitetään edelleen. Viesti tulee edelleen kiertämään maata, jos hyviä hakijoita eri puolilta löytyy. Uskomus on, että tarvittavat 1500 talkoolaista jatkossakin saadaan helposti. Hyvien teknisten osaajien painoarvo kuitenkin kasvaa edelleen.

Taustayhteisöjen tavoitteena on, että Jukola jatkossakin pitää kaikilla osa-alueilla erinomaisen laatutasonsa.

Lähivuodet?

Yhteenvetona voi vain todeta, että viimeinenkin tällä hetkellä myönnetty Jukola (Paimio v. 2015) tulee olemaan hyvin saman oloinen kuin tätä kirjoitettaessa viimeisin Kytäjällä v. 2010 järjestetty.

Jukolaa kehitetään jatkuvasti, pitkäjänteisesti ja tempoilematta. Tehtävien muutosten tulee olla niin harkittuja, että ne ovat pysyviä. Tarkoin sormi ajan hermolla seurataan niin tekniikan kehittymistä ja sen hyödyntämistä, lajin muuttumista kuin yhteiskunnankin muutoksia. Niistä osa voi aiheuttaa muutoksia pian, osa viiveellä, useimmat eivät kenties vaikuta Jukolaan mitenkään.