Tapahtuma-alueelle saapuminen on mieleenpainuva kokemus. Tien varteen näkyvässä telttakylässä vaikuttaa olevan elämää. Jukola portilta sisään tullessa värikäs ihmismeri imaisee sisäänsä ja tahtoo viedä mennessään. Tutuille moikkaillaan, tuntemattomille hymyillään. Aurinkoisessa säässä kaikki tuntuu olevan hyvällä tuulella. Kilpailijat kiiruhtavat kuka minnekin – verryttelemään, vaihtopaikalle tai oman suorituksen jälkeen pesupaikalle. Kaikkialla on paljon ihmisiä, myös muita kuin suunnistajia. Mutta juuri niissä paikoissa, jonne tuntuu tarvitsevan päästä, on tilaa. Siirtymät soljuvat. Potkulaudoilla alueelle tulleet nuoret tyytyvät työntämään menopelejään. Kiirettä ei juuri tunnu.
Kuopiolainen Raimo Kariniemi on saapunut hetki sitten paikalle perheensä kanssa. Ennen miesten viestiä on aikaa tutustua alueeseen. Kokeneen tapahtumakävijän katse keskittyy pohtimaan alueen kokoa.
Rajaus vaikuttaa kompaktilta.
Täällä ihmiset ovat toistensa lähellä, mikä vaikuttaa heti tunnelmaan.
Halu kokea Jukolan ainutlaatuista tunnelmaa onkin keskeinen syy, miksi Jukolaan tullaan aina uudestaan. Joskus pitkänkin ajan jälkeen, kuten lapsena Jukolassa käynyt, mutta ei koskaan aikaisemmin suunnistanut, Helsinkiläinen Minna Kauria-Kojo.
Kun kutsu torstaina kävi Juran sisun viestiä viemään, ei asiaa tarvinnut kauan miettiä.
Kymmenen vuotta sitten olen ollut suunnistusmielessä metsässä, mutta muuten tulee enimmäkseen palloiltua. Beach wolley -kentillä enemmän viihtyvä perheenäiti sai kuitenkin nopeasti kamat kasatuksi
Isän vanhat suunnistushousut noin vuodelta 1989 ja siskon säbäpaita, näillä mennään. Eikä meistä kukaan vielä Sveitsissä asu, mutta pian sinne on lähdössä yksi joukkueen jäsen. Siitä nimi Juran Sisu. Joukkueiden nimeämisissä ollaan usein hyvin luovia. Mutta entä ne Joukkueen odotukset?
Toivotaan, että avokalliosuunnistus muuttuu luksukseksi.
Ja se, että ennakkotiedoissa luvatut samettiset kuuset tuntuu iholla, täydentää joukkueen rekrytointivastaavana toiminut sisko Laura Kauria.
Aivan ensimmäistä kertaa koskaan Jukolan tunnelmaan perehtyy mikkeliläinen Meea Arola. Kuusivuotiaan tapahtumakävijän tunnelmaan pääsyä on ennakoitu jo kotona. – Minulla on uusi T-paita, joka on hankittu eilen. Syyksi paljastuu se, että perheestä muut ovat talkoolaisina ja ovat olleet valmistautumassa alueella jo päiviä. Seurakseen tapahtumaan Meea sai tätinsä Johanna Arolan, jolle Jukola on niin ikään ensimmäinen.
Hyvin meillä on mennyt.
Smoothiet saimme ostettua ilman jonotusta. Vessaan pääsyäkään ei tarvinnut juuri odottaa. Kaikki vaikuttaa toimivan hyvin.
Nyt pitää nauttia, myhäilee Meea hetkeksi moikkaamaan tullut isä Jukka Arola, ennen kuin palaa takaisin huollon pariin.
Teksti: Virva Korpinen
Kuva: Mika Luukkonen