Suomen olympiakomitean puheenjohtaja Petteri Kilpinen muistelee juosseensa Jukolan viestissä kymmenen kertaa, mutta viimeisimmästä on jo aikaa.
– Taisi olla vuonna 1997. Sen jälkeen olen vuosikausia haaveillut paluusta Jukolaan ja houkutellut omia poikia mukaan, Kilpinen kertoo.
Nyt paluu viimein toteutuu. Syitä siihen, miksi juuri nyt, lienee ainakin kaksi: Kilpistä pyydettiin Kotka-Jukolan suojelijaksi ja hänen lapsuudenkodistaan Kymin Jäppilässä on kesän jukolamaastoon linnuntietä alle viiden kilometrin matka.
– Kun pyydettiin suojelijaksi, ajattelin, että nyt se osallistuminenkin sitten on tehtävä, hän myöntää.
Petteri Kilpisellä, 62, on viisi poikaa, ja aluksi isä kaavaili kokoavansa Jukolaan puhtaan perhejoukkueen.
– Vaimo kuitenkin kieltäytyi ja vetosi siihen, että jos hän lähtisi, me emme pääsisi maaliin asti, olympiapomo naureskelee.
Tiimin täydennykseksi lupautui Petteri Kilpisen isoveli Mika, suunnistuspiireissä hyvin tunnettu Kymin Suunnistajien seura-aktiivi. Eli koossa on nyt tavallaan seitsemän veljeksen, kahden vanhemman ja viiden nuoremman, joukkue.
Ei paineita, pelkkää nauttimista
Menestystavoitetta Veljekset Kilpisellä ei kuulemma ole, vaikka juoksukunnossa löytyy. Petteri Kilpinen itse on kestävyysjuoksussa moninkertainen seniorisarjojen Suomen mestari ja juoksi toissa talvena kuusikymppisenä Cooperin testissä hurjan tuloksen 3550 metriä, vanhin pojista yrittää pian kipaista maratonin alle 2.40:n, ja muutkin jälkikasvusta ovat kovakuntoisia, kestävyysurheilua harrastavia nuoria miehiä.
– Mutta en ole suunnistanut sen edellisen Jukolan jälkeen, eivätkä pojatkaan ole suunnistusta harrastaneet. Ja se on suunnistuksessa vaarallisinta, jos jaksaa hyvin kulkea, mutta suunnasta ei oikein ole tarkkaa tietoa.
– Ehkä Mika voisi vielä pitää meille jonkin kurssin.
Olympiapomo on suunnitellut juoksevansa Kotka-Jukolassa avausosuuden.
– Saisi sen alta pois ja pääsisi jännäämään huippujen kilpailua.
– Omasta suorituksesta aion vain nauttia, kun ei ole paineita. Joskus ennen oltiin kilpailuissa tosissaan ja pettyneitä, jos ei tullut menestystä, mutta nyt voi nautiskella. Tässä iässä tämä kaikki on vain plussaa.
Jukola on Kotkalle iso tilaisuus
Kilpinen on hyvillään siitä, että entinen kotikaupunki (Kymi liitettiin Kotkaan vuonna 1977) on ensimmäistä kertaa päässyt Jukolan viestin isännäksi.
– Jukola on valtava tapahtuma, yksi isoimpia yksittäisiä urheilutapahtumia Suomessa.
Jättitapahtuma on hyväksi seudun yrityksille ja se on hyvä tilaisuus matkailullisen maineenkin kohottamiselle.
– Aikoinaan tuli harrastettua veneilyä ja päiviteltyä sitä, että kaikki muut lähtivät Helsingistä merta pitkin länteen. Me tultiin tänne itään. Täällähän on hienoa luontoa, upeita puistoja ja paljon muutakin hyvää, Kilpinen sanoo.
– Nyt kaupunkiin tulee toimittajia ja tuhatmäärin muuta Jukolasta kiinnostunutta väkeä eli ovi tunnettuuden lisäämiseksi on raollaan. Se kannattaisi hyödyntää.
Suunnistus olympialajiksi?
Kilpinen on ollut Suomen olympiakomitean puheenjohtajana kohta puolentoista vuoden ajan. Suunnistus ei ole olympialaji, mutta voisiko se joskus olla?
– Teoriassa kaikki on mahdollista ja olisihan se makeeta.
– Käytännössä on vaikeampaa, koska KOK:lla (Kansainvälinen olympiakomitea) on kriteerinsä, jotka mukaan haluavien lajien tulisi täyttää. Yksi on se, että lajia harrastetaan vakavasti riittävän monessa maassa. Suunnistus on melko Eurooppa-keskeistä eikä täälläkään niitä ”isoja” maita ole kovin montaa.
– Lisäksi he hakevat mukaan lajeja, jotka houkuttelevat nuoria katsomaan olympialaisia tv:stä. Se voi tuntua meistä perinteisiin urheilulajeihin tottuneista väärältä, mutta jos nuoret lopettavat olympialaisten katsomisen, pian ei ole olympialaisia olemassakaan.
Jos suunnistus koskaan on mahtuakseen olympialaisiin, Kilpisen mielestä lajina olisi sprintti: tiivis toteuttaa ja helppo televisioida.
– Kyllähän suunnistus on viimeisen 20 vuoden aikana muuttunut paljon olympiakelpoisempaan suuntaan. Se on nykyisin hyvä tv-laji.
Kestävyysurheilu joutuu etsimään tarkkaan
Kilpisen oma urheilutausta on vahvasti kestävyyslajeissa. Miltä näyttää lempilajien tulevaisuus sieltä nykyiseltä näköalapaikalta?
– Yleisurheilukentillä on paljon tyttöjä, mutta pojat valitsevat yhä useammin joukkuelajit samalla kun nuorten ikäluokat pienenevät. Se on ongelma.
Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Suomessa olisi vuonna 2030 alle 15-vuotiaita henkilöitä 760 000, mikäli syntyvyys pysyisi nykyisellä tasolla. Vielä 1970-luvulla alle 15-vuotiaita oli miljoona.
– Tosi pienestä massasta joudumme isoihin maihin verrattuna etsimään, mutta onhan meillä jo esimerkiksi Alisa Vainio, joka voi yltää vaikka mihin. Ja kyllä meillä on miestenkin puolella mahdollisuudet saada yksittäisiä menestyjiä siinä missä Ruotsi ja Norjakin ovat saaneet.
– Siihen en sen sijaan oikein usko, että meillä joskus vielä olisi 1970-luvun malliin tilanne, jossa et päässyt Kalevan kisojen 5000 metrillä kuuden parhaan joukkoon, jos et juossut alle 13.40:n.
Artikkelin kirjoittaja: Jukka Lehtoranta
