Suunnistuskartat eivät synny itsestään. Vaikka tekniikka on kehittynyt, ei suunnistuskartoitus ole käsityötä, vaan edelleen jalkatyötä, tietää vuosikymmenten kartoittajakokemuksella Jussi Silvennoinen. Hänen osaamisensa näkyy erityisesti Mikkeli-Jukola 2025 kartoissa.
Kartoista Jussi Silvennoinen innostui jo lukioikäisenä. Silloin hän teki suunnistuskarttoja kesätyönä. – Ne oli mukavia aikoja! Sitten opiskelin maanmittariksi ja tein jotain tylsiä insinöörin sisähommia kahdeksasta neljään. Reilu parikymmentä vuotta sitten uskalsin ottaa työuralla uuden suunnan ja palasin metsään kirjaimellisesti yksinyrittäjänä. Elämänlaatu kohosi huomattavasti, vaikka kenties yhteiskunnallinen arvostus vähän notkahtikin. Minkäs sitä ihminen perusluonnolleen voi. Tykkään kulkea yksin suurilla saloilla vaikka joskus räntääkin sataa, kertoo Jussi innostuneena tiestään arvostetuksi kartoittajaksi.
Jussi on koulutukseltaan maanmittaustekniikan DI, ja ne ”tylsät vuodet” hän oli eräässä kartoitusfirmassa tuotantopäällikkönä ja sittemmin ammattikoulun kartoittajalinjan opettajana.
Suunnistus koko perheen juttu
Jussi kuvailee itseään ikääntyväksi elämäntapasuunnistajaksi Kontiolahden Lehmosta. – Isäni alkoi käydä Joensuun kuntorasteilla vuonna 1970. Seuraavana vuonna minäkin lähdin mukaan, ja kolmannella kerralla kiersinkin radan jo itse. Vaimonikin on aloittanut suunnistuksen jo nuorena. Eipä sitten meidän perheen jälkikasvulla juuri muuta mahdollisuutta ollutkaan kuin myös innostua lajista!
Silvennoinen kiittelee sitä, että koko perhe pyörii saman harrastuksen ympärillä, mikä huomattavasti helpottaa käytännön asioita. Jukolan viesti on vuosien varrella tullut erittäin tutuksi 50 Jukolan kokemuksella. Ei siis ihme, että Jussi samaistaa itsensä Jukolan veljesten Lauriin, josta Aleksis Kivi kirjoittaa ”Lauri (tai siis Jussi) poika metsäss häärii, katseleepi puita väärii, mäyränä nummia tonkii”.
Toisinaan omat perheenjäsenet pääsevät suunnistamaan arvokilpailuissakin Jussin tekemällä kartalla. – Olen hyvin tarkka siinä, että en kotona kerro mitään sellaisista kartoitusreissuista, joissa tiedän perheenjäsenteni tulevan kilpailemaan. Vaikkapa Mikkelistä palattuani saatoin lähinnä kertoa millainen sää oli viikolla ollut, valottaa Jussi kartoittajan työn haasteita.
Omanlaistansa taidetta
Jussi Silvennoisen mukaan suunnistuskartoittajan työ ei sovi perfektionistille, mutta tietystä taiteilijan näkemyksestä on hyötyä. – Kartasta pitää pyrkiä tekemään sellainen, että juokseva kilpasuunnistaja sitä ymmärtää. Vaikka kartoitusnormit ovat periaatteessa kiveen hakatut, pitää niitä koko ajan maastossa soveltaa, jotta kartta antaa suunnistajalle oikean kuvan siitä mitä seuraavan polunmutkan takana on näköpiiriin odotettavissa. Hyvällä kartalla on helppo suunnistaa, kun kaikki toimii ennakoidusti, kuvaa Jussi työtään.
Maailman arvostetuimman viestisuunnistustapahtuman maaston kartoittaminen motivoi. – Teknisessä mielessä Jukolan kartoitustyö on samanlaista kuin muuallakin. Tuntuu hienolta, kun tiedän viimeisimpänä valmiiksi saamani Jukola-kartan pääsevän 15.6.2025 aika monen varsin kriittisen silmäparin tutkittavaksi. Ja luultavasti he kaikki ovat edellisen vuorokauden aikana löytäneet maastosta vaikkapa jonkin kartalta puuttuvan kiven – tämäkään Tikkalan kartta ei siis tule olemaan täydellinen, ennakoi Jussi tottuneesti.
