Kuva: Juuso Metsälä.
Virheet suunnistuksessa eli pummit ärsyttävät yhtä lailla aloittelijaa, joka eksyy epätoivoisesti korpeen, ja kilpasuunnistajaa, jonka virheet lasketaan yleensä sekunneissa. Itselläni pummeja on sattunut viime aikoina vähän turhankin paljon, ja siksi päätin avata niitä tässä blogissa.
Onneksi pummaaminen ei ole yleensä vakavaa, mutta yksin metsässä sekoilu voi saada omassa päässä valtavat mittasuhteet. Suunnistuksen koukuttavuus perustuu raittiista ulkoilmasta nauttimisen lisäksi kuitenkin siihen, että rastit löytyvät metsästä kohtuullisen vaivatta. Se vaatii keskittymistä ja taitoa.
Tässä muutama tekninen ja harhailevista ajatuksista johtuva tyyppivirheeni, joihin haluan sortua jatkossa vähemmän.
Pummi #1: luulet kulkevasi suunnassa
Suon ylitys ja sitten vastamäen päälle, mukava urakin. Helppo nakki – tai sitten ei. Ura vei heittämällä suon yli, mutta väärälle mäelle. Siinä sai sitten käännellä karttaa ja uskoa, että se olikin tuo viereinen mäki – ja sitten vaan kiipeämään. Kompassia kannattaa siis käyttää, vaikka urat tai letka houkuttelisivatkin. Aina ne eivät nimittäin vie perille.
Toinen suuntaan liittyvä pummi liittyy puhtaasti vauhtiin. Helppokulkuisessa maastossa, jossa ei ole juuri ylä- ja alamäkiä, on kiva juosta vauhdikkaasti. Lopputulos: suuntaan tai vähän sinne päin.
Pummi #2: polkuviidakko
Polkuja pitkin pääsee etenemään nopeasti maastossa, mutta kannattaa olla tarkkana, minkä polun valitsee. Kaikkia polkuja ei ole aina merkitty karttaan, ja erityisesti risteävien polkujen täyttämissä liikuntapuistoissa osuu helposti väärälle polulle. Jos polkua pääsee nopeasti rastille, pääsee yhtä nopeasti myös rastin ohi.
Pummi #3: seuraat eri radan kaveria väärälle rastille
Kerran iltarasteilla sekä minä että kokeneempi suunnistajakaverini näimme, että polku meni rastin viereen, mutta jostain syystä aiemmalta polulta poikennut suunnistaja meni mielestämme hyvään suuntaan kohti rastia. Kaveri olikin eri radalla ja rastia ei siten ollut meidän kartoillamme. Teimme saman virheen kymmenen minuutin sisällä eri kavereita seuraten. Molemmat ajattelimme, että ”on coolimpaa mennä suunnalla rastille kuin polun kautta”.
Pummi #4: lähdet kohti väärää rastia (esimerkiksi kasilta seiskalle)
No comments. Näin vaan joskus käy.
Vältä varmat pummit
Nämä olen tähän mennessä kantapään kautta oppinut:
• Älä mene väsyneenä tai nälkäisenä metsään.
• Houkutus peesailla on suuri, mutta omassa reitinvalinnassa pitäisi pysyä eikä antaa muiden vaikuttaa omaan tekemiseen vasta kuin rastipisteen välittömässä läheisyydessä.
• Katso, miltä rastilta tulet ja minne olet menossa. Tarkkaavaisuus tämän suhteen kannattaa erityisesti kengännauhojen sitomisen jälkeen, kun kartta on ollut hetken pois kädestä.
Pummikeskustelu jatkuu
Pääseekö pummeista koskaan eroon? Jos pääsee, niin miten? Mitä olet oppinut pummeistasi? Pahin pummi ikinä? Pummikeskustelu jatkuu Twitterissä aihetunnisteella #pummi.
Pirjo Sohlo
Harrastajasuunnistaja, joka osallistui ensimmäistä kertaa Venlojen viestiin vuonna 2012 kolmen treenikerran jälkeen. Innostaa kavereita harrastuksen alkuun ja haluaa kehittää omia suunnistustaitojaan.
Twitter: Pirjo_S, Instagram: Supervenlat, Team SOSEen blogi