Martti Koivumäki – kirkon rakentaja metsäkirkon penkissä. Kuvaaja Taru Kunnari
Martti Koivumäkeä, 72, voi hyvällä syyllä kutsua Lakia-Jukolan isäksi, tai ainakin isähahmoksi. Kauhavalaissyntyinen, nykyään Ilmajoella asuva Martti sai idean Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla järjestettävästä Jukolasta Tampereella 1986.
– Tampereen Jukolan jälkeen päätin, että minun pitää saada järjestää Jukolan viesti jossain päin Etelä-Pohjanmaata. Kun kuljin pitkin Soinin Vuorenmaata, yhtäkkiä eteen tupsahti yksi Suomen parhaista maastoista: Vimpelin Lakeaharju. Siitähän se lähti prosessi pyörimään.
Lakeaharjun maasto toimi Kraateri-Jukolan näyttämönä vuonna 1991.
– Kun teimme tapahtumaa, meillä kellään ei ollut kokemusta niin isojen kilpailujen järjestämisestä. Sitä tehtiin silloin vähän kuin sumussa. Jos tämän päivän Jukolaan vertaa, näillä kahdella tapahtumalla ei ole muuta yhteistä kuin metsässä juokseminen ja karttamuovi.
Paikka, joka ei petä
Lakia-Jukolan syntysanat lausuttiin kahdeksan vuotta sitten 2016 Lappee-Jukolan jälkeen, kun Martti soitti kilpailunvalvoja Jaakko Lajuselle ja ehdotti eteläpohjalaisten kisojen järjestämistä.
– Kerroin, että tiedossa on paikka, joka ei petä kilpailukeskuksena. Kun aloin kuvailla sitä, Lajunen totesi, ettei tarvitse kertoa enempää, sillä hän on ollut siellä palveluksessa. Puhelun päätteeksi sovittiin, että se on sitten pohjalaisen näköinen Jukola.
Lakia-Jukolan alkuperäinen vuosi olisi ollut 2022, Kauhavan Visan 110-juhlavuosi, mutta korona sotki kuvioita.
– Nyt meillä on 112-vuotisjuhlat ja 75. Jukola.
Marttia on tarvittu myös Virkiä-Jukolan järjestelyissä Lapualla 2007 sekä Jurvan Nikkari-Jukolassa 2001. Hän laskee vuoden 1991 jälkeen olleensa mukana 20 Jukolassa joko toimitsijatehtävissä tai talkootöissä.
– Vimpelin Kraateri-Jukolassa olin teknisenä johtajana, ja vastuullani oli kaikki muu paitsi talous ja tiedotus. Nikkarissa vastasin Jukola-kaupasta. Muuten on ollut pääsääntöisesti rakentamiseen liittyviä tehtäviä. Ja kerran minä hankkiuduin naisten juomarastin vastaavaksi, jotta pääsin näkemään vähän suunnistustakin.
Käden jälki näkyy monessa
Martti on paitsi intohimoinen suunnistuksen harrastaja, hänet tunnetaan myös puuseppämestarina ja puutyön opettajana. Hänen kädentaidoilleen on ollut kysyntää monissa Jukolan viesteissä, ja nyt Martin kädenjälki näkyy vahvasti Lakia-Jukolan portissa sekä metsäkirkossa ja palkinnoissa.
– Portti pyrkii kuvaamaan lakiaa, jossa seinät ovat leveällä ja katto korkealla. Siinä on käytetty kierrätettyä tavaraa, samoin kuin palkintokynissä ja -kynäkoteloissa, jotka sorvasin pöydän jaloista. Metsäkirkon erikoisuus on alttaritaulu, jonka ristissä palaa ledivalot.
Paras Jukola-muisto
Parhaaksi Jukola-muistokseen Martti mainitsee Ounasvaaran kisan vuonna 1980.
– Olin kakkosjoukkueessa ja minut heitettiin kylmiltään ankkuriosuudelle, sijaistamaan varsinaista ankkuria. Siitä tuli paras Jukolani, sillä ehdin vaihtoon ennen yhteislähtöä.
Nyt voi paras Jukola-muisto jäädä kakkoseksi, sillä niin komea tapahtuma on Lakia-Jukolasta tulossa.
– Itse olen päässyt kohtuullisen vähällä. Olen järjestelytoimikunnan varajohtaja, mutta niin hyvin ovat toimikunnat asiansa hoitaneet, ettei ole tarvinnut parsimaan mennä. Tästä tulee elämäni viimeinen kisa, jossa otan vastuuta. Tai no, Mikkeli on seuraavana, ehkä voin jotain päiväkeikkaa tehdä.