Maastot tekevät Jukolan
Jussi Silvennoista voi pitää Jukola-konkarina, sillä mielessä ovat kaikki ne tasan 50 maastoa, joissa hän on Jukolassa ollut. Jussin Jukola-taival alkoi vuonna 1974 Puumalan Pistohiekalta. – Pistohiekalla oli hieno maasto, mutta yöllä hirveän kylmä. Pummasin viitosta varmaan kymmenen minuuttia. Sitten vuonna 1975 oli Jukola Niinisalossa, muistelee Jussi – palstatila ei kuitenkaan taida riittää kaikille tarinoille.
Kisattuja Jukoloita Jussilla on noin 40, sillä järjestäjän tai kartantekijän rooleja on ollut aika usein. Koska Jukola on suunnistajan joulu, jäävät Jukola-maastot aina ainakin Jussin mieleen. Jukolan siirtyminen vuodelle koronan takia oli monille suunnistajille kova paikka, niin myös Jussille. – Vuoden kohokodan pois jäänti oli harmillinen, mutta ymmärrettävä, muistelee Jussi harmitustaan. – Onneksi Jukolan tarina pääsi taas jatkumaan ja jatkuu edelleen vahvana.
Mikkelin maastot haastaa
Mikkeli-Jukola 2025 maastoja Jussi kuvailee rajuiksi. – Käyriä on pitkittäin ja poikittain. Niin on puunrunkojakin. Toivottavasti olen kyennyt kartalla kertomaan, että ihan jokaista rastiväliä ei kannata paukuttaa kompassisuunnalla suoraan, valottaa Jussi tulevan Jukolan maastoja.
Mikkeli-Jukola 2025 järjestäjät ovat panostaneet harjoituskarttoihin. Osa niistä on Jussin käsialaa. – Mikkelin treenipaketti on tosi laadukas, ja harjoitusten nettisivut ovat niin hienot, että siellä mielellään surffailee kotisohvaltakin käsin. Olen itse tehnyt noista kartoista vain puolitoista, joten en tunne läheskään kaikkia treenimaastoja. Mutta jos koko paketin käy tutkimassa ihan maastossa suunnistaen, on tuleva Tikkalan maasto varmasti helppoa ja vaivatonta, kannustaa Jussi.
Mikkeli-Jukola 2025 treenipaketit löytyvät www.jukola.com/2025 -sivuilta.
Jussin viimeinen Jukola-kartta?
Mikkeli-Jukola 2025 on Jussille historiallinen. – Mikkeli-Jukolan kartta on urani seitsemäs Jukola-kartta. Saattaa olla, että Mikkelin kartta jää urani viimeiseksi Jukola- kartaksi – en ole enää nuori mies. Mutta haluan jatkaa muiden kisojen karttahommia vielä aika kauan, toivottavasti jalkani vielä kestävät. Suunnistuskartoitus kun ei ole edelleenkään käsityötä, vaan jalkatyötä.
Vaikka kartoituksen avuksi on tullut paljon tekniikkaa vuosikymmenten aikana, on Jussin mukaan perustyö melko lailla samanlaista kuin silloin lukioikäisenä. – Kartoittajan täytyy jalkaisin kahlata koko maasto läpi niin, että hän näkee jokaisen aarin. Hehtaarin tarkkuus ei riitä. Teknisiä apuvälineitä on toki tullut vuosien varrella paljon lisää, mutta en ole itse niistä ottanut käyttöön aivan kaikkia. Onpa joku kuulemma jo kokeillut drooninkin käyttöä metsässä. Se ei ole minun juttuni, Jussi toteaa.
Jussin mukaan suunnistuskartoittajien ammattiliitto on vielä perustamatta, joten tarkkaa lukemaa karttojen tekijöistä ei ole tiedossa. – Heitän karkeana arvauksena, että suunnistuskartoittajia on Suomessa 10-20 täysammattilaista sekä varmaan satakunta poutasään kartoittajaa (siis seurakartoittajat, kesätyöntekijät sekä eläkeukkokartoittajat).
Jussi ei ole huolissaan suunnistuskartoittajien tulevaisuudesta. – Noin 10 vuotta sitten oli suunnistuspiireissä huolta siitä, että kartoittajakunta ukkoutuu. Mutta viime aikoina tilanne on muuttunut huomattavasti valoisammaksi, kun tähän ammattiin on tullut useita nuoria, päteviä tekijöitä. Joten juuri nyt kartoittajatilanne vaikuttaa valoisammalta. Tällainen itsenäinen työ, joka sisältää paljon liikuntaa, ulkoilmaa, tietotekniikkaa ja luontokokemuksia sopii hienosti meille Jukolan Laurin sielunveljille.