Tapio Haarlaa suunnisti Jukolan viestissä Helsingin Suunnistajien toisen osuuden – ja kuvasi suorituksensa metsässä otsalampun valossa. Video ei kuitenkaan jää pelkäksi tallenteeksi: Haarlaa on kehittänyt dokumentoinnista aistillisen ja analyyttisen kokonaisuuden, joka on noussut suureen suosioon suunnistusyhteisössä.
Haarlaa kertoo aloittaneensa videoinnin alun perin omaan käyttöön noin neljä vuotta sitten. Pian sen jälkeen hän alkoi lisätä videoihin kartta-animaation ja selostuksen, ja siitä lähtien videot ovat saaneet yhä enemmän katsojia. Jukolassa hän kertoo kohdanneensa monia, jotka halusivat vaihtaa muutaman sanan juuri näiden videoiden ansiosta.
Tuoreimmalla Jukola-videolla katsoja pääsee seuraamaan suoritusta reaaliaikaisesti. Kamera näyttää, miltä öinen metsä näyttää suunnistajan kulkiessa sen halki, ja kuinka edessä kulkeva toinen juoksija vilahtaa kuusikon varjossa. Otsalampun valokeila leikkaa hämärää metsää ja antaa katsojalle kokemuksen suunnistuksesta kuntoilijan silmin.
Videon oikeassa reunassa kulkee synkronoitu gps-jälki, joka näyttää, missä kohtaa karttaa suunnistaja milloinkin liikkuu. Vasemmassa alakulmassa puolestaan näkyy koko radan yleiskartta, jonka avulla katsoja voi hahmottaa kokonaisuuden. Tämä yhdistelmä mahdollistaa katsojalle tilannesidonnaisen orientoitumisen – ei vain visuaalisesti, vaan myös kehollisesti ja kognitiivisesti.
Haarlaan videot eivät ole pelkkää urheilusuorituksen dokumentointia. Ne tarjoavat katsojalle mahdollisuuden elää mukana suorituksessa ja spekuloida valintoja ja virheitä yhdessä suunnistajan kanssa – tai ainakin kotisohvalla. Jälkikäteen nauhoitettu puheselostus tuo mukaan pohdinnan tason: mitä tuli ajateltua rastivälillä, miksi valinta oli hyvä tai huono, miten virhe syntyi.
Kokonaisuus toimii monella tasolla, kun katsoja tempautuu metsän rytmiin ja saa näkymän toisen suunnistajan ajatteluun. Se on suunnistusvideon ja arkisen tarinankerronnan yhdistelmä – ja siksi niin toimiva.
Teksti: Markku Sormunen
Kuva: Paula Korpinen