Ingela Mattssonilla on juhlavuosi Mikkeli-Jukolassa.
Osana Mikkeli-Jukolan viestintää olemme koonneet Jukola-tarinoita eri puolilta. Tässä tarinansa kertoo Ingela Mattsson, jolla Mikkeli-Jukolassa on juhlavuosi – 40. kerta Venloissa yhteen menoon.
”Rikos on kai vanhentunut 40 vuodessa, ajattelin, kun pyydettiin kertomaan 40-vuotisesta Venla-tarinastani. Itse asiassa tarina alkoi jo Paimion Jukolassa vuonna 1972, 1,5-kuukautisena äidin sylissä.
Seuraava Jukolani oli legendaarinen Kytäjän kura-Jukola 1981, jossa vesisateessa keräsin kärkisuunnistajien nimmareita pieneen punaiseen vihkoon. Siihen aikaan esikuvien näkeminen, teltassa nukkuminen ja myöhään valvominen olivat pääasia.
Laitilassa (1985) muistan nähneeni minua nuoremman suunnistajan osallistuvan, juuri mitä itse olisin halunnut. Ilmeisesti olen saanut tahtoni läpi, koska seuraavana vuonna varsinainen Venla-tarinani alkaa 14-vuotiaana Tampereella. Alaikäisenä juoksin joukkueen parhaana 11 minuutin kilometrivauhtia, vaikka häntäpäässä jouduin suunnistamaan yksin, ilman letkoja. Venla-joukkueita oli vain reilu 400.
Vuosi myöhemmin pääsin virallisesti osallistumaan – aloitusosuudelle, josta tulikin olemaan bravuuriosuuteni. Juniorivuosina Venlat tarkoitti, että pienen seuran (Kimito SF) kasvattina pääsin isompiin ympyröihin, josta varmaan tarttui suunnistusosaamista, mutta myös uusia kavereita ja ruotsinkielisenä uskallusta avata suuni suomeksi.
Siirtyessäni nykyiseen seuraani Pargas IF:ään kaudeksi 1992 olinkin yhtäkkiä kamppailemassa kärkisijoituksista. Aloitusosuuden muistoja on Paimion Jukolasta 1993, jolloin kärjessä juosseena ihmettelin, eikö kukaan seuraa hajonnalleni, kunnes huomasin juosseeni väärään mäkeen. Loppuradan suunnistin ohituskaistaa ja tulin vaihtoon kolmantena. Sipoossa olin 1995 taas se, joka kuittaisi muitten tehdessä virheitä lopussa ja tulin ensimmäistä kertaa ensimmäisenä vaihtoon ja Ville Klingan Urheiluruudun haastatteluun. Näinä vuosina oli tiukat kamppailut Sveitsin maajoukkuetta vastaan, joka osallistui omana joukkueena!
Jukola on suunnistajien joulu ja juhannus. Myös Piffenin seurateltalla, jossa aina oli tarjolla uutta perunaa, silliä ja itseleivottuja herkkuja. Venlat oli myös seurakavereiden ja hyvien ystävien kesken yhteinen viestipäätavoite.
Siuntion Juhla-Jukolasta 1998 saavutimme parhaan sijoituksemme ollessamme niukasti toisia. Siuntiosta muistan, että Lynxin naisjoukkue erikoisluvalla pääsi osallistumaan Jukolan viestiin. Tämä, varsinkin aloitusosuuden valoletkan kokeminen, oli haaveeni.
Haave toteutuikin puolivahingossa Jämsä-Jukolassa 2013, kun menin aloittamaan joukkueeseen ilman jatkajaa. Tämä onkin hienompia Jukola-muistoja, kun menin vain haistelemaan aloituksen tunnelmaa sisältäen Jukola-historian pahimpia ruuhkia ykkösrastilla, koodien huutelua ja letkassa etenemistä pimeässä metsässä. Tästä minulle ei syntynyt toista Jukola-rikettä, koska 2013 naiset saivat ensimmäistä kertaa virallisesti osallistua Jukolaan.
Louna-Jukolassa 2015, kolmannessa ”koti-Jukolassani”, joukkueemme ’90ies PIF-Ladies’ osallistui Jukolan viestiin 90-luvun Venla-vuosien muistoksi. Neljän vuoden tuplaamisen jälkeen totesin, että Venlat riittää minulle, kun vielä juttujen kirjoittaminen paikallislehteen ottaa veronsa.
2020 peruuntuneen Jukolan sijaan pääsin pikku-Ingelan himoavaan Laitilan Jukolaan, kun takavuosien ankkurimme Eija Koskivaara kutsui juoksemaan Venlojen ratoja alkuperäisellä, 35 vuotta vanhalla kartalla. Oli monta yllätystä matkan varrella!
Mikkeli-Jukola on itselleni juhlatapahtuma: 40. peräkkäiset Venlat (virallisesti 39.), jos kesäkuussa pääsen viivalle. Monen peräkkäisten Venla-osallistuminen ei ole itseisarvo. Koska edelleen suunnistan aktiivisesti, Jukola on luonnollinen tapa viettää kesäviikonloppua Suomen kauniissa luonnossa itseensä haastaen, ystävien kanssa ja takavuosien tuttuja tapaillen. Nykyään itse osallistuminen ei juuri jännitä, mutta lähdön kokeminen katsomosta nostaa edelleen tunteita pintaan, tunnen takavuosien jännitystä ja painetta. Tulevien vuosien tavoite on jatkaa liikunnallista elämäntapaa, jotta vielä jaksan osallistua Venloihin niin kauan kuin kunto ja terveys sallii.