Louna-Jukolassa suunnistin toisen osuuden Kalevan Rastin ykkösjoukkueessa. Osuus on minulle mieluinen, sillä toisella osuudella joukkueita on vielä paljon mukana, ja siksi viestitunnelma on aidoimmillaan. Tänä vuonna olimme majoittuneet poikkeuksellisen lähelle kisapaikkaa, sillä saimme seuran käyttöön kaksi omakotitaloa vain reilun kilometrin päästä kilpailukeskuksesta. Kun matka kisapaikalle oli lyhyt, ei joukkueenjohtaja Harjun tarvinnut miettiä logistiikkapuolta juurikaan. Osa meistä hölkkäsi kisapaikalle alkuverryttelynä, itse valitsin menopelikseni pyörän.
Tunnelma tiivistyy lähdössä
Jukolan tunnelma tiivistyy lähdössä. Vaikka katson lähdön telkkarista, tunnen kylmiä väreitä, kun 1600 veljestä säntää otsalamput välkkyen metsään. Kun viimeiset lamput ovat hävinneet metsän siimekseen, hyppään pyörän selkään ja poljen kisapaikalle. Tavoitteena on ehtiä kisapaikalle ennen kuin kärki saapuu ensimmäiselle TV-rastille. Nikolov leimaa rastilla neljäntenä, vain yhdeksän sekuntia kärjen perässä. Kisafiilis on nousussa ja valmistaudun verryttelemään.
Verryttely jää itsellä Jukolassa aina paikoillaan pyörimiseksi, sillä TV-rastilla tai GPS-seurannassa tapahtuu jatkuvasti jotain sellaista, joka vangitsee screenin ääreen. Saan tehtyä verryttelynomaisia liikkeitä sen verran, että olen valmis kun Nikolov tuo kärkiletkassa minulle kartan ja pääsen irti. Osuuden alkupuolella letka pysyy hyvin kasasssa, kunnes puolivälin hajonta sekoittaa pakkaa. Pitkän välin jälkeen porukka alkoa kasaantua, kun TV-rastilta lähtiessä lähes joko kärkiletka tekee virheen. Jään tässä rytäkässä jonon hännille, ja ajaudun letkan mukana kohti väärää hajontaa. Korjaan omalle rastille ja poimin toisen hajontarastin melko sujuvasti, mutta tv-rastille tullessa olen yli minuutin kärkeä perässä. Radan viimeisillä rasteilla askel painaa jo, mutta ero kärkeen pysyy kutakuinkin ennallaan. Tulen vaihtoon yhdeksännellä sijalla, tasan minuutin kärjessä vaihtaneen Kettu-Huovilan jälkeen.
Vain hetken hämärä
Loppuverryttelyn jälkeen vaihdan kuivat vaatteet päälle, ja lähden polkemaan pyörällä takaisin majoitusta kohti. Sauna on kuulemma lämpimänä. Vaikka metsässä on edelleen hämärää, on aamu jo sarastanut, kun kurvaan Nesteen vierestä moottoritien ylittävälle sillalle. Neljännen osuuden Jan Petrzela polkee sillalla vastaan, hänen työsarkansa on vasta edessä. Moikkaamme, ja molemmat jatkavat matkaa.
Polkiessani mietin, miten päivä tulee jatkumaan: saunan jälkeen liimaudun ruudun ääreen katsomaan neljännen ja viidennen osuuden, ja sen jälkeen on aika siirtyä takaisin kisapaikalle kannustamaan omaa joukkuetta. Mielessä on myös mahdollinen aamupäivän palkintojenjako sekä sitä seuraava kotimatka. Tiedän pääseväni nukkumaan vasta kotona illalla. Samoilla silmillä tulee siis painettua pitkään.
Jukolan viestissä koko kilpailuviikonloppu lauantaiaamusta sunnuntaihin on oikeastaan yksi pitkä päivä. Välissä vain on hetken hämärä.
Hannu Airila
Viisinkertainen Jukolan viestin voittaja ja maajoukkuesuunnistaja on myös Joensuu-Jukolan markkinointipäällikkö.
Twitter: @AirHannu