Kaukametsäläisten tilaisuudessa Jukolan yhteydessä opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämät ansiomerkit saivat Kirre Palmi, Petteri Palmi ja Juhani Sihvonen. Ansioristin sai Timo Kokko.
Kaj-Olof Lindgren, Risto Iivonen ja Heikki Linna nimitettiin Jahtivoudeiksi. Ensimmäinen Jukolan viesti kilpailtiin vuonna 1949. Jahtivoudin arvonimi otettiin käyttöön vuonna 2015 – 66 vuotta ensimmäisen Jukolan jälkeen. Tunnustus myönnetään suunnistajalle, joka on osallistunut Jukolaan 50 kertaa. Arvon saavuttaminen edellyttää sitkeyttä, aikaa ja vuosikymmenten kiintymystä lajiin.
Reimo Uljas muistelee, että Jahtivoudin käyttöönotto johtui siitä, että 50 kertaa osallistuneita alkoi lopulta olla. Hänen mukaansa alkuaikojen suunnistajat aloittivat vanhempina ja lopettivat aiemmin – toisin kuin nykyisin, jolloin Jukolasta on monille tullut ”must”.
Kokouksessa jäsenkiven saivat uudet jäsenet Mika Ilomäki (nro 189), Minna Kauppi (190) ja Jukka-Pekka Sorvisto (191).
Jokainen jäsen tuo Kaukametsäläisille itselleen tärkeän kiven ja kertoo sen tarinan. Kaukametsäläiset puolestaan antaa hänelle jäsenkiven, suomalaista graniittiaa, jossa on kuparilaatta. Siihen on kirjailtu jäsennumero, nimi ja vuosiluku, kertoo Reimo Uljas.
Reimo Uljaksen mukaan jäsenkivi mainitaan jo Kaukametsäläisten alkuperäisissä säännöissä, mutta miksi juuri kivi valittiin, ei ole varmuutta. Arvata vain voi – ehkä Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen hahmot, jotka pakenevat härkiä hiidenkivelle, on vaikuttanut. Kivi on konkreettinen, kestävä ja merkityksellinen – se jää mieleen. Vuosien varrella kivistä on muodostunut monia erilaisia ja mielenkiintoisia kertomuksia – milloin ratamestari on tuonut kiviä omasta maastostaan, ensimmäisestä maastostaan tai vanhan kotinsa raunioilta Karjalasta. Onpa tainnut olla kuukivikin, sanoo Reimo.
Jäsenkiven saanut Minna Kauppi kertoo, että tottakai tämä on hieno tunnustus.
“Tiedän, että kyse on valikoidusta joukosta ja olen vasta viides nainen. En vielä tarkkaan tiedä, mitä kaikkea tämä tuo tullessaan, mutta varmasti olen aluksi kuunteluoppilaana mukana. Meidän suunnistajien täytyy joskus ottaa myös vastuutehtäviä.”
Teksti Markku Sormunen
Kuvat Paula Korpinen