Olipa kerran kaveriporukka, joka pärjäsi nuoruusvuosinaan suunnistuskilpailuissa lähinnä suunsoittamisessa ja keppien keräilyssä. Paria hassua mitalia lukuun ottamatta menestystä ei koskaan tullut, mutta yhtenäinen kaveriporukka kyllä syntyi. Tällä porukalla oli tapana kokoontua seuramajalle ja milloin, minnekin pitämään jatkoja, jatkojen jatkoja, jatkojen jatkojen jatkoja jne. Niillä jatkoilla ei ollut kyllä mitään tekemistä suunnistuksen kanssa, vaan lähinnä kilpailemisesta eri lajeissa kuten mölkyssä, Twisterissä, tyynysodassa, kroketissa ja syömisessä.
Jäi sitä suunnistuksestakin jotain mieleen, nimittäin ohje ”varmasti vasemmalta”. Se on lausahdus, joka elää omaa elämäänsä tänä päivänäkin ja sitä muistetaan kertoa eteenpäin seuraavillekin. Tarina ei kerro, oliko se syynä menestyksen puutteeseen suunnistuksessa, tiedä häntä.
Kaikkien jatkojen jälkeen porukka kuitenkin hajosi, jokainen lähti etsimään itseään maailmalta. Totuus oli kuitenkin se, että pikkuhiljaa jokainen palasi takaisin Varsinais-Suomeen, osa jotain oppineena, toiset vähemmän. Se, mikä pysyi, oli kuitenkin porukka. Kaikkien vuosien jälkeen kokoonnuttiin taas sen lajin pariin, jonka tämä porukka osaa parhaiten eli saunomaan. Siihen, kun lähdetään, niin kannattaa varata vähintään koko viikonloppu ja siltikin viimeisiä saa houkutella saunasta pois makkaralla.
Koska suunnistus tuntui kaukaiselta ajatukselta vuosien jälkeen, ajateltiin kokeilla välissä jalkapalloa. Käytiin oikein turnauksessakin. Lopputulos kahdessa vuodessa: kaksi maalia. Siispä oli suunniteltava lajin vaihto. 2015 Jukolan viesti järjestettiin Paimiossa kotimaastoissa. Eräskin tarina kertoo, että yksi konkareistamme sloganilla ”lahjattomat treenaa” vietti aikaa metsässä tuolloin karvan alle neljä tuntia ja kertoi käyneensä naapuripitäjä Sauvossa asti reissun aikana. Ei tainnut kotimaastoedusta olla apua, kun Sauvon kirkontorni alkoi häämöttää näköpiirissä ja eväätkin oli unohtuneet kotiin.
Tästä kuitenkin innostuneena päätettiin kerätä vanha porukka kasaan ja ilmoittautua seuraavan vuoden Jukolaan Lappeenrantaan. Nimi vain puuttui. Jalkapallopiireissä käytettiin salanimeä, mutta monen saunaillan ja tuhannen äänestyksen jälkeen joukkueen nimeksi valikoitui Hepojoen Pinnistys (HepPi).
Tuosta Lappeenrannan ”Never forget” Jukolasta syntyi joukkueen kulmakivi. Sinä viikonloppuna nimittäin satoi koko ajan kaatamalla vettä. Joukkue oli keksinyt ottaa mukaan puolijoukkueteltan, joka itse raahattiin ja pystytettiin paikalle, koska halvalla saatiin. Siinä oli vain se huono puoli, että yön aikana alkoi sataa jo teltan sisälläkin. Kuravelliä kaivettiin korvista vielä viikkojenkin jälkeen. Autot olivat pelloilla jumissa ja niitä työnnettiin useampi pois sunnuntaiaamuna. Osa ilmoitti kaiken tämän jälkeen, että ei enää ikinä. Mikä tapa palata suunnistuksen pariin. Mutta niin vaan on koronavuosia lukuun ottamatta käyty jokaisessa Jukolassa.
Kantajoukkue on kokenut hieman muutoksia vuosien varrella, kun jollain on ollut kuulemma liian kova kunto joukkueelle ja toisella on ollut kiire saunaan. Silti jokainen on palannut joukkueeseen häntä koipien välissä. Vuoden 2017 jälkeen joukkueelle perustettiin oma sometili ja mopo lähti keulimaan. Ei auttanut kuin perustaa joukkueesta yhdistys ja ensi vuodelle yritetään saada kasaan jo kaksi Jukolan ja kaksi Venlojen joukkuetta. Välillä on etsitty joukkueen jäseniä iltarastien tulospalstoilta ja toisinaan on kyselty kaikki kumminkissankoirankaimatkin mukaan. Suunnistajanpankistakin löydettiin todellinen helmi kerran, eikä ole sen jälkeen enää päässyt takaisin seuranhakupalstalle.
Mitään isompia tulostavoitteita joukkueella ei ole koskaan ollut, kunhan ei viimeisiä olla ja se onkin toteutunut joka vuosi. Lisäksi joka vuosi on keskusteltu erilaisista taktiikoista hämätä vastustajia, esimerkiksi tänä vuonna kehiteltiin hodarikärryä metsään. Jukolaan on lähdetty muun muassa treenaamatta, ostettu kaikki tarvittava vasta kisapaikalta, tehty teltan pystyttämisestä taidetta, vaihdettu metsässä kakkureseptejä, pohdittu paljonko eväitä voi ottaa metsään ja yritetty päästä tv-haastatteluunkin. Joukkuetta yhdistää siis hurtti huumori ja siksi joukkue on tainnut pysyä näin kauan kasassa.
Jonna Mattila
Hepojoen Pinnistyksestä Varsinais-Suomesta