Vuokatti-Jukolan kilpailukeskuksen paraatipaikalla on vanha, pientä pintaremonttia vaativa puutalo. Sen päädyssä on urheiluopiston logon ei-aivan-tuorein versio. Mikähän tuo rakennus oikein on, se poikkeaa huomattavasti urheiluopiston nykyisestä rakennuskannasta.
Tuon rakennuksen menneisyyteen pohjautuu koko Vuokatin urheiluopiston historia. Vuokatinvaara potentiaalisena suunnistusmaastona on vieressä ollut aina, mutta ilman urheiluopistoa ei Jukolan viestin kokoista tapahtumaa voisi järjestää. Opiston historian ensimmäisenä lukuna voidaan pitää maaliskuista jatkosodan yötä vuonna 1943, paikkana oli erään järven jää Rukajärven rintamalinjan takana.
Eräs suomalainen sotilasjoukko oli palaamassa kaukopartiosta kotiin päin. Osasto oli iso, jopa yli 500 miestä. Kävi niin, että yksi joukkue tuosta osastosta joutui vihollisen väijytykseen järven jäätä ylittäessään. Moni kaatui, ja vain kovakuntoisimmat hiihtäjät selvisivät hengissä. Yksi pelastuneista oli Paavo Lonkila.
Kotiin selvinneiden joukossa oli useita urheiluihmisiä, sillä sotilasjoukkoon oli valittu vain kovakuntoista porukkaa. Joitakin päiviä myöhemmin, surun keskellä, nuo pelastuneet löivät kättä päälle – tuota järven jäätä emme unohda.
Esikuntarakennus evakuoitiin Rukajärveltä
Rauhan tultua nuo miehet päättivät perustaa urheiluopiston johonkin päin Suomea, ja opiston tehtäväksi katsottiin erityisesti kasvattaa hyviä hiihtäjiä. Tutkittiin vaihtoehtoisia paikkoja. Kuulemma Hyvinkään Sveitsissä olisi ollut hyvä paikka urheiluopistolle.
Valinta kohdistui kuitenkin jäkäläiseen kangasmaastoon Sotkamossa Särkisen lammen rannalla, Vuokatinvaaran juurella. Olihan paikka vähän syrjäinen, mutta asiaa auttoi vieressä jo silloin kulkenut rautatie.
Mäntykankailla ja kuusikkovaaroilla oli upeat hiihtomaastot, mutta kyllähän urheiluopistolla jokin rakennuskin piti olla. Ongelma oli kuitenkin ratkaistavissa, pula-ajasta huolimatta. Rukajärven rintamalta oli sodan loppuvaiheissa evakuoitu muutamia esikuntarakennuksia, hirrestä tehtyjä. Ne hirret oli pinottu varastoon Kuhmoon. Saatiin lupa siirtää ne Vuokattiin uuden urheiluopiston uudisrakennuksiksi. Suurimmasta rakennuksesta tuli opiston päärakennus.
Niinpä, tuota entistä kenraali Raappanan esikuntarakennusta ei tulla purkamaan varsinkin kun se on nykyään suojelukohde. Se teki toisessa elämässään pitkän päivätyön opiston päärakennuksena, ja opiston hallintoa toimii siellä edelleen. Onpa siellä myös pienimuotoinen museotila.
Entäpä kersantti Paavo Lonkila, joka selvisi järven jäältä hengissä hyvän hiihtotaitonsa ansiosta. Hänestä tuli sittemmin vuonna 1952 hiihdon olympiavoittaja.
Teksti ja kuva: Jussi Silvennoinen
