Jukolan viesti järjestetään ensi kesänä toista kertaa Mikkelissä ja viidettä kertaa Etelä-Savossa. Jukolan viestin perustaja- ja omistajayhteisö Kaukametsäläiset on perustettu kesällä 1948. Se on edelleen merkittävässä roolissa. Sen puheenjohtajana on toiminut vuodesta 2012 mikkeliläinen Juhani Sihvonen.
Sinut tunnetaan suunnistuspiireissä laajasti. Mikä sai sinut aikanaan lajin pariin?
Vietin lapsuuden ja nuoruuden Juvan Nääringin kylässä. Isä-Eero ja ala-asteen opettajat Marjatta ja Antero Vauhkonen tutustuttivat lajiin, niin kuin kaikki muutkin kylän lapset. Vuonna 1973 valmistui Juvan ensimmäinen suunnistuksen erikoiskartta Nääringiltä. Uusi kartta mahdollisti sen, että meillä oli paljon harjoituksia ja kilpailuja kylällä. Juoningan Jyske oli tuohon aikaan todella aktiivinen kyläseura ja järjesti kaikenlaista liikuntaa. Juvan Urheilijat mahdollisti jatkossa kilpailemisen suunnistuskisoissa.
Mikä suunnistuksessa viehättää?
Lajin haasteellisuus niin taidollisesti kuin fyysisesti. Koskaan ei ole samanlaista rataa ja suoritusta. Nykyisin arvostan myös luonnossa liikkumista ja sen voimaannuttava vaikutusta hyvinvointiin.
Millainen on urasi suunnistajana? Milloin oma Jukola-taipaleesi alkoi?
Olin nuorena aktiivinen kilpasuunnistaja. Aikuisiällä olen ollut enemmänkin kuntosuunnistaja. Aika nuorena ajauduin kilpailujen järjestelyhommiin ja seuran vastuutehtäviin. Ensimmäiset Jukola-muistot ovat vuodelta 1974, kun kotitilamme pihalla harjoiteltiin Pistohiekan Jukolan vaihto- ja maalialueen toimintoja. Me junnut olimme koejuoksijoita, kun aikuiset harjoittelivat eri toimintoja. Ensimmäinen Jukola kilpailijana piti olla vuonna 1981 legendaarisessa Kytäjän kura-Jukolassa, mutta joukkue keskeytti ennen omaa osuuttani, kuten seuraavanakin vuonna. Siihen aikaa keskeyttänyt joukkue ei saanut jatkaa kilpailua. Vasta vuonna 1983 pääsin maastoon Valkealassa.
Sinut tunnetaan myös nuorimpana Jukolan ratamestarina Juvan Jukolasta vuodelta 1990. Olit 24-vuotias. Miten päädyit maailman suurimman viestisuunnistustapahtuman ratamestariksi?
Olen aina ollut kiinnostunut radoista ja kartoista. Piirsin nuorena paljon mielikuvituskarttoja ja suunnittelin niille omia ratoja. Koska minulla oli hyvä käsiala, pääsin 11-vuotiaana piirtämään ratoja Juvan Urheilijoiden kansallisiin kisoihin. Tuohon aikaan kaikki radat piirrettiin käsin valmiiksi painetuille kartoille. 13-vuotiaana olin ensimmäistä kertaa ratamestarina kansallisissa hiihtosuunnistuskisoissa, jotka järjestettiin Nääringin koululla. 19-vuotiaana olin SM-viestien ratamestarina. Kaksi edellä mainittua tuli tehtyä isäni nimissä, koska minulla ei ollut vielä tarpeeksi ikää ratamestarikorttiin.
Kun Jukolan viestin järjestäminen Juvalla tuli esille, ilmoittauduin heti ratamestariksi ja valmistelin oman osuuteni kilpailuhakemukseen. Meillä oli todella nuori noin kymmenen hengen ratamestariryhmä, jonka keski-ikä oli 24 vuotta.
Juvan Jukola ei jäänyt ainoaksi Jukolaksi, jossa olit merkittävissä tehtävissä, vaan osaamiseksi näkyi mm. Sulkavan 2003 ja Mikkelin Jukoloissa 2009.
Juvan Urheilijat, Olavin Rasti ja Sulkavan Urheilijat -41 hakivat Jukolan viestiä Sulkavalle. Lupauduin jälleen ratamestarin tehtävään, koska Juvan Jukolasta jäi hyvät muistot. Vuodesta 2004 seurani on ollut Mikkelin seudulla toimiva suunnistuksen erikoisseura Navi. Lupauduin mukaan Navin Jukola-hankkeeseen, koska halusin hyödyntää kokemukseni vuoden 2009 Jukolan järjestelyissä, jossa olin kilpailunjohtaja.
Milloin sinusta tuli Kaukametsäläisten jäsen? Millaisia roolisi ovat olleet siellä?
Minut kutsuttiin Kaukametsäläisten jäseneksi vuonna 2005 ja hallitukseen minut valittiin vuonna 2009. Vuonna 2012 aloitin Kaukametsäläisten puheenjohtajana ja samalla Jukolan viestin johtoryhmän vetäjänä. Ensi vuoden Mikkeli-Jukola 2025 tulee olemaan viimeinen Jukola puheenjohtajana. On aika antaa vastuu tuoreemmille voimille.
Miksi Jukolan viesti on niin tunnettu ja maailman arvostetuin viestisuunnistuskilpailu?
