Jarmo Reiman suunnisti ankkurina kymmenen kertaa Jukolassa kympin kärkeen. ”Juoksin kymmenen metriä rastin ohi, ja rastivahti kyykkäsi piiloon”.
Salolainen puunhankintayrityksen toimitusjohtaja Jarmo Reiman on yksi viestisuunnistuksen suurista ankkurilegendoista, vaikka ei huippuvuosinaan 1990-luvulla koskaan tuonut Angelniemen Ankkureita voittajana Jukolan viestin maaliin.
– Onhan se kaivertanut vuosien varrella, mutta minun suunnistusura oli sellainen, Reiman kertoo.
Eikä todellakaan mikä tahansa ura. Reimanin ansioluettelossa on ankkurina neljä peräkkäistä viestin Suomen mestaruutta (1990-93), Tiomilan voitto (1991), yksi Jukolan hopea ja kaksi pronssia – aikamoinen ankkureiden ankkuri.
– Sijoituimme kymmenen kertaa Jukolassa kympin kärkeen, Reiman muistelee.
Lähimpänä Jukolan voitto oli vuonna 1989 Joutsenossa. Dramaattisen tappion syiden kaikki yksityiskohdat selvisivät sattuman kautta vasta 25 vuotta myöhemmin.
Norjalainen NTHI ehti maaliin vain kuusi sekuntia ennen Angelniemeä.
– Yritin nousta Håvard Tveiten ohi 100 metriä ennen maalia, mutta Tveiten kyynärpää osui kasvoihini. En tosin ole varma, olisinko päässyt ohi ilman kolhimistakaan, Reiman kertoo.
Tukeva ote himoitusta Jukolan voitosta alkoi livetä metsässä jo toiseksi viimeisellä rastilla, jota Reiman oli lähestymässä parin minuutin karkumatkalla.
– Juoksin kymmenisen metriä rastin ohi. Myöhemmin sain kuulla, että rastivahti kyykkäsi piiloon. Se oli niin suomalaista rehellisyyttä, Reiman naurahtaa.
Ratkaiseva pummi kartan vika
Pummaamisen erikoinen syy selvisi vasta neljännesvuosisata myöhemmin ja Reiman saattoi antaa itselleen lopullisen synninpäästön kohtalokkaasta virheestään.
– Tyttäreni osallistui SM-kisaan samoissa maastoissa, mutta uudella kartalla. Vertailin karttoja keskenään kisan jälkeen.
Joutsenon Jukolan kartta oli tehty 1980-luvun tekniikalla käsityönä osista kokoamalla. 2000-luvulla kartat valmistettiin jo digitaalisesti.
– Jukolan karttaan oli jäänyt klappia rastimäkien saumakohtaan. Se aiheutti, että suon ylityksen jälkeen pummasin toiseksi viimeistä rastia oikealta ohi, Reiman sanoi.
Rautainen voitontahto
Mikä teki Reimanista armoitetun ankkuriosuuden suunnistajan hänen omasta mielestään?
– Minulla oli riittävän kova fysiikka. Juoksin ratakympin 30.45 kylmiltään, Reiman aloittaa.
Reiman oli pelätty vastustaja mies miestä vastaan -kamppailuissa.
– Mielestäni voitontahtoni oli aika kova.
Kylmäpäisyys on tärkeää. Pään on pelattava loppuratkaisuissa. Analyyttisyys on Reimanin mukaan avainasemassa.
– Alkumatkalla luin ja opiskelin lopun rastivälejä ja suunnittelin missä isken. Usein laitoin pellit auki, kun näin toiseksi viimeisen rastilipun, Reiman sanoo.
Reiman aloitti suunnistuksen 12-vuotiaana ja ajatus metsästä myös ammattina syntyi lukioaikana. Tällä hetkellä Reiman johtaa puunhankintayritystä (Nyved Oy).
– Töissä en ole päässyt metsään juuri lainkaan pariin vuosikymmeneen, Reiman toteaa.
Metsäammattilaisena Reiman on nähnyt metsäalan muutokset 40 vuoden aikana hyvässä ja pahassa.
– Aloitin työurani, kun puutavara mitattiin ennen hakkuuta pystymitalla tai hakkuun jälkeen pinoissa.
Metsäala paitsiossa
Teknologia kehittyy kiivaaseen tahtiin. Työt suunnitellaan pääasiassa sisätöinä ja hakkuukoneet mittaavat puutavaran.
Kaikki muutokset eivät työtä vähennä. Kokenutta ammattilaista ei miellytä metsäalan yleisen arvostuksen kehitys.
– Metsäammattilaisen näkökulmasta toimintaympäristö on hankaloitunut kaiken aikaa. Välillä tuntuu kuin olisi rikollinen, Reiman sanoo.
Ajankohtaisimpana muutoksena Reiman mainitsee EU:n lintudirektiivin tulkintaa täsmentävät lakimuutokset. Ne tuovat rajoituksia lintujen pesintäaikaisiin hakkuisiin ja velvoittavat pesien kartoittamiseen ennen hakkuuta tietyissä kohteissa.
Suunnistaja on löytänyt myös toisen harrastuksen, josta löytyy ehkä yllättäviä yhtäläisyyksiä suunnistuksen kanssa.
– Golfväylä on kuin rastiväli. Pitää tehdä koko ajan päätöksiä siitä miten palloa lyödään lähemmäs lippua. Puttaaminen muistuttaa rastille lähestymistä, Reiman vertailee.
Reiman on osallistunut Jukolan viestiin noin 40 kertaa. Hän on mukana myös Kotkassa, mutta tällä kertaa ei ankkurina.
– Juoksen Angelniemen nelosjoukkueessa lyhyen viidennen osuuden, Reiman sanoo.
Elämää Jukolan metsissä artikkelinsarjan kirjoittanut Jorma Jyrkilä