Kainuu tunnetaan vaaramaastoistaan, jotka haastavat suunnistajia korkeuseroilla, tarkoilla rastipisteillä ja jyrkillä rinteillä. Jaloissa täytyy riittää voimaa kiivetä mäkiä, mutta vaarat vaativat myös taitoa ja uskallusta pitää yllä riittävän vauhtia juostessa alas.
Pohjoisemman Suomen vaaramaastot ovat yleensä hyväkulkuisia suunnistusalustoja, ja niissä päästään suunnistamaan myös suojelualueille. Rinteet voivat kuitenkin olla myös rehevämpiä ja paikoin kivikkoisia, ja vaarojen lakialueet ovat usein varsin pienipiirteisiä.
Suunnistajan tekemät valinnat edetä rastilta toiselle nousevat vaihtelevassa maastossa tärkeään rooliin, kertoo Teemu Köngäs. Hän on muun muassa kartoittanut Vuokatti-Jukolan suunnistusmaastoja.
“Reitinvalintojen hahmottaminen on tärkeää, koska näissä maastoissa suorin reitti ei läheskään aina ole nopein”, Köngäs sanoo.
Kainuulaiset vaarojen rinteet voivat kartanluvun kannalta olla joskus melko tyhjiä, ja silloin suunnistajalta vaaditaan uskallusta edetä kompassisuunnan avulla, kun kartalla ja maastossa ei ole kovin paljon luettavaa.
“Helposti rinne vie mukanaan, joten suunnistajan on osattava hahmottaa eri korkeustasoja”, Köngäs huomauttaa.
Könkään mukaan reitinvalinnat kannattaa tehdä rauhassa ja etsiä reitti, jossa suunnistaja välttää jyrkimmät rinteet ja voi hyödyntää kulku-uria. Tyypillisiä haasteita rastin löytämisessä ovat samaistusvirheet, jolloin suunnistaja hahmottaa kartan ja maaston perusteella olevansa vastaavanlaisessa paikassa, mutta eri kohdassa maastoa.
Vaarat ovat Kainuun keskeisin maisematunnus
Vuoden 2026 aikana Sotkamon vaaramaastoihin avautuu erilaisia harjoitusratoja, joihin voi ostaa karttoja Vuokatti Sportin vastaanotosta sekä Sotkamon Jymyltä. Teemu Köngäs vinkkaa tutustumaan myös Hyrynsalmella Ukkohallan sekä Puolangalla Paljakan alueen rinnemaastoihin.
“Niissä maastoissa on oma eksotiikkansa, kun pääsee suunnistamaan vanhojen metsien suojelualueille, jollaista ei juuri muualta päin Suomea löydy”, Köngäs toteaa.
Puolangalta Sotkamoon ulottuva Kainuun vaarajakso muodostaakin yhden Suomen merkittävimmistä lehto- ja lettokeskuksista. Monet kainuulaiset vaaramaisemat, kuten Vuokatin vaarajono ja rantakylät, kuuluvat myös valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin.
Kainuun liiton ympäristöasiantuntija Sanna Nikola-Määtän mukaan metsien ja vaarojen muodostamat laajat yhtenäiset jaksot ovatkin maakunnan keskeisin maisematunnus.
“Ehkä Nälkämaan laulun sanat kuvaavat parhaiten vaarojen luonteenpiirrettä maakunnallemme: ´meidänpä vapautta vaarat on nää´”, Nikola-Määttä pohtii.
Kainuun vaaramaisemien tunnettuus on lisääntynyt erityisesti matkailun ja erilaisten urheilutapahtumien kautta, mutta aikanaan tietoa niistä levittivät taiteilijat, valokuvaajat ja kirjailijat.
Vaaroihin ja niiden nähtävyyksiin liittyy eri puolella Kainuuta monenlaisia tarinoita. Nikola-Määttä nostaa esiin Vuokatin vaaroille 1500-luvun loppupuolelle sijoittuvan tarinan, jonka voi lukea Reijo Heikkisen teoksesta Suuntana Sotkamo.
“Kirjan mukaan Ison Pöllyn lounaisrinteessä sijaitsee Sissiluola, joka on paikallistarinoiden mukaan ollut rappasotien aikana vartioluola. Tästä sotkamolaiset ovat tähyilleet Kiimasen selälle ilmaantuvia vainolaisia. Jos heitä ilmaantui horisonttiin, vartiomiehen tuli nopeasti sytyttää vainovalkea.”
Tervetuloa tutustumaan Kainuun vaaramaastoihin ja kirjoittamaan oma suunnistustarinasi sen rinteille!
Juttu on julkaistu yhteistyössä Vuokatti-Jukolan 2027 ja Kainuun Rastiviikon kanssa. Juttusarjan ensimmäinen osa esittelee kainuulaisia suppakangasmaastoja. Käy lukemassa se täältä.