Jukolan viestin tarina on loistavasti rakennettu Aleksis Kiven Seitsemän veljestä kirjan pohjalle. Vuosien saatossa Jukola on rakentunut osaavien ja sitoutuneiden järjestäjien kautta tapahtumaksi, jonne suunnistava maailma haluaa tulla ainakin kerran. Laskin, että noin 100 000 talkoolaista on osallistunut 76 vuoden aikana Jukolan järjestelyihin. Huikea talkootyön näyte!
Miten Jukolaa johdetaan?
Meillä on kahdeksan hengen johtoryhmä ja noin 15 erilaista oman alansa asiantuntijaa. Lisäksi tiedonsiirto järjestäjältä toiselle on avointa. Meillä on kattava valvonta- ja järjestelyohjeistus sekä sopimusjärjestelmä, jotka tukevat järjestäjiä.
Parhaillaan meillä on menossa vuosien 2025-2028 Jukolan viestien ohjaus käynnissä. Hakuprosessissa ovat vuosien 2029-2023 Jukolan viestin järjestäjät. Päätös näistä järjestäjistä tehdään ensi talvena. Toimihenkilöiden osalta järjestäminen edellyttää luottamusta, koska tapahtuman järjestelyt perustuvat vapaaehtoisuuteen. Vapaaehtoistyössä johtaminen on haastavampaa, kuin esimerkiksi työelämässä. On tärkeää osata delegoida ja innostaa tekijöitä.
Olemme laskeneet, että Jukolan viestin järjestäminen vastaa armeijakunnan kokoisen sotaharjoituksen järjestämistä. Arvostan kaikkia järjestäjiä, jotka luovat uuden lenkin Jukolan historian ketjuun. Jukola on lainassa kullakin järjestäjällä ja se on luovutettu vähintään samassa kunnossa seuraavalle. Tämä on myös parasta osallistujamarkkinointia
Millaisena näet suunnistuksen ja Jukolan viestien tulevaisuuden?
Suunnistuksella ja Jukolalla on hyvä maine. Jukolan formaatti ja brändi ovat kunnossa. Harvassa lajissa on tarjota kilpailu, jossa samassa sarjassa kilpailevat maailman huiput ja harrastajat. Jukola koukuttaa, koska kävijäkyselyn perusteella yli 90 % aikoo osallistua myös seuraavana vuonna kisoihin.
Eniten olen huolissani kansalaisten liikkumattomuudesta ja sen myötä tulevista haasteista. Onko meillä harrastajia ja miten suurten massatapahtumien käy? Nyt radat tehdään huippujen ehdoilla, mutta onko meillä riittävästi harrastajia, jotka pystyvät selviytymään samoista radoista? Nämä ovat asioita, joita pitää seurata.
Miksi jokaisen pitäisi osata suunnistuksen /metsässä liikkumisen perustaidot?
Suunnistaminen on kansalaistaito. Kumoan väitteen, jos joku väittää, ettei osaa suunnistaa. Jokainen ihminen osaa suunnistaa, koska perusarjessa pitää löytää paikka, minne mennä ja hakea sinne reitti. Se on myös suunnistamista. Lisäksi luonto voimaannuttaa ja suunnistusta voi harrastaa sillä tasolla, millä haluaa. Vaikka suunnistajia pidetään hiljaisina yksilöinä, niin mikään ei voita suorituksen jälkeen kuultavaa jälkiselitystä. Suunnistus on myös sosiaalista.
Mitkä ovat parhaat kokemuksesi lajin parista?
Ihmiset. Olen saanut tavata Jukolan järjestäjiä ja kilpailijoita eri puolella Suomea. On hienoa kokea suomalainen talkootyön voima, kun joka vuosi rakennetaan pienoiskaupunki Jukola järjestelyjä varten yhdeksi viikonlopuksi. Se kannattaa kokea!
Mikä on ollut haastavinta?
Matkustaminen. Ajokilometrejä on tullut runsaasti ja autossa istuminen on välillä raskasta. Koronan aikaan oli rankkaa, kun Rovaniemen Napapiiri-Jukolaa jouduttiin siirtämään kaksi kertaa ja huoli kilpailun onnistumisesta oli koko ajan mielessä. Myös Lappee-Jukolan mutakatastrofi oli kokemus, joka poiki sen, että kaikki toiminnot eivät voi olla pelloilla. Lappee-Jukolan jälkeen perustettiin järjestäjien välille vastuurahasto paikkaamaan mahdolliset force major -tyyppiset talousriskit.
Miten perhe suhtautuu harrastukseesi? Ovatko innostuneet lajista?
Eihän tätä voisi tehdä ilman perheen ja läheisten tukea. Vaimolleni Anittalle annan 10 pistettä, että ymmärtää intohimoni. Nykyisin Helsingissä asuvat pojat ovat myös löytäneet liikunnan osaksi omaa elämää ja koko perhe on mukana myös Mikkeli-Jukola 2025:n talkootehtävissä.
Haluan myös kiittää työnantajiani ja esimiehiäni, että olen saanut tarvittaessa myös vapaata Jukola-asioiden hoitoon.
Miten lajin pariin pääsee parhaiten – ehtiikö vielä esim. oppimaan taidot, että voisi osallistua Mikkeli-Jukolaan 2025? Vai mistä olisi hyvä aloitella?
Suunnistuskoulu ja kuntorastit ovat paras tapa oppia suunnistuksen perusasiat. Fyysistä kuntoa voi hankkia koko ajan liikkumalla. Hyvin ehtii ensi kesäksi mukaan, jos ei kilpailijana, niin talkoolaisena. Tervetuloa!
Kuva: Suunnistusliitto